Järven rannalla istuskelua... ainakin aluksi

[Harold Stokes]

Kuuntelin Theodoren juttuja kiinnostuneena. Hän on ollut täällä pidempään, joten tietää varmasti kaikesta jotain.
"Olisikos jotain vinkkejä ekaluokkalisille?" kysäisin ja asetin käteni tuolin käsinojalle ja aloin nojata leukaani siihen. "Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei?"

Odottaessani Theodoren vastausta yritin kuumeisesti miettiä lisää kysymyksiä. Samalla mieleeni juolahtivat läksyt, joita en ollut vielä tehnyt. Minulla olisi kuitenkin koko ilta aikaa tehdä niitä, eikä se nyt ollut ensisijaista, sillä eivät ne huomiseksi olleet.

Myöhemmin takkatulen lämpö alkoi hiipua ja liekit alkoivat vähitellen sammua. Huoneeseen syntyi hieman hämärä tunnelma. Alkoi jo olla myöhä, ja omat silmäluomeni alkoivat painua kiinni.
Säpsähdin ja avasin silmäni ammolleen. En halunnut nukahtaa vielä, sillä iltaiset keskustelut olivat aina parhaita, kun kaikkia väsyttää hieman.

"Muutes, mitä olet tykännyt olla täällä?" sain vielä kysytyksi.
Pitäisi hieman jaloitella, etten nukahtaisi. Loikkasin pois tuolista ja lähdin kiertämään huonetta tarkemmin ja tutkailemaan jokaista yksityiskohtaa.
Kuuntelin samalla Theodoren juttuja ja naurahdin aina välillä, jos hän kertoi jotain hauskaa.

[Theodore Snape]

"Olisikos jotain vinkkejä ekaluokkalaiselle? Mitä kannattaa tehdä, ja mitä ei?" Harry tiedustelee. Tiesin, etten ollut ehkä kaikkein paras henkilö tällaisten neuvojen antamiseen, mutta sitä poika ei onneksi tiennyt. Vaikka olinkin fiksu ja suhteellisen ahkera opiskelija, ei se tarkoittanut, että ensimmäiset vuoteni Châteaussa olisivat olleet mitään ruusuilla tanssimista sitten kuitenkaan. Ehkä opintojen osalta kaikki oli mennyt ihan niin kuin piti, mutta mitä siihen sosiaaliseen puoleen taas tuli, se ei ole ihan sujunut ohjekirjan mukaan. Nyt, jos kerran rehellisiä ollaan.

"Voisin sanoa, että ei kannata yrittää liikaa. Mikäli joku susta ei heti tykkää, ei kannata väkisin koittaa tehdä tästä kaveria. Ja mitä opiskeluun tulee, ei sitä kannata ottaa liian tosissaan. Kunhan teet läksyt jotenkin ja kuuntelet edes hieman tunnilla, pärjäät loistavasti ainakin kaksi ensimmäistä vuotta. Eihän mulla sen enempää kokemusta vielä ole, jonka takia en kyllä voi sen enempää opiskeluvinkkejä antaa. Sääntöjen noudattamista suosittelen myös erittäin lämpimästi, toki siellä on muutamia, joita voi rikkoa huoletta, mutta en sitä kuitenkaan suosittele. Jälki-istunnot tässä koulussa ei todellakaan ole mukavia", kerron Harrylle. Ykkösluokkalaiseksi tämä oli varsin uteliasta sorttia ja vaikutti siltä, kuin tämä pyrkisi tietämään kaiken jo etukäteen. Ei tiedonjanossa mitään pahaa ole, mutta halusin jättää jotkut asiat hänen selvitettäväkseen. Ei vastauksia kannattanut aina tuoda toisen eteen hopeatarjottimella. Joskus tiedonjano nimittäin saattoi johtaa suuriin löytöihin. Tuo saattoi ajatuksena olla aavistuksen liian klisee omaan makuuni, mutta antaa nyt olla.

"Muutes, mitä olet tykännyt olla täällä?" Harry vielä kysyy. Tuo oli varsin hyvä kysymys, johon en ollut selvää vastausta oikeastaan koskaan saanut aikaiseksi. "Ihan hyvin, luulisin. Kouluna tää on ihan kiva ja oppiaineet eivät myöskään ole hullumpia, vaikka jotkut opettajat sattuvat olemaan harvinaisen rasittavia. Näin pääsääntöisesti oon kyllä viihtynyt ihan hyvin. Tykkään siitä, että arki on täällä suht vapaata. Jokainen saa keskittyä niiden asioihin, joista pitää aina koulupäivän loputtua. Toki koulutöitä on paljon, mutta ei se mua oikeestaan haittaa", vastaan pojalle pohtivaan sävyyn.

Käänsin katseeni kohti takkaa, jonka liekit olivat alkaneet hiipua pikkuhiljaa. Ne lepattivat edelleen levottomana saaden puut satunnaisesti halkeilemaan ja muuttumaan tuhkaksi. En tiedä mikä tulessa oli, mutta sen katsominen oli mielestäni erittäin rauhoittavaa. Kaikki ne värit, joita liekit sisälsivät. Puhumattakaan siitä lämmöstä, jota puu palaessaan tuotti. Vaikka kello alkoi olla paljon, päätin siltin lisätä takkaan vielä ihan muutaman puun. Harrykin vaikutti jo hieman väsyneeltä, uskoin tämän kuitenkin sanovan jotain, mikäli hän haluaisi palata takaisin tupaan. Meidän olisi parasta lähteä pian, mutta ehtisimme vielä hyvin käymään keskustelumme loppuun.

Otin sauvan vierestäni ja osoitin sillä puupinoa. Ajattelin leijutusloitsua mielessäni, jonka seurauksena yksi puuklapeista kohosi ilmaan ja suuntasi kohti takkaa. Sain kuin sainkin klapin heitettyä tuleen. Se laskeutui jo valmiiksi palaneiden puiden päälle, saaden koko rakennelman painumaan kasaan. Tuo klapi oli sen verran iso, että oletin sen pitävän liekin takassa vielä tovin. "Sanaton taikuus on vissiin Châteaussa kuutosluokkalaisten juttu, mutta opin sen viime vuonna. Siskoni oli aina innoissaan opettamassa minua, jonka takia osaan vähän ylimääräisiä juttuja. En mä kyllä oikein muuta osaa sanattomasti tehdä kuin leijuttaa esineitä, mutta on sekin alku", totesin hieman hajamielisesti liekkejä tuijottaessani.

[Harold Stokes]

Haukotus pääsi huuliltani jutellessani Theodoren kanssa salaisessa luokkahuoneessamme. Huoneessa oli mukavan lämmin ja kotoisa tunnelma.
Ei aikaakaan kun väsymys jo valtasi minut.
"Paljonko kello on?" sanoin ajatellen puoliääneen.
Korjasin asentoani nojatuolissa ja hieroin silmiäni.
"Voisin kohta mennä jo nukkumaan. Läksyjäkään en ole vielä tehnyt", sanoin haukotellen uudestaan. "Väsyttääkö sinua jo?"
Hyppäsin pois tuolilta ja hiippailin hitaasti kohti ovea.
"Miten pääsemme takaisin?" kysyin Theodorelta.
Minulla oli ollut mukava päivä Theodoren kanssa. Olimme jutelleet kaikenlaisista asioista ja olimme syöneet yhdessä. Läksyjen teko oli toki jäänyt aika viime tinkaan, mutta ne saisin varmaan raapusteltua valmiiksi ennen nukkumaanmenoa.
Haroin ruskeita hiuksiani toisella kädelläni ja toisella venytin hieman selkääni huonossa asennossa istumisen jäljiltä. Taas yksi haukotus karkasi sisältäni.
"En millään jaksaisi tehdä läksyjä enää tänä iltana", sanoin verkkaisesti. "Mutta kaipa se on pakko, jos haluan jotenkin pärjätä koulussa."

//Tää oli nyt vähä tämmöne pätkä mut en keksiny toho oikee mitää :D

[Theodore Snape]

Hetken kuluttua Harry tiedusteli minulta, mitä kello mahtoi olla. Käänsin huomioni rannetta aina koristavaan kultaiseen rannekelloon, joka oli koristeltu runsain jalokivin. "Lähestyy yhdeksää, ehdin vielä iltapalallekin, jos lähdemme heti", totean. Tajusin vasta nyt, että minulla oli jo kiljuva nälkä, vaikka juuri olin syönyt päivällistä. Onneksi ehtisin vielä hakemaan muutaman leivän sekä kahvia Suurten salista, ennen kuin joutuisin linnoittautumaan Serpentardin oleskeluhuoneeseen takan eteen kaikkine keskeneräisine koulutehtävineni.

"Voisin kohta mennä jo nukkumaan. Läksyjäkään en ole vielä tehnyt. Väsyttääkö sinua jo?" Harry tiedustelee samalla, kun lähtee kävelemään kohti ovea. "Mullakin vielä kaikki läksyt tekemättä ja sitä latinaakin pitäisi vielä opiskella, joten nukkumaan en tule vielä hetkeen pääsemään. Kunnon yöunet olisivat kyllä ihan kohdillaan", vastaan mietteliäästi. Nousen ylös ja kävelen takan luokse. "Aquamenti", lausun hiljaa ja katson, kun sauvasta syöksyvä vesi saa liekit sammumaan sihisten. Heilautin vielä sauvaa takan edessä puhdistaakseni sen tuhkasta sekä puunpalasista. Se oli kyllä kotitonttujen tehtävä, mutta ehkä ne arvostaisivat pientä apua.

Kävelin Harryn luo huoneen oviaukolle. Matkalla nappasin vielä hyllystä sen pienen muistilapun, jonka olin aiemmin kirjahyllystä löytänyt. Ehkä voisin jollain taialla selvittää, kuka sen oli kirjoittanut. Loppujen lopuksi sillä ei olisi sen isompaa merkitystä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, kuka tiesi minun käynneistäni täällä.

"En millään jaksaisi tehdä läksyjä enää tänä iltana. Mutta kaipa se on pakko, jos haluan jotenkin pärjätä koulussa", Harry sanoo. Nyökkään ymmärtävästi, vaikka en ihan täysin häntä ymmärtänytkään. Jostain kumman syystä olin aina pitänyt läksyjen tekemisestä ja ne olivat vain harvoin itselleni minkäänlainen rasite. "Ehkä sä vielä tulevien vuosien aikana opit niistä tykkäämään! Tai no, en nyt oo siitä niin varma. Kuulemma viidennellä luokalla ja siitä eteenpäin niitä läksyjä alkaa oikeasti olemaan jo paljon", totean nauraen samalla, kun kävelin oviaukosta siivouskomeron kautta takaisin käytävään.

//Musta tuntuu, että tähän ois hyvä ainakin mun lopettaa! käykö? Kiitos vielä pelistä, nyt sitte vaan kaavailemaan jotain muuta tekemistä näille kahdelle ;3

[Mila Molina]

Harold Stokes, Serpentard: 29 p
Theodore Snape, Serpentard: 47 + 5 = 52 p

Lukitaan osittain keskeneräisenä