Juttelua Järven Rannalla

[Aurora Smith]

"Anna vasen kätesi niin poltan siihen piirron" tuo sanoi olin jo antamassa vasenta kättäni kun tuo jatkoi "Ei tarvitse pelätä. Se ei satu... Voin toki tappaa ilmankin, mutta silloin saatan tehdä sen hiukan eri tavalla. Saat valita tapanko hitaasti ja ensin lukilitiksella piinaten vai nopeasti. Kaikki on kiinni sinusta. En tahdo painostaa."

Kyyneleet nousivat silmiini ojensin vasemman käteni ja sanoin hyvin pelokkaalla äänellä "Et kai sä tapa muo? Oon liian kaunis kuolemaan. Suutelen vaikka suo kunhan et tapa muo" Katsoin hänen kasvojaan ja ensimmäiset kyyneleet alkoi valumaan poskeani pitkin. Itkin pelosta.

"Ole niin kiltti älä tapa muo" anelin itkien samalla pelon sekaista itkua.

[Karakatus Kärmes]

Aurora alkoi itkea ja anella. "Et kai sä tapa muo? Oon liian kaunis kuolemaan. Suutelen vaikka suo kunhan et tapa muo. Ole niin kiltti, älä tapa muo", tyttö pyysi itkien.

Karakatus sai toisen anelusta suurta tyydytystä. Hän oli niin onnellinen hallitessaan tilannetta. Toisaalta taas, hän ei ollut puhunut mitään tytön tappamisesta.

Karakatus ajatteli yrittävänsä rauhoitella tyttöä. Hänen inhimillinen, hyvä puolensa käski tehdä niin. Toisaalta hänen julma puolensa käski käyttäytyä julmasti. Karakatus kuuli Günther Schwillingerin neuvot päässään. Kaikkea mieltään vastaan hän päättikin olla ystävällinen.

"Rauhoitu. En minä sinua ole tappamassa", Karakatus sanoi ja laittoi sauvan takaisin taskuunsa. "Ei minua tarvitse pelätä, ellen sano niin."

[Aurora Smith]

"Rauhoitu. En minä sinua ole tappamassa" tuo sanoi ja pyyhin kyyneleet pois. Hän laittoi sauvan taskuunsa ja sanoi "Ei minua tarvitse pelätä, ellen sano niin.". Nyökkäsin ja katsoin vasenta kättäni ja kysyin "Teetkö sä sen?"

"Ja sitte iskä on luultavasti Lyonissa baarissa, sisko Tylypahkassa ja äiti kotona tai töissä Lontoossa." Sanoin sillä olisi surullista jos Karakus ei löytäisi heitä.

Katsoin uteliaana piirtoaan jonka poika oli juuri tehnyt ((???)). Ja kysyin saako ton peittää meikillä kun tykkään lyhythihaisista paidoista. ((??))

[Karakatus Kärmes]

Tyttö nyökkäsi, katsoi vasenta kättään ja kysyi: "Teetkö sä sen?" Karakatus kaivoi sauvan uudelleen esiin ja napautti sitten Aurora Smithin vasenta rannetta. "Tämä sattuu hiukan", Karakatus sanoi hymyillen ja katsoi miten piirto muodostui tytön käteen hitaasti.

"Ja sitte iskä on luultavasti Lyonissa baarissa, sisko Tylypahkassa ja äiti kotona tai töissä Lontoossa", tyttö sanoi ja katseli uutta piirtoaan. Hän kysyi, saisiko sen peitettyä meikillä. Karakatus tuhahti, mutta sanoi: "Kyllä, jos tahdot." Hän ei ymmärtänyt, miksi joku tahtoisi piilottaa piirron, vaikka pitäisikin lyhythihaisia paitoja. Piirtohan oli ylpeydenaihe!

"Heidän löytämisensä ei ole mikään ongelma. Tuloksia saat tosin vasta myöhemmin. Minun täytyy ilmiintyä. Löydän kyllä heidät, se on varma", Karakatus sanoi tyytyväisenä. Hän ilmiintyisi heti, kun ehtisi. Hänen teki muutenkin mieli käydä Briteissä. Olihan Charlotte von Bouvierkin ainakin käynyt siellä. Bonuksena Karakatus olisi voinut löytää hänetkin. Von Bouvier saisi vielä maksaa... Toisaalta koulun alueella ei saanut ilmiintyä, mutta, miten se Karakatusta haittaisi?

[Aurora Smith]

"Tämä sattuu hiukan" Karakus sanoi ja alkoi tehdä piirtoa vasempaan käteeni. Puristin oikean käteni nyrkkiin kivusta. Hetken päästä vasemmassa ranteessani oli piirto se oli hyvin kaunis.

Kysyttyäni saanko piirron peittää meikillä poika vastaa "Kyllä, jos tahdot." Nyökkään pienesti ja hymyilen "En vain halua juotua vankilaan ihan heti"

"Heidän löytämisensä ei ole mikään ongelma. Tuloksia saat tosin vasta myöhemmin. Minun täytyy ilmiintyä. Löydän kyllä heidät, se on varma" hän sanoo ja nyökkään hymyillen. Jokin tuossa pojassa veti minua puoleensa.

"Saanko halata suo" kysyn pojalta, sillä minun teki mieli halata häntä. Lisäsin heti perään "Ja voitko sä opettaa mulle anteeksiantamattomat"

[Karakatus Kärmes]

"Saanko halata sua?" tyttö kysyi. "Ja voitko sä opettaa mulle anteeksiantamattomat?" Karakatus oli samaan aikaan hämmentynyt, pöyristynyt ja tietyllä tasolla tyytyväinen. EEnsin tyttö pyytää Karakatusta tappamaan perheenjäseniään ja sitten vielä pyytää saada halata häntä!

Mihin tämä maailma on menossa... Karakatus mietti. Hän ei ollut halannut ketään pitkään aikaan. Viimeksi hän oli halannut Charlotte von Bouvieria ennen tuon joutumista ministeriön tarkkailuun ja ennen Karakatuksen maailmanmatkoja.

Karakatus ei paljoa halaillut. Hän ei ollut koskaan harrastanut sellaista... hempeilyä. Se tuntui typerältä ajantuhlaukselta, tai siltä se ainakin oli tuntunut. Karakatus kuitenkin punnitsi vaihtoehtojaan. Olisihan hän voinut sen verran uhrautua uuden jäsenen vuoksi? Olisihan hän voinut opettaa kidutus-, tappo- ja komennuskiroukset?

"Hyvä on", Karakatus sanoi lopulta ja levitti kätensä valmiina halattavaksi. Hän nielaisi odottaen sen tuntuvan pahalta tai ällöttävältä. Odottaen sen sattuvan. Hän ajatteli sen olevan ikävää.

[Aurora Smith]

Karakatus hetken päästä avaa kätensä ja hän sanoo "Hyvä on. "

Halaan häntä, en ollut halannut ketään pitkään aikaan ja jostain syystä halaan poikaa, kuin meillä olisi läheiset välit ja seurustelisimme.

Lopulta päästän irti ja soperran nolona "Anteeksi" Jatkan nopeasti "En ole pitkään aikaan halannut ketään" Yritän olla välittämättä siitä, että naamani olisi nyt varmasti tulipunaineni. .



//Miten muka 2h yö unet ei riitä mihinkää//

[Karakatus Kärmes]

"Anteeksi", tyytö sanoi. "En ole pitkään aikaan halannut ketään." Karakatus Kärmes myhäilee mielessään, mutta minkäänlaiset tunteet evät näy hänen kasvoillaan muuta kuin ehkä lyhyen, lähes huomaamattoman hetken.

Karakatus olisi varmaan myöskin punastunut, jos olisi kyennyt. Osa hänestä nautti halauksesta, kun taas osa oli raivoissaan. Hänen inhimillinen ja hyvä puolensa oli hetkeksi päässyt hiukan esiin vankilasta, johon se oli lukittu hirnyrkkien teon myötä.

Kärmes rykäisi ja katsoi järven pintaa. Se oli kaunis. Yllättävää, mutta totta. Karakatus piti jotakin kauniina kaikkien niiden vuosien jälkeen. Hän tunsi olonsa yllättävän kepeäksi ja hyväksi - paremmaksi kuin aikoihin. Hän ei edes murehtinut UAKS.RY:stä, hän ei murehtinut mistään.

//Haha, tuttu tunne XD.//

[Aurora Smith]

Halauksen jälkeen Karakatus alkaa katsoa veden pintaa ja pelästyin, että olin tehnyt jotain väärää. "Onko kaikki hyvin" kysyin ja otin samalla varovasti tuon kädestä kiinni tarkkaillen tuon ilmeitä.

Olin hetken hiljaa, sillä mietin miltä minusta tuntui. Hetken mietinnän jälkeen pääsen lopputulokseen. Lopputulos oli että olin hyvin ihastunut tuohon poikaan. En ikinä ollut yhtä ihastunut.

Sen jälkeen tarkkailin taas pojan kasvoja ja yritin hillitä itseäni suutelemasta poikaa. Sain itseni onneksi hillittyä sillä en tiennyt miten tuo olisi reagoinut siihen.

[Karakatus Kärmes]

"Onko kaikki hyvin?" Aurora kysyi Karakatukselta ja otti häntä kädestä. Karakatus ei ensin reagoinut, muttei myöskään torjunut.

Hän ajatteli. Hän ajatteli kaikkea, mitä oli tehnyt. Hän ajatteli kaikkea sitä kärsimystä, jonka oli toisille ihmisille aiheuttanut. Hän oli pahoillaan.

"Kaikki on okei", hän kuiskasi hiljaa. Entä, jos hän vain vahingoittaisi tuota tyttöä? Niin hän oli vahingoittanut kaikkia läheisiään. Hän oli paha. Hän katui ja tahtoi muuttua. Yksi kyynel valui alas hänen poskeaan pitkin ja putosi lopulta maahan.