Juttelua Järven Rannalla

[Aurora Smith]

"Myrsky nousee tuolla kaukana" Karakatus sanoo ja nyökkään. Tuo jatkaa "Se nousee idästä. Huonompi juttu." Katson itään päin jossa tosiaankin on tummia pilviä ja sanon hiljaa "Kohta tulee sade" sillä tuuli ja taivasta eikä aurinkoa näkynyt missään.

Karakatus katsoi minuun ja hymyili, minäkin hymyilin.
Hän istui puun juurelle ja sulki silmänsä. Istuin hetken hiljaa ja kysyin varovasti "Kannattaisiko meijän mennä sisään, ettei me kastuta"

[Karakatus Kärmes]

"Kannattaisiko meijän mennä sisään, ettei me kastuta?" Aurora kysyi hiljaa ja hiukan arasti. Karakatus hieroi ohimoaan ja katsoi tyttöä.

Tyttö oli niin viaton, niin puhdas ja Karakatus oli saastuttanut hänet. Aivan, kuten hän oli saastuttanut Charlotten. Karakatuksen hyvä puoli tunsi halua pitää tytöstä huolta.

"Me emme kastu, jos et tahdo", Karakatus sanoi hiljaa, rauhoittavalla äänellä, jossa oli lämpöä ja jopa sympatiaa. Ääni oli vieras hänen huulillaan. Se oli hänen vanhan äänensä kaltainen.

[Aurora Smith]

//Tiiän et mul kesti, mutta olen täällä taas. Seuraavaksi sitten ehkä lajittelua, tyttöjen esittelyt kuntoon ja uutta hahmoa//

Karakatus hiuro ohimoaan ja katsoi minua.

"Me emme kastu, jos et tahdo" Tuo sanoi hiljaa. Hymyilin vähän ja ehdotin "Mennäänkö sitten sisälle" Ja odotin, että toinen vastaa nousten samalla itse seisomaan.

[Karakatus Kärmes]

"Mennäänkö sitten sisälle?" tyttö kysyi. Karakatus nyökkäsi ja nousi seisomaan. Hän putsasi ruohoa mustista vaatteistaan.

"Mennään vaan", Karakatus sanoi ja hymyili. Hän yritti vaikuttaa ystävälliseltä, tavalliselta. Sillä hetkellä hän unohti pahan.

[Aurora Smith]

"Mennään vaan", poika sanoi ja hymyili. Lähdin kävelemään kohti sisätiloja.

Ovella sanoin "Mun pitää nyt mennä, moikka" ja sitten lähdin vaeltamaan kohti käytävää.

//Päätin lopettaa tän koska tää alotettiin kesällä, joten kiitos pelistä//

[Mila Molina]

Aurora Smith, Serpentard: 19 + 5 = 24 p
Karakatus Kärmes, Serpentard: 20 p

Lukitaan osittain keskeneräisenä.