// Andrea Drake tännepäin! Saa nyt nähdä osoittautuuko tuo otsikko sopivaksi peliin. x3 Olisiko ajankohta vaikka viime lauantai 16.12. iltapäivä? //

Poudlardinessa oli raikas ja kaunis luminen sää. Cyan oli viettänyt hauskan päivän kavereidensa kanssa, mutta innostunut sitten säntäilemään paikasta toiseen sellaisella vauhdilla, että toiset olivat jääneet jälkeen. Poika sai pian huomata eksyneensä porukasta jossakin vaiheessa tai kenties ennemminkin eksyttäneensä heidät. Noh samapa tuo, hän ajatteli. Jos eivät pysyneet perässä niin olkoot sitten pysymättä. Cyan osasi kyllä seikkailla kaupungilla yksinäänkin ja olla itsenäinen.

Nuorella Serpentardilla alkoi pikkuhiljaa olla nälkä, joten hän päätti suunnata kahvilaan. Astuessaan sisään Cyan otti tummansinisen pipon pois päästään ja tunki sen huolimattomasti talvikaapunsa taskuun. Poika käveli kahvilan tiskille haroen runsasta tukkaansa paremmin ja jäi katselemaan erilaisia makeita ja suolaisia leivonnaisia. Omasta mielestään hän olisi jaksanut maistaa vaikka mitä, mutta ei toisaalta huvittanut käyttää kaikkia rahoja ruokaan. Varsinkaan kun Cyan yritti säästää kilpaluutaan. Se projekti oli jatkuvasti vaakalaudalla muutenkin, sillä Poudlardinessa tuli myös vastaan kaikenlaista kivaa, minkä olisi voinut ostaa heti.

//Ja Andi saapuu. 16.12. sopii oikein hyvin :3

Andi oli viettänyt päiväänsä kylässä isin kanssa, mutta isin oli pitänyt palata koululle, joten Andi oli jäänyt yksin. Olisihan Andi voinut seurata isiä, mutta ei Andi sitten seurannut, häntä ei erityisemmin kiinnostanut kohdata Mila Molinaa vahingossakaan ja kylässä pysyttelemällä siihen oli hiukan pienempi mahdollisuus, kuin jos olisi koululla yrittänyt isin seurassa pyöriä. Joten… Andilla oli loppupäivä aikaa olla täysin yksin, vaikka ainahan olisi mahdollisuus tavata uusia mielenkiintoisia ihmisiä.

Hetken mietittyään Andi päätyi suuntaamaan kulkunsa kohti kahvilaa, kahvilat olivat hyvä paikka tavata uusia ihmisiä. Andi astui sisälle kahvilaan, sujautti lapaset takkinsa taskuihin ja suuntasi tiskin luokse, eikä ollut lainkaan yllätys, ettei hän ollut ainoa asiakas sinä päivänä. Andi katseli kaikkia noita herkullisia leivonnaisia ja vilkaisi sitten henkilöön, poikaan, joka oli myöskin noita leivonnaisia katselemassa. Vaikka Andi oli tehnyt jo päätöksensä, mitä ottaisi, ei hän varmaankaan voisi tilata ennen tuota. Se ei olisi kovinkaan kohteliasta.

Cyan tuijotti leivonnaisia keskittyneesti kulmat hieman kurtussa ja risti kätensä puuskaan. Halusiko hän enemmän suolaista vai makeaa? Molempia kyllä mutta se tulisi vähän kalliiksi. Tätä menoa hän saisi odottaa sitä kilpaluutaa aika hiton kauan. Niin ellei poika sitten voisi pyytää sitä joululahjaksi tai ainakin pyytää paljon rahaa... Ei, ei rahaa tulisi paljon tänä jouluna. Ei sen jälkeen mitä Cyanin rahakkaimman isoisän antiikkisohvalle tapahtui pojan vieraillessa tämän luona viime kesänä. Kestäisi varmaan vielä melko tovin, ennen kuin vaari antaisi anteeksi ja palaisi siksi kultakaivokseksi, joka tämä ennen oli ollut. Täksi jouluksi Cyan tuskin saisi ukolta muuta kuin korkeintaan kultaisen käytöksen käsikirjan. Vaikka ei hän ollut edes tarkoittanut tuhota mitään huonekaluja. Kaikenlaista nyt vain sattui, jos halusi elää täysillä. Luulisi niin vanhan ihmisen tajunneen sen jo joskus viime vuosituhannella.

Cyan oli niin ajatuksissaan että huomasi lähestyvän henkilön vasta sitten, kun tuo seisoi jo siinä. Ja silloin poika hypähti yllätyksestä taaksepäin.
"Mistä sä siihen ilmiinnyit?" Cyan älähti ja katsoi vaaleatukkaista tyttöä vähän ärsyyntyneesti. Tuo oli pidempi kuin Cyan mutta ei näyttänyt vanhemmalta.
"Ei ole normaalia kävellä noin hiljaa", poika väitti. Oikeasti häntä vähän nolotti se että oli säikähtänyt, joten se piti yrittää vierittää kokonaan tytön syyksi. Eihän Cyan tietenkään säikähtäisi ihmisiä, jotka eivät hiippailisi jotenkin oudosti. Tai jotain sellaista.

// Pahoittelut kun kesti. //

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!

Cyan Grenier, Serpentard; 4 p
Andrea Drake, Pouffsouffle: 2 p