Molina väitti, ettei Andin tarvitsisi uskoa isiä joka asiassa. Ja Andi katsoi tuota kuin hullua, tietenkin Andin pitäisi tehdä kuten isi toivoo! Isi ajatteli vain Andin parasta kielloillaan ja kehotuksillaan! Sitten Molina kysyi, että kai Andi kumminkin ennustuksen valinnaisaineeksi kolmannella luokalla ottaisi. Andi kohautti olkiaan. “En tiedä…?” hän vastasi, jättäen sanomatta mitään isistä, vaikka olisi tahtonut. Jätti sanat ilmaan roikkumaan. “Tahtoisin kyllä!” hän sanoi kumminkin hymyillen.
Sitten nainen sanoi, että Andi saisi halutessaan jäädä seuraamaan tuon oppituntia. Nainen ei vaikuttanut henkilöltä, joka päästäisi ylimääräisiä tunneilleen, joten täytyisihän tarjoukseen tarttua. Joten Andi nyökkäytti päätään. “Voisin minä jäädäkin”, hän totesi, hörpäten sitten teestään. “Ikthyomantia…” hän lausui pohtivaan sävyyn. “Kaloja, eikö vain?” hän kysyi pienellä epävarmuudella, ei hän kyllä kreikkaa osannut, mutta oli hän jonkin verran ennustusmenetelmistä lukenut.
