Kierrättäminen kannattaa

[Alain Astier]

Alain kohotti hieman kulmiaan, kun Gwyn D’Cruze alkoi pohtimaan järkeviä ratkaisuja. Okei, tietenkin sitä voisi olla järkeviäkin. Pouffsoufflen kasvoilla lepäsi hymy toisen päättäessä heidän kouluorientoinnin raameja. Tyylistä, ’katsotaan mitä tulee vastaan’ hieman järkevämpään. Ei Alain myönnettävä kyllä ollut kovin varma siitä, että kuinka moneen ylös ja alas kirmailuun oma kunto riittäisi. Ehkä näin tällaisesta pienestä systemaattisuudesta olikin hyötyä. Ei ainakaan palaisi niin helposti puhki.

”Vaikka. Ihan vapaasti”, Alain vastasi kysymykseen. Ei hänelle se oikeastaan mitään sen suurempaa merkinnyt. Kylmästä lämpimään kuulosti aika hyvältä vaihtoehdolta. Gryffondorien tupakin oli kuuleman mukaan jossain tornissa tai ainakin ylemmissä kerroksissa, joten olisi ehkä vain ihan mukavaa nousta viimeisissä vaiheissa. Sen tarkemmin sitä ei kuitenkaan jääty miettimään. Sen näkisi sitten myöhemmin, että millaiseksi tilanne kehittyy ja muuta. Siis, jos he sieltä alimmista kerroksista kunnialla selviäisi. Ilman sen suurempia eksymisiä siis. Alain virnisti ajatukselle. Tyrmät eivät olleet hänellekään sitä kaikkein tutuinta maaperää, mutta ehkä tämä tästä.

Alain työntäytyi irti kaiteesta, mutta kuljetti silti aika rennosti kättään sitä pitkin. Saattoihan se toki joiltain osin laahustavaltakin näyttää, mutta kuka nyt käden liikkeitä laahustaviksi kuvailisi. Jalat vain sellaiseen kykenivät, mutta tämä Pouffsouffle kylläkin oli aikeissa siirtyä niiden kera tyrmiin, porrasaskeleita alaspäin.

Suureella kiiruulla Alain ei portaita pitkin laskeutunut. Hän pysähtyi ja kuikuili aina parin kolmen askelman jälkeen alas yli kaiteen ihan vain varmistuakseen siitä, ettei alhaalla ollut mitään yllättäviä ikävyyksiä odottamassa muuta. Koulussa, kun oli räyhähenkikin ja eihän sitä ikinä voinut olla tarpeeksi varovainen, kun vielä ihan hyvän mukavan mielikuvan koulusta halusi antaa uudelle oppilaalle.

Okei, oli tämä ehkä nyt hieman liioiteltua ja Alain tiesi sen itsekin. Hän vain ehkä halusi vaikuttaa touhukkaalta, jottei ajautuisi juttelemaan turhaan pitkiä monologeja ihan joka välissä. Puhumisesta ajatellen, pitäisi varmaan heittää jotain hyvää small talkia. Ei portaita voinut kai sen erityisemmin vielä esitellä? Asioiden edelle meno olisi myös ikävää. Kertoa ja selittää nyt asioista, joita toinen ei edes tiennyt. Alain haroi hiuksiaan ja työnsi rennosti toisen käden taskuunsa. Taskussa taisi ollakin jotain…

Ai niin, se pakka. Tyrmissä vallitseva hämäränpuoleinen valaistus ei kyllä olisi sen pahemmin auttanut oudon objektin tunnistamisessa.
”Ja kuten näkyy, valaistus muuttuu hieman”, Alain totesi tämän vielä hymyn kera ääneen vilkaisten Gwyn D’Cruzeen.


”Osaatko muuten joitain mielenkiintoisia korttipelejä?” Alain kysäisi hetken päästä. Uuden oppiminenhan oli yksi mitä parhaimmista ajanvietteistä vaatien kylläkin sen, että vastapuoli olisi sellainen, joka mielellään jakoi tietämystään ja opetti. Muutoinhan se olisi varsin ikävää pakkopullaa.

”Tuli vain mieleen, kun minulla olisi korttipakka.” Korttipakan näpäyttäminen taskun ulkopuolelta olisi ehkä riittänyt selitykseksi paremmassa valaistuksessa ja vähemmässä liikkeessä. Liikkuessa se jäi varmasti huomaamatta puhumattakaan varjoissa.
”Taskussa”, kuului täydennys virneen kera.

[Gwyn D'Cruze]

//anteeksi, että vuoron kirjoittamisessa kesti ^^' //


Valkotukkainen oli tyytyväinen kuullessaan, että Alain kannatti, edes jollain tavalla, ajatusta lähteä tutkimaan paikkoja alhaalta alkaen.

He lähtivät kävelemään portaita alaspäin, selvästi viileämmälle ja hämärämmälle alueelle. Se jo portaikossa tuntui mielenkiintoiselta ja Gwyn oli varma, että tulisi tutkimaan tätä kellaritasoa tarkemmin, vielä joskus.
Amazon ei kuitenkaan tuntunut pitävän siitä ja vetäytyi takaisin kunnolla pitkien hiusten alle. Ainakin siellä olisi lämpimämpi.
Gwynin katsellessa hieman ympärilleen, samalla kun he laskeutuivat alemmaksi, hän huomasi oppaansa pysähtyvän muutamien portaiden jälkeen ja katsovan alas.
Mitä tuo odotti näkevänsä? Albino ei alkanut kuitenkaan udella, syitähän saattoi olla monia, jopa henkilökohtaisiakin, eikä ne olleet sellaisia, joita Gwyn uskoi tarvitsevansa tietää.
Pian Alain puhui jälleen, huomauttaen valaistuksen muutoksesta, johon pitkätukka nyökkäsi. ”Niin näyttää. Mitä kaikkea täällä alhaalla on?” Gwyn kysyi uteliaana. Varastotilat? Tyrmät? Viinikellari? Viimeinen ajatus sai hänet hieman hymyilemään itsekseen. Hehän olivat kuitenkin Ranskassa, joten hän ei olisi yllättynyt, jos täällä opetettiin viininvalmistusta.

Jonkin ajan päästä albinon kierto-opas esitti kysymyksen korttipeleistä. Se oli tullut yllättäen, ettei Gwyn voinut muuta kuin katsoa toista yllättyneenä ja kysyvänä.
Ei hänen tarvinnut onneksi kysyä tarkentavia kysymyksiä, kuten ”miksi, mitä tarkoitat, mistä moinen tuli mieleen?”, kun Alain jatkoi ja kertoi, että hänellä oli kortit, samalla kun napautti taskuaan.
Se riitti Gwynille ja hän pudisti päätään hymyillen. ”En ole oikein pelannut korteilla. Mutta olisin valmis kokeilemaan, jos haluat opettaa minulle jotain ja jos tarvitset pelikaverin”, Gwyn vastasi. Eikä se ollut vain toisen miellyttämistä, hän tosiaan oli valmis oppimaan korttipelejä, sillä uskoi niistä saavan ihan hyvän ajanviettotavan. Sitä kun ei tarvinnut tehdä yksin ja seura oli aina tervetullutta.

[Alain Astier]

((Njaah, eihän tuo ollut kesto eikä mitään. :D ))

Gwyn D’Cruze kysyikin, että mitä täällä alhaalla oli. Alain kohautti aavistuksen verran olkiaan. Pikemminkin mitä täällä ei olisi, olisi ollut parempi kysymys. Alain oli kerran päässyt kurkistamaan varastotilaan ollessaan näytelmäkerhon kantoapuna ja päässyt näkemään rekvisiitan ylettyvän puisista eläimille tarkoitetuista syöttökaukaloista eli seimistä prameileviin fasadeihin. Kyseessä olikin vielä ollut vain yksi ei kovinkaan suuri koppi. Yksi monista?

”Vähän kaikenlaista. Luokkahuoneista ja luutakomeroista tavallisiin varastotiloihin. Täällä jossain taisi myös Cerfeurin, jatko-opiskelijoiden, tuvan sisäänkäynti olla”, Alain vastasi ja hymähti. Toki erinäisiä huhuja siitä, että mitä maan alaisilla käytävillä oli, liikkui yhä. Osa huhutuista asioista, jatko-opiskelijat pois lukien, liikkui myös.

Sormet sivelivät taskussa olevaa korttipakkaa, ja näin Alain päätyikin vaihtamaan hetkeksi aihetta kysymällä Gwyn D’Cruzen korttipakka taitojen perään. Tämä ei omien sanojen mukaan ollut niinkään pelannut niillä, ja Alain nyökkäili ymmärtäväisesti laskeutuen vielä viimeisiä porras-askeleita alas.

”Kuulostaa hyvältä, ehkä palailenkin tähän tarjoukseen vielä”, Alain vastasi ja virnisti. Päivien päättäminen ja muu tällainen oli vähän liioiteltua ehkä Alainin osalta. Siis ihan ymmärrettävää ja muuta, mutta tyrkyttämiseltä sellainen vain tällä hetkellä olisi tuntunut. Koulussa oli sen verran peliseuraa kylläkin, ettei Alain joutuisi ketään siihen ylipuhumaan, ja tällainen yleisluonteinen juttelukin oli ihan mukavaa. Vaihtelua.
”Osaan vähän kaikenlaista, joten ehkä jokin mielenkiintoinen peli vielä opetettavaksi ja pelattavaksi löytyisikin”, hän jatkoi astuttuaan alas porrastasanteelle.

”Ai niin, muistelisin joskus kuulleeni, että täällä alhaalla saattaisi myös olla kuntosali. Jotkut sanovat sen vain olevan kidutuskammio, joka on saanut hiukan modernimmat välineet”, Alain kertoi ohimennen ja kohautti olkiaan.

”Tiedä sitten mikä se oikeasti on, mutta kuntosali kuulostaakin jo hieman kiduttavalta… jos se on tällaisen matkan päässä. Urheilu on kyllä ihan mukava harrastus ja näin, mutta kunnon kohentamisen into ei ole vielä minuun ihan iskenyt. Kunnon huomaa vasta sitten, kun se puuttuu, vai mitenköhän se meni?” Pouffsouffle heitti ja hieroi käsiään yhteen. Puolikas lohkaisu, mikä oli ehkä vielä ihan tyydyttävä.

[Mila Molina]

Alain Astier, Pouffsouffle: 20 p
Gwyn D'Cruz, Gryffondor: 16 p

Lukitaan keskeneräisenä.