//Peliin odotetaan Rachel Shadowforestia. Mikä olisi päivämäärä??//

Colin tallusteli käytävällä koulureppu oikealla olallaan. Hänellä oli päällään punainen t-paita, sekä sininen huppari. Silmät pälyilivät käytävää. Colin etsi tuttujaan. Hän kaipasi jonkinlaista tekemistä pitkän koulupäivän jälkeen. Hän oli heti koulun alussa saanut muutamia uusia ystäviä. Itse asiassa, kun Colin ajatteli, olisi mukavaa tehdä jotain ei-niin-sallittua. Ehkä hän voisi jätkäkaveriensa kanssa mennä kiellettyyn metsään tai...

Colin oli luonut itselleen aivan uuden persoonan aloittaessaan Châteaussa. Hän ei suostunut olemaan enää se kiusattu ja syrjitty. Nyt Colin oli suosittu ja rohkea. Hän ei pelännnyt mitä muut hänestä ajattelivat. Colin tunsi olevan paljon itsevarmempi. Monet tytön katselivat häntä. Se oli mukavaa. Oli mukavaa viettää kerrankin elämää ilman huolenaiheita.

Ainut joka tiesi kuinka hänellä kotona todellisuudessa asiat olivat, oli Yasmin. Yasmin oli myös ainoa joka ymmärsi Colinia. Tyttö hoki koko ajan, kuinka Colinin ei pitäisi piilottaa tunteitaan. Ei siinä ollut mitään häpeiltävää, että kotona kaikki ei ollutkaan ruusuilla tanssimista. Kyllä Colin sen ymmärsi. Ei se ollut hänen syynsä, että äiti oli sairastunut syöpään ja isä oli juoppo...

Mutta nyt Colin halusi unohtaa kaiken. Hän marssi käytävällä hymyillen sitä tavallista, vinoa hymyään. Kukaan tuttu ei kuitenkaan sattunut tulemaan vastaan. Ehkä he olivat lähteneet jonnekin.

Yhtäkkiä joku tuuppasi Colinia. Ehkä vahingossa, ehkä tahallaan. Colin kuitenkaan ei jäänyt pohtimaan sitä, vaan käännähti tuuppijan suuntaan.

"Hei, varo vähän!"

// Päivämäärä sopisi varmaan viimesille kouluviikoille (viikonlopulle), esim. 11.6?

Rachel siemaili vähän tunkkaista ilmaa kävellessään. Tyttö suuntaili vanhoja tuttuja käytäviä eteenpäin - tarkoituksena oli mennä parit portaat ylös, kohti kirjastoa. Rachelin yksi intohimoista, lajinsa tanssin lisäksi, oli ehdottomasti lukeminen, jossa pääsi syventymään kaiken epäoleelliseen ja yliluonnolliseen. Ei siinä, että tyttö uskoisi yliluonnollisiin juttuihin, päinvastoin, ne vain kiehtoivat paljon Rachelia. Kaikki yliluonnollinen oli vaan niin... epätodellista. Tyttö kuitenkin tykkäsi tietokirjoista, joista imi tietoa sisäänsä, niin kuin tuuli, joka pyyhkäisisi avonaisen kirjan ohi vieden sanat mukanaan. Rachel oli tottunut perustelemaan kaiken tietämänsä oikean tiedon kanssa, eikä hän ollut käynyt läpi yliluonnollisia asioita pitkiin aikoihin.

Kädessään tyttö heilutteli purppuranpunaista, aika pientä kirjaa, johon kätki pahimmat salaisuutensa. Päiväkirjaan oli kirjoitettu siistillä tekstauskäsialalla päivämäärät, ja sivuja koristi piirretyt kukkaköynnökset. Rachel avasi päiväkirjansa, ja alkoi selailemaan sivuja. Tyttö hyppäsi kuitenkin parin ruman sivun yli - tyttö ei voinut sietää virheitä. Virheet olivat kuin ikuinen tahra elämän valkoisessa lakanassa, sitä ei voinut poistaa, ja sen pystyi vain väliaikaisesti paikkaamaan. Vaikka tytön piti elää virheidensä kanssa, kaikki pitää kuitenkin tehdä täydellisesti. Simppeliä, vai mitä?

Ja niin, selaillessaan sivuja ja keskittyessään kirjaansa, tyttö vahingossa otti pienen sivuaskeleen, yllättäen jotain elävää - jotain ihmistä? - päin. Rachel säpsähti, ja kääntyi ihmistä kohti, ottaen askeleen taaksepäin. Tyttö laski katseensa pari senttiä alemmas poikaan, joka näytti korkeimmiltaan kakkosluokkalaiselta.

"Kannattaa varmaan itsekkin varoa", tyttö vastasi säpsähtäen.

//Muuten joo, mutta Colin aloittaa koulun vasta 2017-2018, joten ensi koulu vuoteen peli sijoittuisi :)//

"Kannattaa varmaan itsekkin varoa", kuului tytön säpsähtävä ääni. Colin teki mieli äyskäistä jotain, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Sen sijaan hän katsahti hieman ylöspäin. Hänen edessään seisoi tyttö. Tuolla oli musta, lyhyt tukka. Hänen silmänsä olivat tummat ja melkein paistoivat vaaleasta ihosta.

Colin väläytti hymyn. Nääh, mitä hän yritti? Tyttö oli häntä ainakin muutaman vuoden vanhempi. Hän voisi yrittää flirttailla jollekin ikäiselleen.

"Moi", Colin sanoi ja katsahti tyttöön. Hänellä oli kädessään jonkinlainen kirja. Varmaan Serdaiglesta. He rakastivat lukea kirjoja. Colinia ei voinut vähempää kiinnostaa kirjojen lukeminen. Hänellä oli paljon muuta puuhaa.

"Mä oon Colin", poika ojensi kättään. Hän ei yleensä noin vain luonut tuttavuutta itseään vanhempien tyttöjen kanssa, mutta Colinin ystävät olivat hukassa, joten ehkä hän saisi jonkinlaista juttuseuraa.

"Olin menossa rehtorin kansliaan vilkaisemaan seuraavien kokeiden vastaukset. Tuukko mukaan?"

// aaaah, no sitten varmaaan ekat kouluviikot on parempi :D

Rachel katseli tarkkaan poikaa. Tytön tummat silmät laskeutuivat pojan otsalta varpaisiin asti. Poika selvästi tarkkaili takaisin, joten Rachel puristi kirjaansa syliinsä entistä kovempaa. Poika näytti selvästi hymyilevän jostain ihmeellisestä syystä, joten Rachel kohotti kulmiaan. Tervehdystä tyttö vieläkin enemmän ihmetteli. Törmäyksien jälkeen pitäisi lähteä tiuskaisten pois, ainakin Rachelin ajattelutavan mukaan. Ikävistä tilanteista pitää mennä nopeasti pois, ennenkuin pinna palaa.

"No moi", Rachel vastasi ärtyneesti ja katsahti poikaan. Poika esitteli itsensä, ja oli jo kättelemässäkin. "Rachel", tyttö sanoi ja puristi nopeasti pojan kättä. Hetken mietittyään Rachel oli kysymässä pojan tupaa, mutta seuraava lausahdus ylittikin tytön kaikki odotukset. Selvästi Gryffondor. Miksi ihmeessä hän olisi tulossa varmaan ykkösluokkalaisen pojan kanssa lunttaamaan kokeisiin vastauksia? Pojallahan on eri kokeet? Muutenkin, vanhemmat varmaan raivostuisivat, jos saisivat tietää. Ja opettajat. Ja ystävät. Ja tyttö muutenkin varmaan saisi samanlaisia tuloksia. Rachel aina panosti opiskeluun, eikä tämä vuosi ollut poikkeus.

"Opiskelen mielummin itse omat asiani", tyttö huomautti vähän kylmästi kohottaen kulmakarvojaan.

//Olisko 6.9?//

"No moi", tyttö kuulosti ärsyyntyneeltä. Colin ei voinut ymmärtää, miksi aina kun hän yritti tehdä tuttavuutta tytön kanssa, tuo katseli häntä oudosti ja vaikutti muutenkin ärsyyntyneeltä.

Tyttö puristi nopeasti pojan kättä ja esittäytyi: "Rachel."
Colin nyökkäsi. Rachel taisi olla juuri kysymässä jotain, mutta poika ennätti ensin. Hänen ehdotettuaan rehtorin kansliaan menoa, Rachel selvästi mykistyi. Olisi pitänyt arvata ettei tuollainen Serdaigle tai Pouffsouffle tai mikä tahansa hän sitten olikaan ei tekisi mitään vastoin sääntöjä.

"Opiskelen mielummin itse omat asiani", Rachel huomautti kylmästi. Tyttö kohotti kulmakarvojaan. Colin pyöräytti silmään ja huokaisi sitten: "No, arvasinhan mä, ei tuollainen tyttö uskalla edes ajatellakaan että tekisi jotain vastoin sääntöjä."

Colin korjasi koulureppunsa asentoa ja kohautti sitten olkiaan: "Tytöt ovat niin nössöjä..."

// Sopii hyvin :D

Rachel katseli, kun poika, joka oli esittäytynyt Coliniksi, pyöräytteli silmiään ja huokaisi. Miten niin hän ei uskaltaisi toimia vasten sääntöjä? Kuka nyt jonkun ekaluokkalaisen Gryffondorpojan mukana tekisikään sellaista? Ei ainakaan Rachel. Sääntöjen rikkominenkin voisi mennä liian pitkälle. Sitä paitsi, hän voisi rikkoa sääntöjä miten vaan muuten, kun lunttaamalla kokeiden tulokset.

Tytön pinna alkoi kuitenkin kiristyä pojan letkautuksen mukana. Vaikka Rachel puri huuleensa hampaallainsa aika kovaa, se ei kuitenkaan helpottanut mielihalua lyödä poikaa naamaan. Hetken päästä hän räjähtäisi, eikä siihenkään olisi paljon aikaa. "Osaan tehdä kaiken minkä sinäkin", tyttö huokaisi ja pyöräytti silmiään. Mihinköhän hän oli jo ehtinyt lupautua?

"Paitsi en murtaudu rehtorin kansliaan enkä opettajainhuoneeseen", Rachel lisäsi vielä.

"Osaan tehdä kaiken minkä sinäkin", Rachel pyöräytti silmiään huokaisten. Colinilla ei ollut aikomustakaan uskoa häntä. Vai että osasi tuo kaiken mitä hänkin? Pelata jalkapalloa? Tai jääkiekkoa? Colin näki melkein kaikki tytöt - Yasminia lukuunottamatta - epäröivinä hienostelijoina.

"Paitsi en murtaudu rehtorin kansliaan enkä opettajainhuoneeseen", lisäsi Rachel. Colin naurahti. Tietenkin. Hän ei ollut missään vaiheessa kuvitellutkaan, että tuollainen lukutoukka tekisi mitään sellaista.

"Hmm..." Colin pohti. Hän halusi haastaa Rachelin. Hän halusi nähdä mihin tytöstä on. Ehkä hän voisi haastaa hänet kirjoittamaan rakkauskirjeen jollekin ällöttävälle pojalle. Ei ehkä.

Colin lähti kävelemään käytävällä eteenpäin vilkuillen samalla ympärilleen etsien ideoita. Yhtäkkiä hän käännähti ympäri ja osoitti kirjaa, jota Rachel yhä kantoi käsissään(?).

"Mikä tuo on?"

Rachel tarkkaili Colinin liikkeitä ja katseli tuon kasvojen piirteiden liikkumista. Ilmeet oli helppo tunnistaa eri ihmisiltä, ja varsinkin sellaisilta, jotka näyttivät tunteensa helposti. Mitä pahaa oli siinä, että tyttö ei halunnut murtautua katsomaan kokeiden vastauksia, jos hän voi yksin opiskella asiat paremmin, kuin lunttaamalla? Siksi varmaan Rachel nosti kulmakarvansa uudestaan, kun Colin nauroi ja mietti.

Tyttö havahtui siihen, kun poika oli kääntynyt ympäri ja osoitti hänen purppuranpunaista kirjaansa - kirjaa, jota hän ei saaut näyttää ikinä kellekkään. Kirjaa, jonka sisältö ei ikinä voisi vuotaa ulos, eikä tulisi vuotamaankaan.

"Päiväkirjani. En ole antamassa sitä edes näytille", tyttö tiuskaisi ja terävöitti katseensa poikaan.

"Päiväkirjani. En ole antamassa sitä edes näytille", Rachel tiuskaisi. Hän loi Coliniin terävän katseen. Ei Colin ollut ehtinyt edes kertoa suunnitelmaansa. Ilmeisesti Rachel oli jonkinlainen ajatustenlukija. Voi ei, jos tyttö voisi pusertautua hänen mielensä syövereihin, hän myös saisi selville Colinin todellisen luonteen.

Poika kohautti olkiaan. "Aattelin vain, että et varmaan uskalla lukea päiväkirjaasi kovaan ääneen kaikille tässä käytävällä oleville ihmisille..." Käytävä suorastaan porisi väkeä, joten se oli oiva haaste.

"Ei sitten", Colin sanoi. Hän vilkuili ympärilleen. Sitten hänen silmänsä osuivat melko pitkään tyttöön, jolla oli ruskeat hiukset.

"Anteeksi Yasmin", Colin kuiskasi hiljaa toivoen, että Rachel ei kuulisi sitä. Poika nosti koulurepun olaltaan ja otti esille ruutuvihon. Hän repäisi siitä ensimmäisen sivun irti ja kirjoitti ensimmäisellä käteen sattuneella kynällä: Suutele minua.

"Katso, näin homma toimii", hän sanoi Rachelille ja asteli isosiskonsa perään. Hän koputti tyttöä olalle ja hymyili leveästi. Yasminin ilme oli kummastunut. Miksi hänen oma pikkuveljensä käyttäytyi tuolla lailla?

"Leo", Yasmin kutsui häntä hänen toisella nimellään. "Onko kaikki hyvin? Johtuuko tämä äidistä?" Kuudesluokkalainen tyttö pyyhkäisi pikkuveljensä hiuksen tämän korvan taakse.

"Lopeta", Colin lehahti punaiseksi. Nyt hän nolaisi itsensä Rachelin edessä. Tarkoitus oli pitää salassa se, että he olivat sisaruksia. Silloin Rachel olisi kummastellut sitä, kuinka Colin uskalsi liimata sellaisen lapun tuntemattoman selkään. "Oon ihan fine."

Colin halasi punaisena isosiskoaan ja ovelasti liimasi lapun tämän selkään. "Usko vain."

//Tuli vähän pitkä.//

Rachel katsoi Colinia. Poika olisi selvästi halunnut tytön lukevan päiväkirjaansa, mutta ei. Rachel ei lukisi sitä, ei edes näyttäisi sitä kellekkään, ikinä, eikä pojalla ollut mitään etuoikeuksia saamaan tyttö lukemaan sitä, varsinkaan muiden edessä. Vaikka Rachel oli helppo saada mukaan hankaluuksiin, raja oli siltikin jossain. Niin kuin omissa, tärkeissä jutuissa. Poika näytti kuitenkin vähän pettyneeltä, mutta seuraavan älynväläyksen myötä poika kaivoi repustaan ruutuvihon, josta repäisi ensimmäisen sivun irti. Rachel kuuli myös pojan kuiskaavan jotain, mutta ei kuullut mitä. Colin näytti kirjottavan paperiin jotain, mistä tyttö ei saanut heti selvää.

Poika lähti kävelemään kirjoituksen jälkeen kohti pitkää, ruskeahiuksista tyttöä. Tyttö näytti tuntevan pojan. Sukulaisia tai sisaruksia, kenties? Poika näytti nolostuvan ja vaihtavan pari sanaa tytön kanssa. Sitten poika halasi vielä tyttöä, liimaten lapun hänen selkäänsä. Ahaa, siitä oli kyse. No, Rachel ei olisi ainakaan liimailemassa lappuja toisten selkiin, ellei olisi pakko. Ongelma on vain, että nyt on...