Mila Molina kohtaa kirjakaupassa Alphonsen tyttären, Andrean. Ensikohtaaminen ei ole paras mahdollinen.
[16:57] <@Andi_> *Hihhuloi kirjakaupassa.*
[16:57] <@Andi_> *Okei, ei hihhuloi, mutta on nyt kumminkin sielä.*
[17:00] <molinamila> *Astelee koululta kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin kohti Poudlardinea. Päämääränä on käydä kirjakaupassa, sitten toimistotarvikekaupassa ja lopuksi kahvilassa*
[17:01] <molinamila> *Ruskea syysviitta liehuu tuulessa, kun nainen astelee rinnettä alaspäin rivakoin askelin ja saapuu pian Poudlardineen*
[17:04] <@Andi_> *Ottaa hyllystä kirjan ja alkaa selailemaan sitä kiinnostuneena.*
[17:04] <molinamila> *Astelee kylän pääkatua pitkin eteenpäin ja löytää itsensä pian kirjakaupan edestä*
[17:05] <molinamila> *Avaa kaupan oven ja astuu sisälle kellon kilinän saattelemana*
[17:08] <@Andi_> *Kuulee kellon kilahduksen ja nostaa katseensa kirjasta ja suuntaa sen ovelle, hyllyjen välikön kautta.*
[17:09] <molinamila> *Astelee kengät kopisten kirjakaupan käytävää pitkin. Tiskin takana oleva myyjä tervehtii, mutta tämä nainen ei luo edes silmäystä tiskin puoleen*
[17:10] <@Andi_> *Kääntää katseensa takaisin kirjaan.*
[17:17] <molinamila> *Kiertelee hyllyjen välissä ja siirtyy sitten samalle hyllylle, jossa nuori tyttö lueskelee kirjaa*
[17:19] <@Andi_> *Vilkuilee hieman kirjansa ylitse juuri saapunutta henkilöä.*
[17:21] <molinamila> *Etsii katseellaan Numerologian Historiaa osa 42 -kirjaa, muttei löydä sitä. Nainen on kuitenkin aivan varma, että kyseisen painoksen pitäisi löytyä tästä kaupasta*
[17:22] <@Andi_> *Kääntää sivua.*
[17:24] <molinamila> *Kääntää katseensa tytön puoleen ja kumartuu lukeakseen tuon kädessä olevan kirjan tekstiä. Teksti vaikuttaa aivan sen kirjan tekstiltä, jota Molina oli juuri etsimässä*
[17:26] <@Andi_> *Nostaa katseensa kunnolla naiseen ja hymyilee ystävällisesti.* Hei
[17:27] <molinamila> *Säpsähtää, kun tajuaa tytön tervehtineen häntä. Naisen kasvoille leviää ärsyyntynyt ilme* Älä säikyttele minua, pikku tyttö! *hän tiuskaisee ja nostaa katseensa kirjasta*
[17:29] <@Andi_> *Hymy pysyy kasvoilla (kutsuttiinhan häntä sentään tytöksi).*
[17:29] <@Andi_> Etsittekö jotain? *kysyy tuolta.*
[17:30] <molinamila> *Molinaa alkaa ärsyttämään lapsen tekopirteys. Lasten ei todellakaan kuulu käyttäytyä tuolla tavalla ja viettää aikaansa aikuisten kirjojen osastolla* Sinulla taitaakin olla etsimäni kirja *Sanoo tiukasti ja yrittää ottaa kirjan tytön kädestä*
[17:34] <@Andi_> *Sulkee kirjan ja puristaa sen rintaansa vasten.* Anteeksi, mutta tämä on varattu *sanoo hymyillen.*
[17:35] <molinamila> *On hieman hämmentynyt tytön reaktiosta. Eikö hän ole oppinut, että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan?? Kuka tuon tytön on oikein kasvattanut??* Salli minun sanoa, että minä tarvitsen kirjaa enemmän kuin sinä. Sinä tuskin osaat edes lukea *tiuskaisee tytölle*
[17:39] <@Andi_> Ette te tiedä, kuinka paljon minä kirjaa tarvitsen *toteaa hymyillen.* Joten ette voi myöskään tietää, että tarvitsette sitä enemmän kuin minä
[17:39] <@Andi_> Ja osaan minä lukea
[17:40] <molinamila> Mutta lastenkirjojen osasto sijaitsee tuolla sivummalla, mitä jos menisit sinne *sanoo tiukasti ja yrittää tarrautua taas tytön kädessä olevaan kirjaan*
[17:41] <@Andi_> Mutta minä en lue lastenkirjoja *puristaa kirjaa vielä tiukemmin rintaansa vasten.*
[17:42] <@Andi_> *Vilkaisee takahuoneeseen johtavaa ovea, jonka taakse isi oli jokin aika sitten mennyt kaupan omistajan kanssa.*
[17:43] <molinamila> *Molina tajuaa pikku hiljaa, ettei hän saa suostuteltua tyttöä noin helposti luopumaan kirjasta. Niinpä hänen täytyy ottaa paremmat keinot käyttöön* Tiedätkö mitä pikku tyttö!? *nainen korottaa ääntänsä* Minun kanssani sinä ET ala riitelemään tuollaisesta asiasta. Pääset helpoimmalla, kun annat sen kirjan minulle NYT!
[17:47] <@Andi_> En minä riitele, mutta en myöskään anna *vastaa hymyillen.* Eikö teille ole opetettu, ettei toisen kädestä saa viedä tavaroita? Tämä kirja on minulla
[17:49] <molinamila> Eikö SINULLE ole opetettu, että vanhempia ihmisiä arvostetaan! *huudahtaa tytölle ja astuu askelen lähemmäs*
[17:52] <@Andi_> Toki, arvostamaan. Mutta ei anneta heille kaikkea mitä he sattuvat haluamaan *tuijottaa naista suoraan silmiin.* Teidän tulisi ymmärtää, ettette ole enää pikkulapsi, kaikki ei aina toimi teidän tahtonne mukaan
[17:53] <Alphonse> *Saa kaupat sovittua ja siirtyy takaisin myymälän puolelle kauppiaan jäädessä taakse vielä paketoimaan kirjaa.*
[17:54] <Alphonse> *Jää Molinan selän taakse katselemaan näytöstä, huulillaan ylpeä hymy tyttärensä kyvystä puolustaa itse itseään.*
[17:54] <molinamila> Älä ala viisastelemaan siinä, senkin räkänokka! *huutaa tytölle* Sinä et ole edes ostamassa koko kirjaa! Anna se minulle nyt, niin ostan sen välittömästi!
[17:55] <molinamila> *Tajuaa kuitenkin pian, ettei tyttö ole antamassa kirjaa* Minkälaiset hulttiot sinut on oikein kasvattanut?! On se kumma, kun nykyajan lapsille ei edes opeteta käytöstapoja!!
[17:56] <Alphonse> *Naurahtaa ja astahtaa lähemmäksi.* Aikamoinen hultio on hänet kyllä kasvattanut *lausahtaa ja vinkkaa silmää tyttärelleen.*
[17:59] <@Andi_> *Siirtyy naisen ohitse isin viereen.*
[18:00] <molinamila> *Säpsähtää kuullessaan tutun äänen ja kääntyy ympäri* Alphonse... siis herra Drake, tunnetko tämän tytön?! Sinähän voisit hieman ojentaa häntä! *sanoo miehelle kasvoillaan edelleenkin tuima ilme. Nainen on kuitenkin mielissään, että juuri tämä mies ilmestyi kauppaan*
[18:00] <Alphonse> Toki minä hänet tunnen *vastaa.* Hän on tyttäreni
[18:01] <molinamila> Mi-mitä? Ty-tyttäresi? *Vertailee Alphonsea ja tyttöä katseellaan. Ehkä heissä on hieman samaa näköä. Nainen menee hetkeksi sanattomaksi*
[18:02] <@Andi_> *Hymyilee naiselle hieman voitonriemuisesti ja kääntää katseensa sitten isiin.* Saanko tämän kirjan, isi?
[18:03] <Alphonse> *Hymyilee Andille.* Tietenkin
[18:06] <molinamila> *On sanaton ja mulkoilee vain kaksikkoa*
[18:06] <molinamila> "Voisit kasvattaa tyttäresi hieman paremmin" *Sanoo miehelle jämäkästi, muttei katso miestä silmiin*
[18:07] <Alphonse> Mukava tavata teitäkin, professori Molina *lausahtaa, ottaen sitten kirjan tyttäreltään.*
[18:08] <Alphonse> Vaikka olenkin mielestänne hultio *lisää ja vilkaisee sitten kassan suuntaan, mutta kauppias ei vielä sielä ole, eikä siispä hänen kirjansakaan.*
[18:10] <molinamila> Noh... älä ota sitä niin kirjaimellisesti *yrittää korjailla sanomisiaan* Tyttärestänne saattaa kasvaa oikein hyvä ihminen... pienellä opetuksella
[18:12] <Alphonse> Tyttäreni on jo oikein hyvä ihminen *vastaa ylpeyttä äänessään.*
[18:13] <molinamila> Ehkä sinun mielestäsi *vastaa lyhyesti miehelle ja katselee edelleen muualle*
[18:14] <molinamila> *kääntää sitten taas keskustelun kirjaan* Olen jo pitkään halunnu kyseisen kirjan, harmi, että kirja joutuu nyt tyttärenne töhrittäväksi
[18:14] <Alphonse> Oli mukava tavata, professori Molina *lausahtaa ja siirtyy kassalle, jonne kauppias on vihdoin saapunut paketoidun kirjan kanssa.*
[18:16] <@Andi_> *Seuraa isiä ja kassan luona kääntyy vilkuttamaan naiselle.*
[18:16] <molinamila> *Ei ole lainkaan tyytyväinen miehen kommenttiin. Nainen oli odottanut edes pientä myötätuntoa. Naista arvostava mies olisi antanut naisen ostaa kirjan viimeisen kappaleen* MUTTA... *huudahtaa, mutta lause jää kesken*
[18:18] <Alphonse> *Maksaa kirjat ja poistuu kaupasta.*
[18:18] <@Andi_> *Seuraa jälleen isiä.*
[18:19] <molinamila> *Seuraa isää ja tytärtä ovelle, mutta ovi paukahtaa kiinni hänen nenänsä edestä. Naisen suusta kuuluu muutama kirosana*
[18:19] <molinamila> *Katsoo ikkunalasin läpi kaksikon poistumista tyrmistynyt ilme kasvoillaan*
