Lentämistä ja sen opetusta. Tai ei opetusta, se olisi noloa
Lähetetty: 01 Elo 2017, 17:03//Peliin odotetaan Jolie Leberiä//
Hiivin aamiaiselta makuuhuoneeseeni ja kävelin sängylleni. Vilkaisin oliko kukaan muu paikalla, laskematta yläsängyssään nukkuvaa Eloyta. Ulkona näytti olevan aurinkoista ja pari pilvenhattaraa leijaili siellä täällä. Nappasin mustan t-paitani, urheilushortsit, binderin ja sukat sängylleni ja vaihdoin nopeasti vaatteeni.
"Hei", sanoin ja tökin Eloyta. Hän mumisi unisesti jotain. Tyrkkäsin häntä kylkeen kyynerpäällä ja hän parahti melkein tippuen yläsängystä.
"Mitä nyt taas", hän huudahti ärtyneesti.
"Kaikki muut on jo aamupalalla ja mää tulin sieltä jo eli ala mennä", selitin pojalle, joka hätkähti ja alkoi nopeasti vetämään vaatteita ylleen. Hän hyppäsi alas sängystä, etsi itselleen paidan ja kiiruhti kohti ovea.
"Mää lainaan sun luutaa?" kysyin, kun tuo oli jo puoliksi ulkona huoneesta. Hän huikkasi myöntävästi ja kuulin kuinka Eloy rymisteli portaat alas. Nappasin luudan, jonka merkistä tai laadusta minulla ei ollut tietoakaan ja lähdin tuon perässä alas. Aika hyvä luudan varmaan piti olla, kun se oli sentään Eloyn. Huispaushullun.
"Miksi olin suostunut tähän?" kysyin itseltäni kerta toisensa jälkeen kävellessäni kohti huispauskenttää. Miksi hemmetissä olin suostunut huispausmatsiin kavereideni kanssa, kun olin surkea lentämisessä ja huispauksessa. Ja ehkä hiukan pelkäsin sitä. No ei nyt sentään. En pelännyt... En yhtään. En. Joo. En pelännyt, joo.
Astellessani kentälle ja tarkistettuani, ettei kukaan ollut näkemässä, heitin jalkani luudan yli. Hengittelin hiukan ennenkuin ponnistin jaloilla vauhtia ja nousin ilmaan.
"Ei tämä ollut paha. Kiikkua ilmassa kepin päällä ja katseeeeeeeellllla alas" Mietin ja vilkaisin alas. "Okei ehkä hieman pelottavaa, mutta kyllä tämä tässä", rohkaisin itseäni.
Hetken ilmassa leijumisen jälkeen, kun olin totutellut korkeuteen, päätin lähteä liikkeelle. Rauhallisesti kaartelin kentän yläpuolella ja opettelin samalla käyttämään luutaa. Näytin varmaankin viisivuotiaalta joka ensikertaa pääsi hyppäämään leikkiluutansa selkään. Eli typerältä, onneksi kukaan ei sentään nähnyt. Eihän?
Hiivin aamiaiselta makuuhuoneeseeni ja kävelin sängylleni. Vilkaisin oliko kukaan muu paikalla, laskematta yläsängyssään nukkuvaa Eloyta. Ulkona näytti olevan aurinkoista ja pari pilvenhattaraa leijaili siellä täällä. Nappasin mustan t-paitani, urheilushortsit, binderin ja sukat sängylleni ja vaihdoin nopeasti vaatteeni.
"Hei", sanoin ja tökin Eloyta. Hän mumisi unisesti jotain. Tyrkkäsin häntä kylkeen kyynerpäällä ja hän parahti melkein tippuen yläsängystä.
"Mitä nyt taas", hän huudahti ärtyneesti.
"Kaikki muut on jo aamupalalla ja mää tulin sieltä jo eli ala mennä", selitin pojalle, joka hätkähti ja alkoi nopeasti vetämään vaatteita ylleen. Hän hyppäsi alas sängystä, etsi itselleen paidan ja kiiruhti kohti ovea.
"Mää lainaan sun luutaa?" kysyin, kun tuo oli jo puoliksi ulkona huoneesta. Hän huikkasi myöntävästi ja kuulin kuinka Eloy rymisteli portaat alas. Nappasin luudan, jonka merkistä tai laadusta minulla ei ollut tietoakaan ja lähdin tuon perässä alas. Aika hyvä luudan varmaan piti olla, kun se oli sentään Eloyn. Huispaushullun.
"Miksi olin suostunut tähän?" kysyin itseltäni kerta toisensa jälkeen kävellessäni kohti huispauskenttää. Miksi hemmetissä olin suostunut huispausmatsiin kavereideni kanssa, kun olin surkea lentämisessä ja huispauksessa. Ja ehkä hiukan pelkäsin sitä. No ei nyt sentään. En pelännyt... En yhtään. En. Joo. En pelännyt, joo.
Astellessani kentälle ja tarkistettuani, ettei kukaan ollut näkemässä, heitin jalkani luudan yli. Hengittelin hiukan ennenkuin ponnistin jaloilla vauhtia ja nousin ilmaan.
"Ei tämä ollut paha. Kiikkua ilmassa kepin päällä ja katseeeeeeeellllla alas" Mietin ja vilkaisin alas. "Okei ehkä hieman pelottavaa, mutta kyllä tämä tässä", rohkaisin itseäni.
Hetken ilmassa leijumisen jälkeen, kun olin totutellut korkeuteen, päätin lähteä liikkeelle. Rauhallisesti kaartelin kentän yläpuolella ja opettelin samalla käyttämään luutaa. Näytin varmaankin viisivuotiaalta joka ensikertaa pääsi hyppäämään leikkiluutansa selkään. Eli typerältä, onneksi kukaan ei sentään nähnyt. Eihän?