Stalkkeri stalkkaa stalkkeria
Lähetetty: 17 Joulu 2017, 02:18//Mukaan kaivataan Damian Beckettiä!
Ajateltiin, että peli pelattaisiin käytävillä, mutta näin kirjaston mukavammaksi leikkikentäksi, ja kenties jopa rauhallisemmaksi keskustelupaikaksi : D //
20. lokakuuta 2017, aamupäivä
Vain yksi tunti ja loppupäivä olikin vapaana. Kun muut lähtivät syömään, kiharatukkainen blondi lähti vaeltelemaan käytävillä. Hänen oli saatava liikkua pitkästyttävän tunnin jälkeen, mutta uloskaan asti ei vielä tähän aikaan viitsinyt lähteä, jokuhan saattaisi vielä nähdä hänet poistumassa metsään. Joten Ahanu oli päättänyt vain kierrellä rakennuksen käytävillä, kunnes palaisi tupaan opiskelemaan aineita, jotka häneltä eivät vielä kunnolla sujuneet.
Sitä paitsi, hänestä oli tuntunut jo pitkään, että joku seurasi häntä. Ei hän ollut varma, oliko nähnyt tämän jossain välissä, mutta tutuhko haju kuitenkin oli löytynyt useinkin hänen lähettyviltään. Hän ei kuitenkaan osannut yhdistää sitä henkilöön, eikä sen puolesta osannut edes arvata, kuka häntä saattaisi seurata. Ei sillä, että hän olisi kovin tarkkaan edes asiaa ajatellut, mutta hiljalleen se alkoi tympiä.
Ahanu oli tähän asti vain antanut tunteen olla, mutta nyt hänelle riitti. Se jokuhan saattaisi vielä joskus seurata häntä uloskin asti, eikä hän ottanut sitä riskiä, että tuo näkisi hänet ja pääsisi pakenemaan hänen kynsistään.
Blondi käveli normaaliin tapaansa, rauhallisesti, käytävää pitkin, kunnes pysähtyi kirjaston eteen, ovea katsoen. Hän näytti mietteliäältä, kuin pohtisi, oliko hänellä tarvetta käydä siellä, ja lopulta astuikin ovista sisäpuolelle.
Hän pystyi edelleen haistamaan Lucyn tuoksun, vaikkei nainen kirjastossa juuri sillä hetkellä ollutkaan. Yleensä riitti vain käynti ja haju saattoi pysyä paikalla pitkäänkin, varsinkin, jos ilmastointi ei ollut mikään paras. Tuoksu laittoikin miehen ajatuksensa hetkeksi harhailemaan, miettimään, että missä toinen oli ja mitä teki, ja viettäisiköhän tuo tänään aikaa hänen kanssaan. Hehän voisivat mennä vaikka yhdessä kävelemään.
Mutta ajatukset palasivat nopeasti tähän hetkeen takaisin, ja Ahanu käveli rennosti kirjahyllyjen väliin, kuin aikoen tutkia joitain kirjoja.
Mutta heti kun Ahanu katosi kirjahyllyn taakse niin, ettei ovelta häntä näkisi, hän liikkui nopeasti ja ääneti kirjahyllyn päätyyn, josta hän siirtyi sitten toiselle puolelle kirjahyllyjä, kuitenkin varoen, ettei hänen liikkeitä näkisi ovelta.
Hän jäi kuuntelemaan, jos joku seuraisi häntä kirjaston puolelle. Ja jos näin kävisi, näkisi Ahanu viimein kuka häntä seurasi. Ehkä hän leikittelisikin stalkkaajansa kanssa hieman. Näkisi kuinka suuri tarve tuolla oli pitää blondi silmissään.
Ajateltiin, että peli pelattaisiin käytävillä, mutta näin kirjaston mukavammaksi leikkikentäksi, ja kenties jopa rauhallisemmaksi keskustelupaikaksi : D //
20. lokakuuta 2017, aamupäivä
Vain yksi tunti ja loppupäivä olikin vapaana. Kun muut lähtivät syömään, kiharatukkainen blondi lähti vaeltelemaan käytävillä. Hänen oli saatava liikkua pitkästyttävän tunnin jälkeen, mutta uloskaan asti ei vielä tähän aikaan viitsinyt lähteä, jokuhan saattaisi vielä nähdä hänet poistumassa metsään. Joten Ahanu oli päättänyt vain kierrellä rakennuksen käytävillä, kunnes palaisi tupaan opiskelemaan aineita, jotka häneltä eivät vielä kunnolla sujuneet.
Sitä paitsi, hänestä oli tuntunut jo pitkään, että joku seurasi häntä. Ei hän ollut varma, oliko nähnyt tämän jossain välissä, mutta tutuhko haju kuitenkin oli löytynyt useinkin hänen lähettyviltään. Hän ei kuitenkaan osannut yhdistää sitä henkilöön, eikä sen puolesta osannut edes arvata, kuka häntä saattaisi seurata. Ei sillä, että hän olisi kovin tarkkaan edes asiaa ajatellut, mutta hiljalleen se alkoi tympiä.
Ahanu oli tähän asti vain antanut tunteen olla, mutta nyt hänelle riitti. Se jokuhan saattaisi vielä joskus seurata häntä uloskin asti, eikä hän ottanut sitä riskiä, että tuo näkisi hänet ja pääsisi pakenemaan hänen kynsistään.
Blondi käveli normaaliin tapaansa, rauhallisesti, käytävää pitkin, kunnes pysähtyi kirjaston eteen, ovea katsoen. Hän näytti mietteliäältä, kuin pohtisi, oliko hänellä tarvetta käydä siellä, ja lopulta astuikin ovista sisäpuolelle.
Hän pystyi edelleen haistamaan Lucyn tuoksun, vaikkei nainen kirjastossa juuri sillä hetkellä ollutkaan. Yleensä riitti vain käynti ja haju saattoi pysyä paikalla pitkäänkin, varsinkin, jos ilmastointi ei ollut mikään paras. Tuoksu laittoikin miehen ajatuksensa hetkeksi harhailemaan, miettimään, että missä toinen oli ja mitä teki, ja viettäisiköhän tuo tänään aikaa hänen kanssaan. Hehän voisivat mennä vaikka yhdessä kävelemään.
Mutta ajatukset palasivat nopeasti tähän hetkeen takaisin, ja Ahanu käveli rennosti kirjahyllyjen väliin, kuin aikoen tutkia joitain kirjoja.
Mutta heti kun Ahanu katosi kirjahyllyn taakse niin, ettei ovelta häntä näkisi, hän liikkui nopeasti ja ääneti kirjahyllyn päätyyn, josta hän siirtyi sitten toiselle puolelle kirjahyllyjä, kuitenkin varoen, ettei hänen liikkeitä näkisi ovelta.
Hän jäi kuuntelemaan, jos joku seuraisi häntä kirjaston puolelle. Ja jos näin kävisi, näkisi Ahanu viimein kuka häntä seurasi. Ehkä hän leikittelisikin stalkkaajansa kanssa hieman. Näkisi kuinka suuri tarve tuolla oli pitää blondi silmissään.