//Peli on varattu Esmelle, sekä Cyan Grenierelle. Ajankohta on 8.7//

Oli viimeinen kokonainen päivä, mitä Esme vietti Pariisissa viikon lomallaan. Oli tapahtunut kaikkea jännittävää. Esmeralda oli ollut huvipuistossa, missä hänen syliinsä sattumoisin oksennettiin, käynyt museoissa jne. Kokonaisuudessaan tytön loma tutustuessa ranskalaiseen kulttuuriin ennen Châteauta, oli mennyt loistavasti.

Nyt Esmeralda halusi vain viettää rauhallisen - tai niin rauhallisen kuin yleisellä uimarannalla saattoi viettää - päivän äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. He lähtisivät huomenna kotiin ja seuraavan kerran hän pääsisi Ranskaan vasta syksyllä. Silloinkin oli vain koulua.

Esme ei ollut potenut minkäänlaista koti-ikävää. Jos hän jotain ikävöi, niin mielikuvitusleikkejä, sekä Noahia, jonka hän oli kesän alussa tavannut. Daniel puolestaan pillitti joka ikinen ilta sitä, kuinka isä joutui jäämään kotiin kirjoittamaan Päivän profeetan kesänumeroa.

Hiekkaranta oli täynnä ihmisiä. Monet makoilivat värikkäillä pyyhkeillä päivänvarjon alla ja osa temmelsi vedessä. Vedenpinta oli tyyni ja kirkkaansininen. Aurinko loi siihen kauniita kuvioita, sekä hieman sateenkaaren värejä.

"Jee!" Daniel huudahti ja juoksi veteen uimshousut jalassa. Rouva Sweet huusi jotain hänen peräänsä, mutta poika ei kuullut. Esmen äidillä oli jatkuva pelko siitä, että lapset hukkuisivat. Vesi oli kuitenkin aika pitkälle erittäin matalaa.

Esmeralda istui rantapyyhkeelle, jonka hänen äitinsä oli levittänyt maahan. Hänellä oli päällään oranssi kesämekko, jonka alla oli bikinit siltä varalta, että Esme yhtäkkiä haluaisi pulikoimaan mennä.

"Käyn tuolla", Marianne Sweet sanoi ja viittasi vessojen suuntaan. Esme nyökkäsi. Hänen äitinsä kehotti vahtimaan pikkuveljeä sillä aikaa. Esmeralda oli kuitenkin varma, että ei mikään hyökyaalto poikaa noin vain veisi. Niinpä hän jäi makoilemaan pyyhkelle ottaen aurinkoa.

Cyanin perheen kesälomanvietto oli sillä hetkellä melkoista härdelliä. Äidillä oli yhä töitä, hänen lomansa alkaisi vasta myöhemmin. Ja isä taas oli lähtenyt matkustelemaan ympäri Eurooppaa Calen kanssa tämän 20-vuotis syntymäpäivien kunniaksi, minne Cyan olisi kovasti halunnut päästä mukaan. Mutta ei, kun se oli kuulemma jokin pihkuran aikuisten loma, minne Cyan oli liian nuori lähtemään, vaikka hänelläkin olisi jo pian synttärit. Margaretkin oli ilmeisesti tarpeeksi vanha saadakseen viettää kesää kavereidensa kanssa, mutta arvatkaapa vain, minne Cyan oli lähetetty pariksi viikoksi: isotädille! Vanhalle puolitutulle naiselle, joka oli nytkin varmaan yhä nukkumassa päiväunia. Mikä voisi olla tylsempää...

Tosin oli tässä sentään jotain hyviä puolia, täytyi myöntää. Kuten se, että sai viettää osan kesästä ilman isosiskon riemukasta seuraa. Tai se, että isotäti asui aivan uimarannan lähistöllä. Ja myöskin se, ettei tämä suuremmin vahtinut häntä. Cyan saattoi olla tuntejakin ulkona missä tahtoi ja tehdä mitä tahtoi, kunhan palasi ennen iltaa. Ei mitään turhia kuulusteluja tai tiukkoja ruoka-aikoja. Vielä kun vain olisi ollut jotakin jännittävää tekemistä. Tai joku jonka kanssa hengailla. Tänäänkin ranta näytti olevan täynnä lähinnä pikkulapsia vanhempineen, eikä Cyan tosiaan halunnut mennä rakentamaan hiekkalinnoja taaperoiden kanssa.

Cyan asteli rannalla melko kyllästyneen näköisenä. Hän oli pukeutunut mustaan t-paitaan, jossa oli etupuolella teksti "MASTER OF DISASTER" sekä tummansinisiin lähes polvipituisiin uimashortseihin, jotka saivat luvan käydä myös tavallisista shortseista. Olisi tuntunut vain hölmöltä laittaa niiden päälle toiset. Ja kengätkin oli jätetty sisälle, rannalla oli kivempi paljain jaloin. Kun Cyanin eteen sattui jonkun hiekalla lojuva rantapallo, hän potkaisi sitä voimalla katsomatta minne. Ja niin pallo sinkosi suoraan kohti erästä rantapyyhkeellä makoilevaa punatukkaista tyttöä. Hups?

Maatessaan auringossa Esmraldalle alkoi tulla pian läkähdyttävän kuuma. Hän pelkäsi palavansa, joten tarkisti vähän väliä, punoittaako iho. Esme kuuli kuinka pienimmät taaperot leikkivät rantavedessä ja nauroivat kova äänisesti. "Äiti, katso!" "Isä, tule tänne!" Danielin ääntä hän ei tunnistanut muiden seasta. Kaipa poika vain keräsi simpukoita rannasta.

Yhtäkkiä Esme tunsi, kuinka jokin osui häneen. Se tuntui rantapallolta. Esmeralda oletti, että hänen pikkuveljensä alkoi pommittamaan häntä, joten tyttö nousi istumaan ja äyskäisi: "Daniel, lopeta." Esme haravoi katseellaan rantaa. Danielia ei näkynyt missään. Kuka pallon oli heittänyt?

Esmeralda äkkäsi mustahiuksisen pojan vähän matkan päässä. Nopeiden johtopäätelmien kautta, tyttö tuli siihen tulokseen, että tuo poika oli pallon heittänyt/potkaissut. Ei tietenkään tahallaan - Esme ainakin uskoi niin. "Ai, anteeksi, luulin että se oli pikkuveljeni", Esmeralda pahoitteli melko kovaäänisesti, jotta poika kuulisi kaiken muun hälinän yli.

Hetken aikaa Esme mietti, jatkaisiko auringonottoa, vai mitä tekisi. Hän tuli siihen tulokseen, että ei hänellä oikein muutakaan tekemistä ollut, joten hän nousi ylös ja asteli pojan luokse. "Olen Esmeralda", hän totesi ja ojensi kättään.

Cyan katsoi kuinka rantapallo osui tyttöä päin. Tuo nousi istumaan ja kuulosti vähän vihaiselta mutta mainitsi nimen Daniel. Ehkäpä tyttö ei huomaisikaan, että se oli ollut Cyan, vaan syyttäisi jotakuta muuta. Poika käänsi katseensa pois ja aikoi jatkaa matkaa muina miehinä. Jos Cyan oli jotain oppinut tytöistä niin sen, ettei niitä välttämättä kannattanut suututtaa. Sitä kun ei koskaan tiennyt, mistä ja miten pahasti ne milloinkin menettäisivät hermonsa. Ja mitäs siinä sitten teit, kun et kehdannut lyödä takaisinkaan.

Cyanin yritys liueta paikalta ei kuitenkaan toiminut, sillä seuraavaksi tyttö puhui selvästi hänelle. Poika hieman säpsähti kovaa ääntä mutta tajusi sitten, ettei se ollutkaan toru. Tuohan huuteli pahoitteluja. Cyan pysähtyi ja jäi tuijottamaan tyttöä yllättyneenä.

Ja sitten se lähti tulemaan kohti! Cyan vilkaisi ympärilleen kuin miettien lähtisikö karkuun, mutta laittoi vain kädet taskuun ja pysyi paikallaan. Kun tuo suurinpiirtein samanpituinen punapaa pysähtyi lähemmäs, poika silmäili tätä vähän epäluuloisesti. Mutta eipä tyttö sen kummempaa tehnyt tai sanonut kuin kertoi nimensä ja ojensi kättä. Mitä kummaa, eikö tuo tosiaan ollut yhtään pahastunut rantapallotällistä?
"Cyan.." poika mutisi ja katsoi hetken ojennettua kättä. Sitten hän otti omansa taskusta mutta ei kätellyt vaan läpsäisi tämän Esmeraldan kämmentä nopeasti. Cyan ei halunnut olla virallinen.
"Mätkitäänkö sua useinkin palloilla vai?" Hän töksäytti sitten aika tahdittomasti.

Peli lukitaan ja pisteytetään keskeneräisenä.

Esmeralda Sweet, Pouffsouffle: 5 p
Cyan Grenier, Serpentard: 5 p