Kirjoittaja suzanne » 21 Helmi 2018, 15:58
Lähden hitaasti kävelemään tytön perään. Jostain kuuluu pöllön huuto ja värähdän. Mutaiset, joskus harmaat kenkäni lipsuvat kostealla maalla. Takkuiset, mustat hiukseni valahtavat koko ajan silmilleni ja sidon ne päänipäälle isolle ja sotkuiselle nutturalle. Pari suortuvaa valahtaa alas ja pyyhkäisen ne korvani taakse. Katson tyttöä, joka päättäväisesti kävelee eteenpäin. Tunnen energian koko kehossani. Energian jota en ole tuntenut aikoihin. Caressa on matkalla koulun rajojen ulkopuolelle. "Kuinka kovasti haluat erotetuksi?" hymähdän. "Käännytään oikealle" ohjaan tyttöä. Siellä on järvi, jonka ääressä olin viettänyt tuntikausia vain toivotellen mustaa vettä ja miettinyt mitä maailmoita se kätkee sisälleen. Taivas on hetki hetkeltä vaaleampi ja jostakin kuuluu taas se sama pöllö. Käännähdän tyttöön päin pieni hymyn kare huulilla. "Mennään"