"Thanks Théo", sanoin tuon ojentaen minulle maukkaalta näyttävän toffeepussin. Kaverini virnisti ja huikkasi heipat ja onnea, kun lähti tallustelemaan toiseen suuntaan käytävällä. Piilotin karkkipussin reppuuni ja lähdin viattoman näköisenä kävelemään Suurten salia päin. Minulla oli suunnitelma.

Saapuessani yhdelle käytävälle suuren salin läheisyyteen, tähyilin ympärilleni. Kävelin käytävän päästä päähän ja kurkkasin nurkkien taakse, ettei oppilaita ollut lähistöllä. Sitten kävelin taulujen luokse ja etsin jo aiemmin löytämäni salakäytävän suuaukon. Jekkujen tekeminen oli aina hauskaa ja vielä hauskempaa jonkun muun kanssa. Valitettavasti kaikilla ystävilläni oli 'parempaa tekemistä', joen jouduin hoitamaan tämän yksin. Tai no okei Théo auttoi mua vähän, sillä hän oli hankkinut minulle kilokielimellitoffeeta ja houkuttelisi paikalle yhden tietyn Serdaiglen jonka kanssa olin joutunut tappeluun pari päivää sitten. Hän oli lyönyt minulta silmän mustaksi, mikä oli edelleen kipeä ja nyt päätin kostaa sen.

Asettelin avatun toffeepussin käytävän lattialle ja nostin pari karkkia pois pussista. Nyt se näytti siltä kuin olisi pudonnut jonkun laukusta lattialle. Kävelin käytävän päähän ja vihelsin kuuluvasti. Vastausvihellys kuului heti ja tiesin Théo lähteneen hakemaan sitä Serdaiglea. Nappasin reppuni ja kömmin salakäytävään niin, että jätin oven hieman raolleen nähdäkseni käytävän tapahtumat.

Samassa salakäytävästä kuului ääntä. Vilkaisin taakseni, mutta oli niin pimeää, etten nähnyt pitkälle.
"Ei nyt, ei just nyt sieltä ei saa tulla kukaan!" ajattelin.

//Mikäs me laitetaan päivämääräksi? Vaikka torstai 30.10?

Kävelin pitkin koulun käytäviä oman koulupäiväni päätyttyä. Olin taas eksynyt reitiltäni kirjastosta pöllölään. Minun olisi pitänyt lähettää kirje veljelleni ennen kuin tämä lähtisi työmatkalle pois Liverpoolista. Puhahdin turhautuneena. En todennäköisesti löytäisi takaisin edes Gryffondorin oleskelutilaan ilman apua. Olin tullut siihen johtopäätökseen, että koulun portaat ja seinät liikkuivat ihan vain sotkeakseen minua. Portaiden olin nähnyt liikkuvan, mutta olihan seinienkin pakko liikkua, sillä olin kävellyt kolme kertaa saman muotokuvan ohi. Enkä ollut tehnyt yhden yhtä käännöstä.

Vastaani oli hiljaisissa käytävissä tullut käytävissä vain muutamia jatko-opiskelijoita, kaikki heistä koulupuvuissaan. He taisivat todellakin tehdä pitkää päivää, sillä oma päiväni oli loppunut jo aikoja sitten. Olin ehtinyt käydä jo suihkussa ja heittää päälleni mustan college-paidan ja farkut, jonka jälkeen olin suunnannut suoraan kirjastoon. Tekemään lisää koulutöitä. Huoh.

Saavuin vähän avarampaan käytävään ja pälyilin ympärilleni. Käytävä oli onnekseni minulle tuttu. Tuo muotokuva tuijotti minua aina, kun tulin muodonmuutosten tunnilta. Huokaisin helpottuneena. Täältä osaisin ainakin takaisin kirjastoon. Ainakin luulisin niin. Suuntavaistoni oli kaikkea muuta kuin parhaasta päästä.

Kävelin käytävää eteenpäin ja huomasin maassa lojuvan karkkipussin. Naksautin paheksuvasti kieltäni. Oliko se niin vaikeaa siivota omat jälkensä, etenkin kun oltiin yleisissä tiloissa? Kävelin karkkipussin luokse ja huomasin, että se oli auki. Aprikoin mitä pussille piti tehdä. Se ei ollut minun, joten en voisi ottaa sitä. En voinut kiikuttaa pussia vahtimestarillekaan olettaen, että koulussa sellainen olisi. Pitäisihän minun vielä löytää hänen toimistonsa, joka olisi työn ja tuskan takana. Päätin vain nostaa pussin läheiselle ikkunalaudalle. Ehkä pussin kadottaja osaisi etsiä sitä. Kyykistyn varovasti ja nappasin pussin pois lattialta.

// Toi torstai on hyvä ja anteeksi kesto.//

Tuijotin silmät levällään pimeyteen. Mitä sanoisin jos joku oppilas tulisi sieltä nyt, tai entä jos se olisi opettaja! Pyöritin uudestaan ja uudestaan mielessäni sitä miten lähtisin nopeasti ulos ja, kun joku kysyisi olin vain oikaissut salakäytävän kautta jos tunnelista ilmestyisi henkilö.
Kissa maukaisi ja ilmestyi pimeästä salakäytävästä tepastellen maireasti. Tuhahdin. Olin pelästynyt kissaa ja nyt en edes tiennyt missä Théo oli tulossa.

Käännähdin käytävään päin ja kurkistin muotokuvan raosta. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun, kun joku -ei todellakaan haluamani Serdaigle- kyykistyi karkkipussin ääreen. Kompuroin nopeasti ulos salakäytävästä: "Äääälä koske siihen", huutokuiskasin. "Se on mun ja tarviin sitä", sanoin nyt rykäisten.

Juuri kun olin tarttumassa pussiin, kuulin äänen takaani. ”Äääälä koske siihen", takaani tullut tyyppi huudahti. Nousin säpsähtäen pystyyn. Takaani käytävästä oli tullut tummahiuksinen ja harteikas poika. ”Onko pussi sinun? Miksi se on keskellä käytävää?”, kysyin. ”Se on mun ja tarviin sitä.”, poika sanoi. Tuhahdin. ”Jos pussi kerran on sinun, mikset tule hakemaan sitä?”, kysyin hieman haastavasti. Jos pussi oli hänen, hän sai tulla itse hakemaan sen eikä jättää sitä lojumaan keskelle käytävää.

Katsoessani tätä huomasin, kuinka hermostuneelta hän näytti. Hän oli kuulostanut hieman hengästyneeltä, kuin olisi ollut kauhuissaan ajatuksesta, että olisin ottanut pussin. Tämän lisäksi hän oli väijynyt salakäytävässä odottaen jotakuta. Katseeni kääntyi takaisin karkkipussiin. ”Tuo pussi on sinun, muttei taida olla sinua varten?” Tämä oli varmasti aikonut tehdä jonkun jäynän.

Se minkä olin tähänmennessä koulumme säännöistä käsittänyt, oli se, että pilat olivat kiellettyjä. Silti kaikki tekivät niitä. Osa piloista oli suorastaan häijyjä ja saattoivat laittaa uhrin jopa päiviksi sairaalasiipeen. Mutta ”leikillähän” kaikki näitä piloja tekivät. Ei kenelläkään ollut oikeasti mitään pahoja aikeita, vaan se oli aina vahinko. Nyrpistin nenääni.

Pojan kasvot näyttivät tutulta, mutta minulla kesti hetki ennenkuin osasin yhdistää ne. ”Sinun nimesihän on Ly? Ja olet Gryffondor?” Olisin voinut vannoa, että olisin nähnyt hänet joskus oleskeluhuoneessa. ”Mä olen valvojaoppilas, joten tähän on parempi olla hyvä selitys. Muuten me lähdetään tuvanjohtajan puheille.”, totesin ja nostin kangaskassia paremmin olalleni. Tästähän voisi tulla jopa kiinnostavampaa kuin visiitti kirjastoon.

Tyttö säpsähti ja kääntyi minua kohti.
"Onko pussi sinun? Miksi se on keskellä käytävää?”, hän kysyi. Tuo näytti kotenkin etäisesti tutulta ja ajattelin hänen olevan Gryffondor. Ehkä olin nähnyt hänet oleskeluhuoneessa.

"Jos pussi kerran on sinun, mikset tule hakemaan sitä?”, tyttö kysyi kertoessani pussin kuuluvan minulle.
"Ööh", sanoin ja yritin keksiä jonkun hyvän selityksen äkkiä, mutta pääni löi tyhjää. Siirsin painoa toiselle jalalle ja raavin niskaani. Hyvin vakuuttavaa.
"Tuo pussi on sinun, muttei taida olla sinua varten?” tyttö kysyi ja tajusin olevani liemessä. Mitä nyt sanoisin.
"Ööh no joo", mumisin ja vilkuilin ympärilleni. Tämä oli aika noloa.

”Sinun nimesihän on Ly? Ja olet Gryffondor?” Voi paska, hän tunnisti minut.
”Mä olen valvojaoppilas, joten tähän on parempi olla hyvä selitys. Muuten me lähdetään tuvanjohtajan puheille", tyttö paukautti ja näytin ehkä hieman järkyttyneeltä. Tämän piti olla vain pieni jekku ja nyt olin saamassa jälki-istuntoa ja puhuttelua. Ja Théokin varmaan olisi täällä minä hetkenä hyvänsä.

"No siis, öö tota", takeltelin. "Tän piti olla vaan pieni jekku yhelle tyypille kostoks siitä, että se hakkas mut pari päivää sitten", yritin selittää ja osoitin mustaa silmääni.
"Ei niissä oo mitään vaarallista", kiirehdin vielä sanomaan.

Kertoessani, että olin valvojaoppilas poika näytti järkyttyneeltä. Tämä oli varmaan luullut minua vain joksikin ohikulkijaksi, joka halusi joko pitää linnan siistinä tai oli vain perso karkille. Periaatteessa sovin kumpaankin kategoriaan, mutta hän tiesi ettei pääsisi kuin koira veräjästä. Ainakaan todennäköisesti. Hänen naamansa venähti vielä enemmän kun hän ymmärsi, että tiesin kuka hän oli. ”Öö...”, tämä aloitti hieman epäröiden. Nostin kulmakarvaani ja nostin käteni puuskaan. Tästä tulisi mielenkiintoista.

”Tän piti olla vaan pieni jekku yhelle tyypille kostoks siitä, että se hakkas mut pari päivää sitten.”, poika puolusti itseään ja osoitti inhottavan runnitun näköistä silmäänsä. ”Kai sinä tiedät, että tuosta voisi vain ilmoittaa jollekin professorille...? Mitä noissa sitäpaitsi edes on?”, kysyin ja osoitin pussia.
"Ei niissä oo mitään vaarallista", Ly kiirehti sanomaan. ”Minä tarvitsen hieman tuota tarkemman vastauksen. Jos noissa on jotain kiellettyä niin mun pitää ilmiantaa sut, mutta jos sinä olet onnistunut löytämään porsaanreiän koulun säännöistä...”, totesin. Tämä ei ollut oikea tapa hakea oikeutta, mutta jos veisin jutun opettajille koko homma vain räjähtäisi käsiin. Tarpeetonta draamaa ja muuta säätöä. Toivottavasti Madame Rousseau ei saa tietää tästä, voisin joutua tämän pojan takia ongelmiin.

”Jos tää pila on oikeasti harmiton, mä en kantele. Ollaan varmaan yhtämieltä siitä, ettei opettajia kannata sotkea näihin asioihin mukaan. Säästetään niiden aikaa ja paperitöitä ja hoidetaan tää pois alta.”, totesin. Opettajat aina vain pahensivat asiaa ja saivat yleisesti oppilaat vain kasvattamaan kaunaansa toisiaan kohtaan. Koko tilanne pitäisi hoitaa varovasti ja tyylikkäästi ilman, että kehenkään sattuisi. Mikä siis oli teoreettisesti helppoa, mutta käytännössä? Ei niinkään.

Sori mun joulutauko venähti vähän :)//

”Kai sinä tiedät, että tuosta voisi vain ilmoittaa jollekin professorille...? Mitä noissa sitäpaitsi edes on?”, valvojaoppilashenkilö kysyi. Professorille, just joo, tuhahdin pääni sisällä. Siitä nyt ei ainakaan tulisi yhtään mitään.

Selittäessäni, ettei karkeissa olisi mitään vaarallista, tyttö vaati tarkempaa vastausta:
"Jos noissa on jotain kiellettyä niin mun pitää ilmiantaa sut, mutta jos sinä olet onnistunut löytämään porsaanreiän koulun säännöistä...”, pieni toive heräsi sisälläni. Ehkä tytössäkin oli jotain seikkailunhalua, kun hän ei ollut heti kieltämässä kokonaan kaikkea. Ja itse asiassa, kun mietin niin en itse ainakaan muista kilokielimellien kieltoa, mutta voisinhan aina olla väärässä.

”Jos tää pila on oikeasti harmiton, mä en kantele. Ollaan varmaan yhtämieltä siitä, ettei opettajia kannata sotkea näihin asioihin mukaan. Säästetään niiden aikaa ja paperitöitä ja hoidetaan tää pois alta.”
Suupieleni nousivat vähän vaikka yritin taistella sitä vastaan.
"Hyvä, koska ne on vaan kilokielimellitoffeita ja sairaalasiipikin on tossa nurkan takana, joten ala tulla" sanoin iloisesti ja osoitin salakäytävää ja tähyilypaikkaamme.

Kun poika kertoi karkkien olevan kilokielimellitoffeeta, kohotin kulmakarvojani. Koulun järjestyssäännöissä ei tainnut olla mitään kirjallisesti noita vastaan, eikä 'hyväntahtoisia' pilojakaan kielletty kummemmin. Olivathan ne mielestäni periaatteessa kiellettyjä, mutta oppilaiden tekemiä jäyniä opettajille eivät estäneet toiset opettajat. Ainakaan silloin kun he eivät sattuneet pitämään tuosta toisesta opettajasta.

Poika huomautti myös sairaalasiiven olevan lähellä. Edullista pojalle, minun maineelleni ei ehkä niinkään. Jos tuvanjohtaja Rousseau saisi tietää minun olleen tietoinen tästä pilasta, saati sitten avustaneen siinä... Menettäisin varmasti kaiken tämän kunnioituksen ja luottamuksen. Mutta vaikka nautinkin velvollisuuksistani ja luottamuksesta jota sain nauttia opettajien keskuudessa, halusin kerrankin irrotella vähän. Olla muutakin, kuin hikke-Noah, ja open lellikki.

Kun tämä viittoi minut piiloon, emmin hetken. Loihdin kuitenkin kasvoilleni hymyn ja juoksin nopeasti piiloon. "Vain tän yhden kerran, eikä kukaan kuule tästä. Mun nimi on Noah. Ja minä olen aivan järkyttävän yllytyshullu ihminen. Haluatko lyödä vetoa tän pilan onnistumisesta?", kysyin ja virnistin. Ehkä tästä tulisikin hauskaa.

Seuralaiseni empi aika kauan ja ehdin jo pelätä hänen muuttaneen mielensä. Kun hän kuitenkin lopulta juoksi hymyillen salakäytävään piiloon kanssani, tiesin onnistuneeni. Virnistin tälle ja suljin salakäytävän oven jättäen sen kuitenkin hieman raolleen, niin että näimme hyvin käytävälle.
"Vain tän yhden kerran, eikä kukaan kuule tästä", rikoskumppanini sanoi.
"Mun nimi on Noah. Ja minä olen aivan järkyttävän yllytyshullu ihminen. Haluatko lyödä vetoa tän pilan onnistumisesta?"

"Todellakin lyödään!" Oon Ly, mut senhän sää jo tiesit" sanoin vilkuillen samalla käytävälle.
"Oon sataprosenttisen varma, että se tyyppi tulee syömään noita... Ja mikä on sitten rangaistus häviäjälle?"

Kun juoksin Lyn viereen salakäytävään, en voinut pidättää virnettäni. Toisaalta tunsin jo, miten tämä valvottaisi minua tulevana yönä pohtiessani teinkö väärin, mutta aijoin ainakin kerran kokeilla tällaistakin ajanvietettä. En halua olla koko koulun ainoa oppilas, joka ei ole tehnyt yhtään jäynää koko kouluaikanaan. Saattaisihan tämä olla jopa hauskaa ja sitäpaitsi loistava tilaisuus tarkkailla ihmisten moraaleja ja käytöstä.

Ly vastasi vedonlyöntiehdotukseeni myönteisesti ja laittoi itsensä likoon sen puolesta, että poika söisi karkit. "No ei to-DEL-lakaan syö. Kuka tietää mitä karkkipussissa on...?" Sanoin virnistäen. "Lyön vetoa, että tämä vain kävelee ohi. Minkälaisella panoksella mennään? Kaljuunoita minulla ei ole jakaa muille, mutta voisimme sopia vaikkapa jostain harmittomasta taikajuomasta. Lemmenjuomaa, joka saa rakastumaan professoriin tai vaikkapa juoma joka takaa tyylikkään lohikäärmeen hännän?"

Kuulin ääniä käytävästä. Pilamme kohde lähestyi ja pian pitäisi olla hiljaa, jottemme jäisi kiinni. Virnistin, sillä toivoin tavallaan, että poika tarttuisi syöttiin. Kiinnijäämisen mahdollisuus oli pieni ja sillä maineeni oli ainakin toistaiseksi tahraamaton, voisin väittäää, että poika pakotti minut jäämään. Tämä aiheuttaisi Lylle harmia, eikä ollut Gryffondorin arvoista käytöstä, mutta minulla ei ollut varaa jäädä kiinni. Kuka tietäisi millaisista ongelmista löytäisin vielä itseni.

//Pahoittelen myöhäistä vastaustani, viime aikoina oma aika on mennyt leikkauksesta toipumiseen. Hyvää kesää!