//Peliin odotetaan London Morelia ja Cedance Fleuria. Ajankohta on päivä pikkujoulujen jälkeen. Järjestystä ei ole, mutta olemme jo sopineet aikaisemmin, että London kirjoittaa seuraavana//

"Tuolla se on!" huudahdin ja osoitin pientä tauointiliikettä, jossa oli valaistu kyltti. Pysähdyin ja käänsin katseeni kädessäni olevaan karttaan. "Eikä kävelty harhaankaan kuin vaan kerran. Mähän sanoin et osaan lukee karttaa", sanoin ja virnistin, kun käännyin katsomaan matkakumppaneitani. Vaaleanpunaiset hiukseni heiluivat jäisessä tuulessa piponi alla.

"Okei siis, Ceda, ootaksä ulkona vai tuutko säki sisään?" kysäisin ja käänsin katseeni tyttöön. "Londonin pitää ainaki tulla mukaan jos mä aion saada sen. Ja sit pitäs vielä päättää et minkä värisen. Missäköhän se piirros on?" mietiskelin ja kaivelin takkini taskuja.

Tunsin sormillani jonkun paperin ja vetäisin sen ulos. Tutkiskelin sitä ja tajusin että se olikin sitä, miksi jästit sitä kutsuivatkaan?? Ainiin! Seteli. Työnsin sen takaisin taskuuni ja tunnustelin toista. "Täällä!" huudahdin ja vetäisin taitellun paperin esiin. Avasin sen taitokset ja katsoin luonnostani. "Kumman värinen olisi teidän mielestä parempi?" kysyin.

//Anteeksi lyhyt viesti :/ Kirjoitin tämän kännykällä autossa istuessani.//

London asteli Poudlardinen katuja pitkin Rebecan ja Cedancen kanssa. Viimeiseksi mainittuun poika oli tutustunut eilen koulun pikkujouluissa, ja tuo vaikutti oikein hauskalta tyypiltä. Rebecan London oli tuntenut jo pidemmän aikaa, ja he olivat jo oikein hyviä ystäviä - itseasiassa enemmänkin kuin ystäviä.

London kuuli, kuinka tyttö ilmoitti tatuointiliikkeen näkyvän ja hän käänsi katseensa tuon osoittamaan suuntaan. Siellä se oli - pieni, persoonallinen liike, jonka sisäänkäynnin yläpuolella oli valaistu kyltti ja näyteikkunassa kuvia erilaisista tatuoinneista. London naurahti Rebecan kommentille. Matka oli ollut melko lyhyt, mutta lyhyenkin matkan aikana he olivat onnistuneet eksymään kerran. Vian täytyi kuitenkin olla kartassa eikä heissä.

"Mun puolesta Cedakin voi tulla messiin. Sekin voi halutessaan hankkia tatskan, jos siltä tuntuu. Mä voin olla teidän molempien isä", London sanoi ja naurahti toistamisen. He olivat suunnitelleet, että London esittäisi Rebecan isää, jolloi tyttö saisi hankittua pitkään haaveilemansa tatuoinnin. Suunnitelma kuulosti erittäin hyvältä ja se varmasti toteutuisikin mainiosti.

"Päätä ite, minkä värisen haluat. Ite ottaisin varmaankin mustan, mutta sulle vois sopia joku räväkämpi väri, esimerkiksi vaaleenpunanen - se sopis sun hiuksiin", London kertoi mielipiteensä. Hänellä itsellään oli oikeassa olkapäässään musta tribaali tatuointina, jonka hän oli hankkinut viime kesänä.

London oli tuvasta lähtiessään pukeutunut mustiin farkkuihin, puvuntakkiin sekä lierihattuun. Tämä asu ei ollut liian nuorekas, joten poika menisi pukeutumisen perustella mainiosti hieman vanhemmasta henkilöstä. Enää hänen täytyisi tehdä pieni muutos kasvoihinsa. Hän kaivoi taskustaan tekoviikset ja asetti ne huultensa yläpuolelle. Harmi, että pojan taidot ihmisten muodonmuutoksissa olivat niin huonot, jonka vuoksi hän ei voinut muuttaa itseään taian avulla vanhemmaksi. Tuntui kuitenkin siltä, että hänen muodonmuutoksensa oli oikein hyvä myös ilman taikuutta.

"No, mitä mieltä ootte? Näytänkö mä Reben isältä?", London sanoi madaltaen ääntään hieman matalammaksi. Hän veti hattua syvemmälle, hiuksia hieman silmiensä eteen ja murahti.

(täytyi kirjoittaa uudelleen, joten anteeksi kun on vähä kestänyt :D)

Cedance tallaili Rebecan, vanhan ystävänsä, ja Londonin uuden pikkujoulututtavuuden kanssa kadulla. London vaikutti mukavalta ja rennolta tyypiltä, ja Rebe taisi ajatella samoin, mutta pienten sydänten kera.

"Tuolla se on!" Rebe ilmoitti, ja ihme kyllä hän osui oikeaan. Tatuointiliikkeen epilepsiavalot heijastuivat jo kaukaa silmiini.
"Hienoa Rebe! Eihän eksytty kun vain kerran. Piste sulle." myönsin ja taputin Rebeä päälaelle.
"Ceda ootatko sisällä vai ulkona?" Rebe kysyi.
"... totta ihmeessä tulen sisään?!" melkein raivostuin Reben ilmiselvästä kysymyksestä.
"Miksi muuten olisin ottanut tän asun?" kysyin ja esittelin asuani:
sukkahousut, korkokengät, tiukka hame joka loppui noin polvien kohdalla, virkanaisen paita ja takki, sekä hiukset tiukalla nutturalla. Meikistäni en ollut luopunut mihinkään tylsään virkamamman lärviin, joten naamani ei oikeen liukkaasti sulautunut asuuni.
"Otin varmuuden vuoksi koirapuvunkin, muistin sen ihme kyllä. Taaaisin olla silloin humalassa.. " epäröin ja muistin mottausyritykset maalitauluna Molinan pärstä.
"Ajattelin jos siihen tarvitaan toisenkin huoltajan allekirjoitus tai jotain?"
"Kiva asu London" naurahdin "ja mörinäsi kuullostaa hyvältä myös. Mun ois pitäny hankkia kans tekoviikset.."
"Kumpi tatuointi ois parempi?" Rebe esitteli tatuointeja.
"Joku mustan värinen ois söpö *:3*" esitin mielipiteeni. "Voithan aina vaihtaa hiustesi väriä?" sanoin ja samassa omat hiukseni valahtivat ruskeiksi.

"... totta ihmeessä tulen sisään?!" Cedance sanoi. "Miksi muuten olisin ottanut tän asun?" tyttö jatkoi ja esitteli virkanaisen asunsa. "Ihmettelinkin kun ilmaannuit asemalle tuo asu päällä", sanoin ja naurahdin. "Otin varmuuden vuoksi koirapuvunkin, muistin sen ihme kyllä. Taaaisin olla silloin humalassa.. " Cedance sanoi hieman epäröiden. Muistelin itsekkin tuon illan tapahtumia. "Joo.. Niin taisit", sanoin.
"Mun puolesta Cedakin voi tulla messiin. Sekin voi halutessaan hankkia tatskan, jos siltä tuntuu. Mä voin olla teidän molempien isä", London sanoi ja naurahti. "Joo! Hanki vaan!" huudahdin Cedalle ja hymyilin.

Kummatkin kertoivat oman mielipieensä tatuoinnin väristä. Cdancen mielestä musta voisi olla kiva, kun taas London ehdotti jotain räväkämpää, mutta oli silti mustan puolella, ainakin jos oikein ymmärsin. "Taidan ottaa mustan", sanoin yhä mietiskellen. London tykkäsi ylähuulensa päälle tekoviikset ja kysyi; "No, mitä mieltä ootte? Näytänkö mä Reben isältä?" Naurahdin ja Cedance kertoi oman mielipiteensä. "Kutakuinkin", vastasin, hymyilin ja näytin peukkua. "Mennään", huudahdin ja lähdin juoksemaan kohti tatskaliikettä.

Avasin oven ja astun sisään pieneen liikkeeseen. Se näytti todella kodikkaalta. Tiskin takana istui pitkä nainen, jolla oli lyhyet violetit hiukset ja tumma goottimeikki. Hän viilasi kynsiään, mutta kohotti katseensa kun oven yläpuolella oleva kello helähti sisään astumiseni merkiksi. "Niin?" nainen kysyi. "Öö.. Mä haluaisin tatuoinnin", vastasin. Nainen loi kysyvän katseen minuun. "Kuinkas vanha sinä olet?" hän kysyi ja osoitti minua kynsiviilallaan. Se oli musta, jonka toinen puoli oli violettiä glitteriä. "Öh, viisitoista", vastasin ja astuin pois ovensuusta.

Pian Londonille selvisi, että Cedancen ei ollut tarkoitus esittää Rebecan kaveria tai Londonin lasta, vaan Rebecan äitiä eli Londonin vaimoa. Poika puhkesi nauramaan. Heidän suunnitelmansa oli loistava! London silmäili hetken Cedancen vaatetusta, joka toi pojalle mieleen jonkin virkanaisen. Tytön kasvoilla oli hieman räväkämpi meikki, mutta tuskin siitä haittaa oli. Kyllähän Rebecan vanhemmat saivat näyttää nuorekkailta, jos halusivat.

Molemmat tytöistä pitivät Londonin asua hyvänä. Poika suoristi puvuntakkinsa helmaa ja lähti astelemaan tyttöjen perässä kohti tatuointiliikettä. Rebecca avasi oven, London piti ovea hetken auki ja astui sitten viimeisenä sisälle liikkeeseen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt tässä tatuointiliikkeessä. Tämä liike oli huomattavan erilainen verrattuna siihen pariisilaiseen, jossa London oli käynyt ottamassa oman tatuointinsa. Tämä oli huomattavasti pienempi ja vähän kodikkaampikin. Poika vei katseensa tiskin takana olevaan pitkään, tummiin vaatteisiin pukeutuneeseen naiseen. Tuo nainen ei vaikuttanut kovinkaan asiakaspalvelualttiilta henkilöltä, mutta onneksi tuo huomasi heidän saapuneen paikalle.

Rebecca kertoi haluavansa tatuoinnin itselleen ja naisen kysyessä kertoi olevansa viisitoistavuotias. Nainen katsoi kolmikkoa arvioivalla katseella, eikä vastannut hetkeen mitään. Niinpä London asteli tiskin luokse ja ojensi kätensä kätelläkseen naista. "Olen... hmm... Donovan Hope, Rebecan isä. Annan tyttärelleni luvan hankkia tatuoinnin", London sanoi matalalla äänellä ja keksi itselleen uuden nimen kahdessa sekunnissa. Etunimi oli hänen veljensä ja sukunimi luontevasti Rebecan. Nainen ei kuitenkaan tarttunut Londonin käteen, ja poika veti kätensä heti pois. Totta, tuskin vanhempien on tapana kätellä henkilökuntaa tatuointiliikkeessä. Pojan teki mieli nauraa, mutta hän sai pidettyä pokkansa. Mitähän tästä vielä tulisi?

"Olen... hmm... Donovan Hope, Rebecan isä. Annan tyttärelleni luvan hankkia tatuoinnin", London sanoi naiselle matalalla äänellä ja yritti kätellä tätä. Nainen ei reagoinut Londonin käden ojennukseen mitenkään, vaan jatkoi vain kynsiensä viilaamista. London vetäisi kätensä pois. "Noh aiommeko tehdä sen tatuoinnin vai emme?" Nainen kysyi ja tuijotti minua nojaten tiskiin. Nyökkäsin hiukan hermostuneena. Nainen lähti kävelemään kohti avointa ovea liikkeen toisella puolella. Lähdin seuraamaan naista. Sitten kompastuin johonkin ja kaaduin päätä pahkaa lattialle.

//Anteeksi kesto ja lyhyt viesti :/ //

((sori etten oo vastaillut, on vähän kiireitä. jos nyt oon tippunu vähän kärryiltä, nii antakaa anteeks jos unohin jotain c:))

Kolmikon asteltua sisään, Cedance huomasi heti tatuointiliikkeen aika pieneksi ja mukavaksi. Tiskin takana oleva nainen ei kovin sopinut teemaan. Mustan puhuva asu ja meikki kävivät heti Cedancen silmään, ei siinä etteikö hän sellaista sietäisi.

"Haluaisin tatuoinnin", Rebe oli oitis sanonut naiselle.
"Kuinkas vanha sinä olet?" nainen kysyi osoittaen glitterisellä kynsiviilallaan.
"Viisitoista.. " Rebe vastasi vähän epäröiden.

Nainen tutkaili "perhettä" vähän arvioivalla ja "ihansama"- tyyppisellä katseella.
Cedance ei halunnut katsella takaisin, joten pienen hiljaisen hetken ajan hän ehti tutkiskella kaupan seinille ripustettuja hienoja piirroksia. Ne esittivät erilaisia tatuointeja; enimmäkseen kyyhkyjä, ristejä, kalloja tai jotain tosi diippiä. Niiden alareunaan oli allekirjoitettu ALVIRIA BARRE, varmaankin tuon naisen nimikirjoitus.

"Donovan Hope, annan tyttärelleni luvan hankkia tatuoinnin", London esitteli itsensä Rebecan isänä naiselle.

Nainen ei näyttänyt kiinnostuvan kättelystä. Hän viilaili kynsiään välinpitämättömänä.
Cedance huomasi Londonin pidättelevän pokkaa, ja tirskahti vähän.

"Noh aiommeko tehdä sen tatuoinnin vai emme?", nainen (a.k.a Alviria) kysyi nojaten tiskiin.

Cedace huomasi Reben nyökkäävän vähän hermostuneena, ja sanoi:
"Auttaisiko jos nyt pukisin sen koirapuvun?"

Alviria lähti kävelemään liikkeen toisella laidalla olevaa avointa ovea päin. Rebe seurasi perässä, mutta kompastui ja kaatui lattialle.

"Voi ei, sattuiko?", Cedance ryntäsi heti auttamaan, ja katseli ympärilleen: "mihin sinä edes kompastuit?
"Ala tulla. Meidän pitää suunnitella tatuointisi." Alviria sanoi hieman lempeämmällä äänellä, ja katosi huoneeseen.

Tatuointiliikkeen nainen nojaili tiskiin ja kysyi malttamattomana aikooko hän tehdä tatuoinnin vaiko ei. London nyökkäsi Rebecan mukana naiselle ja kolmikko lähti astelemaan tuon perässä kohti tatuointihuonetta, jonne johdatti avoin ovi. Kolmikko ei ehtinyt montaa askelta ottamaan, kunnes Rebecca kompastui ja kaatui lattialle.

Cedance kysyi, sattuiko Rebeccaa, ja London kyykistyi ja nosti tytön seisomaan. "Noniin, mennään nyt muru - eikun tyttäreni", London sanoi Rebecalle ja hän asteli sisälle huoneeseen pidellen tyttöä kädestä kiinni.

Huoneessa oli tuoli sekä erilaisia vempaimia ja aineita tatuoimista varten. Seinillä oli jännittäviä kuvia erilaisista tatuoinneista. Liikeen nainen puuhaili omiaan ja pyysi sitten Rebeccaa istuutumaan tuoliin. London irrotti otteensa tytön kädestä.

"Voi ei, sattuiko?", Cedance huudahti ja katseli ympärilleen "Mihin sinä edes kompastuit?" tyttö jatkoi "Ala tulla. Meidän pitää suunnitella tatuointisi." Alviria sanoi hieman lempeämmällä äänellä, ja katosi huoneeseen. "Öh en tiedä. Sanoin Cedancelle ja katselin hiukan ympärilleni etsien asiaa mihin olin kompastunut. London kyykistyi ja nosti minut seisomaan sanoen: " Noniin, mennään nyt muru - eikun tyttäreni." Hymyilin itsekseni kun London tarttui minua kädestä ja johdatti takahuoneeseen, joka oli täynnä erilaisia esineitä ja aineita tatuointien tekemistä varten.

Tutkailin huonetta hetken, ennen kuin Alviria pyysi minua istumaan tuoliin huoneen keskellä. Se näytti hiukan niiltä jästien hammaslääkäreiden tuoleilta. Hammaslääkäreiden ajatteleminen toi kylmiä väreitä selkääni. Istahdin tuoliin ja Alviria alkoi sekoitella jotain aineita ja valmistelemaan tatuoinnin tekoon tarvittavia välineitä. Loin pikaisen katseen Londoniin ja Cedanceen. "Noniin eli minkä värisen haluaisit?" Alviria kysyi. "Öh en tiedä oikein vielä.. Varmaan mustan..." Vastasin pikaisesti.

//Anteeksi vastauksen kesto ja viestin lyhyys//

Peli lukitaan ja pisteytetään keskeneräisenä.

Rebecca Hope, Serdaigle: 7 p
London Morel, Cerfeur: 6 p
Cedance Fleur, Pouffsouffle: 5 p