Flirtti raiteilla

[London Morel]

Jill kertoi asuvansa Saksassa ja mainitsi isänsä olevan Saksan taikaministeri. London katsoi tyttöä hivenen hämillään, eikä ollut varma uskoako vaiko ei. Poika ei tiennyt, kuka Saksan taikaministeri oli, joten voisihan tytön väite pitää paikkansa. Enää ei ollu ihme, että tuon perheellä oli useampi asunto ympäri maailmaa ja rahaa enemmän kuin tarpeeksi.

Keskustelunaihe kääntyi nopeasti kesään ja Jillin luona vierailuun. Tyttö kertoi, että London voisi halutessaan tulla vierailemaan hänen luokse kesän aikana. Kuulemma poika voisi jäädä myös yöksi.

London virnisti. Kutsu kuulosti erittäin houkuttelevalta, ja jos Jill ei nyt ryhtyisi heittelemään häntä kynsilakkapulloilla, voisi hän ottaa kutsun vastaan. "Sovittu! Säkin voit tulla käymään meillä, jos haluut. Tosin meidän kämppä ei taida olla ihan yhtä hulppea kuin teidän", London kertoi ja naurahti.

[Jill Bauer]

London katsoi minua hämillään ja mietti hetken uskoisin.

London virnisti. "Sovittu! Säkin voit tulla käymään meillä, jos haluut. Tosin meidän kämppä ei taida olla ihan yhtä hulppea kuin teidän" Lonson sanoi ja naurahti. "Sopii, ei se muo haittaa, en ainakaan joudu olemaan yksin koko kesää "Sanoin hymyillen. Otin laukustani paketillisen mansikoita, avasin laatikon ja kysyin Londonilta "Haluatko säkin". Huomasin että juna alkoi jarruttaa eli kohta olisimme ensimmäisellä asemalla, ellen ollut sitten skipannut asemia. Otin pari mansikkaa ja kysyin Londonilta "Mikä asema tämä on"

//Nopeutin vähän peliä, jos ei haittaa//

[London Morel]

// Ei haittaa. //

Jill vastasi yllättävän positiivisesti Londonin esittämään kutsuun. Ainakin poika käsitti, että tuo tulisi mielellään vierailemaan hänen luonaan. Myöskään London itse ei halunnut viettää kesäänsä yksin, eikä hän koskaan ollut viettänytkään. Joka kesä hänellä oli ollut kasoittain suunnitelmia ja reissuja kavereidensa kanssa. Niin myös tänä kesänä.

London otti Jilliltä yhden mansikan, ja kaksikko uppoutui keskusteluun. Aika meni todella nopeasti ja pian juna alkoi hidastamaan seuraavan aseman kohdalla.

"Marseille", London vastasi kysymykseen, "Mut älä vaan jää vielä tässä pois - Lyon on paljon parempi mesta".

Kaksikon jutustelut keskeytyivät, kun kuului pientä kitinää, kun ruokakärryä työntävä vanhempi noita saapui heidän vaunuosaston kohdalle. Tuo raotti ovea ja kysyi haluaako kaksikko jotain syötävää tai juotavaa.

"Otatko sä jotain?", London kysyi Jilliltä.

[Jill Bauer]

"Marseille " London sanoi ja nyökkäsin. "Mut älä vaan jää vielä tässä pois - Lyon on paljon parempi mesta". Tuo jatkoi. "En tietenkään jää halusin vaan tietää monta asemaa oon skipannu" sanoin.

Hetken päästä kärrynoita tuli ja kysyi tarvitsevatko he mitään. "Otatko sä jotain?" London kysyi. Pudistelin vain päätäni. Kärrynoidan lähdettyä sanoin Londonille "Eikö täällä toimi puhelimet, kun ollaan jästien alueella" samalla kaivoin laukustani Iphone princess plus mallisen puhelimeni.

[London Morel]

Jill pyöritti päätään Londonin esittämälle kysymykselle. Tyttö ei ilmeisesti ollut nälkäinen, kuten ei Londonkaan, sillä hän oli syönyt juuri ennen lähtöään. Lisäksi poika halusi rajoittaa herkkujen syöntiä kesälomansa alussa ja jatkaa koulussa aloittamaansa kuntokuuria. Vaikka London näytti jo nyt hyvältä, halusi hän näyttää vieläkin paremmalta loikoillessaan kesän aikana rannalla.

"Toimii", London vastasi Jillin kysymykseen, "Poudlardinen jälkeen ne alkaa välittömästi toimia. Harmi, että mä jätin oman kännykän matkalaukkuun", poika kertoi, ja oli hieman harmissaan, sillä junamatka olisi ollut hyvää aikaa chatata kavereiden kanssa sekä pelailla pelejä. Koulussa tottui helposti siihen, ettei jästilaitteiden käyttöä edes kannattanut yrittää kokeilla. Poika tarkkaili tyttöä katseellaan.

[Jill Bauer]

"Toimii" London vastasi ja jatkoi "Poudlardinen jälkeen ne alkaa välittömästi toimia. Harmi, että mä jätin oman kännykän matkalaukkuun" Kysyn ottamalla samalla selfien ja kirjoittaen kuvatekstiin `kotiin` "Mitkä sun snäppi ja ig on meen seuraa ja lisää" kysytteäni kysymyksen laitan kuvan ms:ni. Sen jälkeen käännän katseeni takaisin poikaan, odottaen että poika vastaa.

Kun poika on vastannut. Menen lisäämään ja seuraamaan häntä. ((???)) Ja laitan puhelimeni reppuuni, ja syön pari mansikkaa.

//Anteeks kesto, pituus ja eka viesti uudella koneella... JEE!!!//

[London Morel]

London katsoi tyttöä, joka vei kännykän eteensä, otti itsestään selfien ja kysyi pojalta kysymyksen.

"Mulla ei oo omaa IG:a, mut mulla ja mun veljellä Donovanilla on yhteinen, londonovan97. Oma snäppi mulla on, mutten muista mikä se on", London kertoi ja virnisti. Hän ei ollut käyttänyt Snapchatia moneen kuukauteen, joten nimimerkki oli päässyt unohtumaan. "Seuraa ihmeessä mua ja Donovania!", London sanoi ja virnisti uudestaan.

// Meinasin eka laittaa näiden IG:ks londonovan, mutta se olikin jo varattu :D :D //

//Edit: kirjoitusvirhe korjattu

[Jill Bauer]

"Mulla ei oo omaa IG:a, mut mulla ja mun veljellä Donovanilla on yhteinen, londonovan97. Oma snäppi mulla on, mutten muista mikä se on" London sanoi ja virnisti. Nyökkään hänelle ja hymyilen. "Seuraa ihmeessä mua ja Donovania!" hän sanoi, hymyilin ja sanon okei.

Heteken päästä kysyn Londonilta "Mitä sä aiot tehä sitku oot saanu opinnot suoritettuu". Asia kiinnosti minua ja itsekkään en ollut oikein varma mikä minusta tulisi.

//Olkaa ylpeitä musta ku vastasin//

[London Morel]

// *on ylpeä* //

Kaksikon keskustelunaihe vaihtui nopeasti toiseen, kun Jill alkoi udella Londonin tulevaisuuden suunnitelmista. Poika naurahti kysymykselle, sillä hänellä ei ollut kunnollista vastausta siihen. Hän oli kuullut kyseisen kysymyksen monen ihmisen - kuten veljensä, vanhempiensa, opettajien, kavereiden ja muiden tuttavien - kysymänä, ja joka kerta poika oli vastannut samalla tavalla.

"Mä en todellakaan tiedä. Jos totta puhutaan, niin jatko-opiskelu ei kiinnosta mua yhtään ja työnteko kiinnostaa vielä vähemmän. Mut mä uskon, että jossain huispausjoukkueessa ois tilaa mulle", London kertoi ja iski tytölle silmää, "Mä teen kaikkeni, jotta pääsisin etsijäksi".

London tiesi varsin hyvin, että etsijät olivat kuin rokkitähdet - tytöt ihannoivat heitä. Ja sehän sopi tälle pojalle paremmin kuin hyvin. "Entäs sä?", poika esitti vastakysymyksen, "Sustahan vois tulla vaikka joku tanssija", hän heitti ehdotuksen ja virnisti.

[Jill Bauer]

"Mä en todellakaan tiedä. Jos totta puhutaan, niin jatko-opiskelu ei kiinnosta mua yhtään ja työnteko kiinnostaa vielä vähemmän. Mut mä uskon, että jossain huispausjoukkueessa ois tilaa mulle" London vastasi ja iski minulle silmää. Punastuin, toisen silmän iskusta ja London jatkoi "Mä teen kaikkeni, jotta pääsisin etsijäksi".

Olin saanut punan haihtumaan kasvoiltani joten hymyilin ja nyökkäsin. London jatkoi "Mä teen kaikkeni, jotta pääsisin etsijäksi" Hymyilin hänelle ja vastasin "Oon varma et tuut pääsemään etsijäks johonki joukkueeseen"

"Entäs sä?" London sanoi ja juuri kun olin vastaamassa hän jatkoi "Sustahan vois tulla vaikka joku tanssija". Hymyilen hänelle ja vastaan kohauttaen olkapäitäni "Empä usko, musta tulee malli, jos kaikki menee niinkun pitää"