Avulias käsi
Kipusin ylös koulun korkeaa tornia. Matkallani takaisin tupaani, olin kuullut parin ohimenevän oppilaan puhuvan siitä, kuinka sotkuinen pöllölä aina oli. Olin käynyt tuvassa vaihtamassa vaatteeni. Samalla olin napannut matkaani luudan. Pöllölän siivoaminen oli myös hyvä tekosyy mennä katsomaan Nokkista. Olin saapunut tornin huipulle. Avasin oven ja sisältä pöllähti tunkkainen ilma. Yskin ovella ja menin sisään. Pöllöt olivat kaikki visusti häkeissään, mutta silti kaikki ikkunat kiinni! Avasin tornin ikkunat ja hengitin syvään raikasta ilmaa. Aloin heilutella luutaani agressiivisesti. Pöly leijaili ilmassa, mutta onneksi se lennähti pian tuulen mukana ulos ikkunasta. Tälläisissä oloissa pöllöt elivät! Pitäisi tulla siivoamaan tämä paikka useammin. Ahkeran siivouksen jälkeen istahdin hetkeksi vastapuhdistetulle lattialle. Kuulin tutun rääkäisyn eräästä häkistä vierestäni. Aivan! Yksi syy miksi olin edes kavunnut torniin, oli se että voisin nähdä hassun pikku pöllöni. Nousin ylös ja menin sulkemaan ikkunat. Tämän jälkeen siirryin Nokkiksen häkin luo ja avasin oven. Lintu lennähti häkin pienestä ovesta. Se lenteli hetken ympäriinsä tornissa, jonka jälkeen se palasi häkkinsä päälle istumaan. Silittelin sitä ja kerroin sille, miten kesälomani oli mennyt tähän asti. Se vain istui siinä ja katseli minua suurilla silmillään. Olin niin iloinen että purskahdin nauruun. Lintu vain tuijotti minua. Hetken päästä rauhoituin ja silitin sen päätä jälleen. Tornissa oli täysi hiljaisuus. Vain minä, luuta ja pöllöni.