// Tämä on kuukauden haasteeseen liittyvä peli, johon odottelen Theoa hahmonsa siskon Ainsleyn kanssa. Pelaan Cyanin veljellä Cale Grenierillä.
Oletan että Ranskan taikaministeriö olisi Pariisissa. Sopisiko ajankohdaksi tämä päivä eli perjantai 13.10. ja vaikka iltapäivä? :3 //


Ranskan taikaministeriössä arki ja syksyn työt olivat jo lähteneet hyvää vauhtia käyntiin, mutta salaperäisyyksien osastolla harjoittelijana toimivaa Cale Grenieriä lämmittivät yhä kesän muistot. Hänen lomansa oli sujunut varsin mukavasti. Cale oli täyttänyt 20 vuotta ja sen kunniaksi reilannut kuukauden Euroopassa vieraillen useassa maassa isänsä kanssa. Nuori velho rakasti matkustelua ja uuden oppimista sekä erilaisiin kulttuureihin tutustumista, joten se oli ollut loistava syntymäpäivälahja isältä.

Tietysti pikkuveljen itsetehty kortti oli myös ilahduttanut Calea kovasti, varsinkin kun Cyan oli jo oppinut loitsimaan piirroksensa liikkumaan paperilla. Se oli Calen mielestä melkoinen saavutus ensiluokkalaiselta, ja mielikuvitustakaan kortista ei ollut puuttunut. Piirustusten tarina oli kertonut unkarilaisesta sarvipyrstöstä, joka söi kolme lumikkia. Vai oliko niitä ollut peräti neljä? Cale ei aivan muistanut, mutta hassun hauska tarina se oli ollut joka tapauksessa.

Pikkuveli vaikutti muutenkin kasvaneen hurjasti ensimmäisen taikakouluvuotensa aikana. Tuo oli jopa ihastunut johon kuhun tyttöön, ja kysellyt Calelta neuvoja vaikuttaen ottavan asian yllättävän tosissaan. Cyan oli muun muassa viitannut siihen, että eikö vain isä ollut äitiä vuoden nuorempi, eikä se haitannut mitään, ja hehän rakastivat yhä toisiaan vuosien jälkeen, vaikka joskus riitelivätkin, eivätkä pitäneet kaikista samoista asioista kuin toinen ja sitä rataa. Cale ei ollut osannut odottaa Cyanin alkavan edes miettiä seurustelua ihan vielä 12- tai oikeastaan jo 11-vuotiaana, mutta tavallaan hän oli ylpeä veljestään. Vaikka Cyan vaikutti villiltä ja vähän lapselliselta, tuolta kuuli yllättävän fiksuja ajatuksia silloin tällöin.

Nuori mies hymyili itsekseen ministeriön hississä ajatellessaan perhettään, eikä huomannut vieressä seisovan noitajoukon katseita. Cale ei ollut lainkaan hassumman näköinen, joten ei ollut mikään ihme, että hän kelpasi tädeille silmänruoasta. Hänellä oli tuuhea ja kihartuva mutta siististi kammattu sysimusta tukka, oliiviin vivahtava päivettynyt iho, kirkkaat taivaansiniset silmät ja hiukan vino ystävällinen hymy. Velholla oli tapana pukeutua töissä siististi silmiinsä sopivaan tumman indigon siniseen pukuun sekä viittaan, ja hänen käytöksensä oli varsin monia miellyttävä yhdistelmä kohteliasta ja rentoa.

Calen sen hetkinen tehtävä oli hakea eräitä taikalainsäädäntöä koskevia opuksia ja papereita sen osaston työntekijältä, neiti Ainsley Snapelta. Salaperäisyyksien osastolla oli menossa tärkeitä ja hankalia kokeita, joiden lainsäädännöllinen puoli pitäisi tarkistaa. Heidän täytyi olla varmoja, ettei mitään rajoja ylitettäisi, tai että siihen tulisi tarvittaessa anottua sopiva lupa etukäteen. Ainoa mahdollinen ongelma vain oli se, ettei Cale tiennyt ollenkaan, miltä neiti Snape näytti. Mutta eiköhän hän löytäisi noidan melko helposti kyselemällä tätä taikalainvalvontaosaston tiloista. Cale poistui hissistä kyseisen osaston kerroksessa ja asteli käytävälle oikoen kravattiaan varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiennyt millaiseksi tiukaksi matamiksi nainen saattaisi osoittautua pukeutumisenkin suhteen. Cale nimittäin muisteli, että joku oli vihjaillut hänelle jotakin tämän pikkutarkkuudesta.

// Perjantai 13. mikäs sen parempi päivä! :D Joo tosiaan Theon sisko Ainsley Snape pelin toinen osapuoli, työskentelee taikalainvalvontaosaston johtajan sihteerinä

Pitkät tummanruskeat hiukset omaava vielä kuukauden 18-vuotias Ainsley Snape istuskeli tapansa mukaan taikalainvalvontaosastolla työpöytänsä takana selatin pomonsa antamia papereita, jotka hänen tuli oikolukea työpäivän loppuun mennessä. Päivä oli sujunut saman kaavan mukaan kuin viimeiset neljä kuukautta, jotka tyttö oli työskennellyt osaston johtajan sihteerinä. Hänellä itsellään ei ollut mitään pahaa sanottavaa sen hetkisestä työstään, mutta tytön lähipiiri oli asioista eri mieltä. Esimerkiksi tämän isä oli sitä mieltä, että tytön pitäisi hankkia parempi palkkaisempi sekä mielenkiintoisempi työ. Ainsleyta ei tämän mielipiteet enää kiinnostanut, mutta hän oli kuitenkin hakenut osaston harjoittelijan paikkaa kesällä. Valitettavasti paikan oli saanut eräs Ainsleyta kolme vuotta vanhempi velho, joka oli muutenkin toiminut osaston palkkakirjoilla jo useamman vuoden.

Ainsleyn onneksi hänelle oli luvattu seuraavana vuonna aukeava paikka, jonka hän saisi vastaanottaa täytettyään 20. Tytöllä oli sentään jotain, jota odottaa. Hän oli osittain äitiinsä tullut siinä, että hän piti lukemisesta tekstilajista piittaamatta. Tyttö tykkäsi raporttien lukemisesta, koska ne olivat hänen mielestään mielenkiintoisia. Tästä asiasta Ainsleyn veli Theodore oli täysin eri mieltä. 13-vuotias Châteaussa kolmatta luokkaa käyvä poika oli vahvasti sitä mieltä, että Ainsleyn pitäisi lukea enemmän oikeaa kirjallisuutta, jotta tämä palaisi takaisin maanpinnalle, jossa raportit olivat tylsintä mahdollista lukemista. Ainsleyta tämä oli varsin hauskasti sanottu, vaikkei hänen veljensä ollutkaan vitsailijatyyppiä.

Kesän aikana Ainsley oli nähnyt veljeään vain harvoin. Tämä johtui siitä, että Ainsley itse oli ollut töissä suurimman osan ajastaan ja hänen veljensä taas hiihtänyt milloin missäkin. Theo oli viettänyt paljon aikaa kavereidensa kanssa perheen kotikaupungissa sekä matkustellut ympäri Ranskaa koulukavereidensa luona. Ainsley itse ei ollut enää nähnyt juurikaan koulukavereitaan koulujen loputtua. Ei hänellä koskaan ollut ollut monia hyviä kavereita, mutta nykyään niitä oli entistäkin vähemmän. Hän oli tutustunut muutamiin nuoriin, jotka työskentelivät myös taikaministeriössä, muita kavereita hänellä ei tällä hetkellä ollut. Tämä sopi kuitenkin tytölle hyvin, koska hän viihtyi hyvin yksin eikä tarvinnut isoja ihmismassoja ympärilleen. Toki hän oli välillä yksinäinen, mutta sellaisissa tilanteissa hän saattoi aina matkustaa tapaamaan niitä ainoita kouluajan ystäviä, joihin hän piti vielä yhteyttä. Ei usein, muutama pöllö sekä vierailu aina silloin tällöin, se kuitenkin riitti.

Tällä hetkellä Ainsleyn elämä oli lähes pelkästään töitä, eikä hän valittanut, koska hän tykkäsi tehdä töitä. Tänäänkin tyttö oli aluksi ollut erään osaston velhon mukana työkeikalla, jolla takavarikoitiin joitain taikaesineitä, joiden luontoa ei kuitenkaan sihteerille suostuttu paljastamaan. Ainsley oli otettu mukaan vain, koska tilanteesta tuli tehdä vähintään kaksi raporttia kahden eri henkilön näkökulmasta eikö kyseisen velhon kollega ollut juuri sillä hetkellä paikalla. Tuon reissun jälkeen Ainsley oli tunnollisesti kirjoittanut raporttinsa ja aloittanut pomon tuoman raporttipinon läpikäymisen. Yleensä taikalainvalvonnassa päivät kuluivat samalla kaavalla, joten rutiinia ei työpäivistä ainakaan puuttunut.

// Sori kun kesti vastata. :') //


Cale lähti kävelemään eteenpäin osaston käytävää katsellen ympärilleen sekä lueskellen huoneiden kylttejä. Rosiers, Shelley, Forestier... Nimet olivat vieraita. Onnekseen mies kuuli pian lähestyviä askelia ja näki vanhemmanpuoleisen velhon astelevan käytävän toisessa päässä.
"Anteeksi! Osaatteko sanoa, mistä löytäisin neiti Ainsley Snapen?" Cale kysyi. Parrakas mies ei kuulemma muistanut aivan tarkkaan, mutta ohjasi hänet kääntymään vasemmalle ja siitä jonkin matkaa eteenpäin. Nuori velho kiitti hymyillen ja jatkoi neuvottuun suuntaan.

Cale ei kuitenkaan ehtinyt löytää katseellaan oikeaa huonetta ennen kuin joku huusi: "Varokaa! Pois alta!" Hän kääntyi nähdäkseen jonkin suuren tulevan kohti. Se näytti aivan kuin... laukkaava sohva? Sen pidemmäksi aikaa asiaa ei ehtinyt jäädä analysoimaan. Cale juoksi lähemmän oven luo, avasi sen ja livahti pois käytävältä juuri sopivasti ennen kuin sohva rymisti ohi. Ja pian tuli pulska noita juosten sen perässä. "Anteeksi!" Tuo huikkasi Calelle ikkunasta mennessään.

Cale kääntyi katsomaan huoneeseen, johon oli paennut, ja huomasi ettei ollut siellä yksin. Tummatukkainen nuori nainen istui työpöydän takana paperipinon kanssa.
"Oh, pahoittelut kun tunkeilen", Cale sanoi tajutessaan, että oli vain tullut toisen työhuoneeseen koputtamatta.
"Oli kiire pois alta. Joltakulta karkasi sohva", Hän selitti naurahtaen.
"Minä kun luulin, että suurimmat kummallisuudet tapahtuvat salaperäisyyksien osastolla. Mutta samanlaista täällä taitaa olla kaikkialla", Cale lisäsi hymyillen. Oli ihan mukavaa törmätä töissä vaihteeksi johonkuhun yhtä nuorelta näyttävään, joten kai tässä ehtisi sentään muutaman sanan jutella.

Ainsleyn työnteko keskeytyi täysin, kun tytölle täysin tuntematon mies ryntäsi sisälle. Pöydän takana istuva tyttö kohotti kulmiaan kysyvästi ja katsoi mittailevasti tulokasta. "Oh, pahoittelut kun tunkeilen", mies sanoo hetken kuluttua. "Oli kiire pois alta. Joltakulta karaksi sohva. Minä kun luulin, että suurimmat kummallisuudet tapahtuvat salaperäisyyksien osastolla. Mutta samanlaista täällä taitaa olla kaikkialla", tunkeilija jatkaa hymyillen. "Selvä", Ainsley aloittaa edelleenkin hämmentyneenä. "Tällä käytävällä sattuu ja tapahtuu päivittäin, sun ois pitänyt nähdä se kiljuva lautaslauma viime viikolla, se jos joku oli viihdettä", tyttö kertoo hymyillen hieman.

Hän ei ainakaan muistanut, että olisi kyseistä henkilöä koskaan nähnyt. Toki oli täysin mahdollista, että he olivat joskus jutelleetkin. Ministeriössä sattui olemaan niin paljon ihmisiä, ettei heistä jokaista voinut millään muistaa. Ainsley piti muistiaan varsin hyvänä, mutta ei sitä koskaan voinut tietää. Mies, tai pitäisikö sanoa poika, oli varsin nuoren oloinen. Enintään muutaman vuoden Ainsleyta vanhempi, jos sitäkään.

"Olen muuten Ainsley, Ainsley Snape, jos ihan tarkkoja ollaan", tyttö esittäytyy ojentaen kätensä pöydän yli kohti tunkeilijaa. Ele saattoi vaikuttaa hieman oudolta, vaikka se varsin virallisen oloinen olikin. Ainsley nyt vain sattui olemaan tietyissä tilanteissa, miten sen nyt sanoisi, hieman omalaatuinen. Puheliaskin hän osasi olla, jonka kyllä huomasi kunhan häneen tutustuisi.

// Apua, miks tästä tuli näin lyhyt xDD

// Ehkä tää on vaan sellanen tilanne, ettei ehdi tapahtua kovin paljon yhdessä viestissä. x3 //

Cale virnisti ja kohotti vähän kulmiaan nuoren noidan sanoille.
"Vai kiljuvia lautasia! Voin kuvitella että aiheutui pieniä keskittymisvaikeuksia, kun ne menivät ohi", hän naurahti. Cale saattoi huomata toisenkin katselevan häntä, mutta se nyt oli täysin luonnollista, kun tuntematon ihminen pelmahti yllättäen ovesta sisään. Eikä Cale ollut ujostelevaa tyyppiä vaan osasi suhtautua sosiaalisiin tilanteisiin varsin luottavaisesti ja rauhallisesti. Hänellä oli sellainen näkemys, että yleensä ihmiset olivat mukavia. Jos eivät juuri tietyllä tavalla mukavia niin sitten jollakin toisella.

Calen ilme muuttui kuitenkin hymyilevästä nopeasti yllättyneeksi, kun nainen kertoi nimensä. Tämäkö siis oli Ainsley Snape? Kuinka sattuikin! Velho astui lähemmäs tarttuen toisen pöydän yli ojennettuun käteen ja puristi sitä sellaisella lämpimällä otteella, joka oli melkein kuin suoraan jostakin täydellisen kättelyn oppitunnilta.
"Cale Grenier", mustatukka esittäytyi hymyillen.
"Itseasiassa juuri teitä minä etsinkin. Jotenkin tosin kuvittelin, että olisitte vanhempi", hän lisäsi hieman kallistaen päätään. Tosin mistäköhän moinen kuvitelma oli edes tullut? Kollegan puheista kaiketi, vaikkei hänelle neiti Snapesta paljoa oltu kerrottu.
"Tulen siis salaperäisyyksien osastolta. Minun piti hakea niitä lainsäädännöllisiä papereita ja kirjoja kokeitamme varten", Cale selitti. Ehkä Ainsleylle oli hänen tulostaan kerrottukin etukäteen. Cale ei tosin ollut siitä aivan varma.

Cyan Grenier, Serpentard: 7 p
Theodore Snape, Serpentard: 5 p

Lukitaan keskeneräisenä.