Kimurantteja kepposia ja ilkeää ilveilyä

[M. Triche]

// Tämä rope on suunnattu M. Trichelle, Esmeralda Sweetille, Marceau Forestille ja Aurora Smithille. Räyhähenkemme on kaikkien yleinen hahmo, joten kuka vain voi kirjoittaa vastauksen M. Trichen tunnuksilla, hänen vuorollaan. Pyritään kuitenkin noudattamaan pientä alkusuunnittelua, täällä näin.

Miljöö: Koulun linna, käytävät, koulun aluilla. //


M. Triche tepsutteli linnan katossa... tai olisi tepsutellut, jos hänellä olisi ollut jalat. Räyhähengen jalat olivat alkaneet kuitenkin kadota... se siitä seurasi, kun ei aiheuttanut tarpeeksi kaaosta, fyysinen olemus vain katosi tuhkana tuuleen. Kesä olikin typerääkin typerämpää aikaa, sillä nuoret lapsukaiset vain kaikkoontuivat muualle linnasta, tai kouluksihan he sitä taisivat kutsua. Vain muutama jäi koululle pokkuroimaan ja hekin kamalia tylsimyksiä.

Räyhähenki oli kuitenkin ollut täällä jo pitkään tiedostaakseen, että muutos tapahtui taas, kun päivät alkoivat pimetä. Nyt väkeä oli alkanut ilmestyä taas lisää! Ahh, voimia, niin paljon mahdollisuuksia. Hän suorastaan kihisi ilkeää intoa jekuttaa pahaa-aavistamattomia kakaroita.

Liihotellessaan muutaman seinän läpi hän huomasi pari oppilasta, jotka kuitenkin kääntyivät toiseen suuntaan heti hänet nähdessään. Hän heitti kostoksi niitä muutamalla vesi-ilmapallolla. Hah! Oli siinäkin uhreja, juosta nyt pois... Pitäisi vielä sortua saalistamaan kaaosta täällä, omalla kotipaikalla, säälittävää.

"UUUUUUUUUUUUUUUUUUuuuuuuuuuUUUUUUUUUUUUUU", räyhäneki aloitti karmaisen kiljuntansa ihan vain häiritäkseen yhtä lukutoukkaa. Toukka kuitenkin möngersi muualle, eikä M. Triche alentunut seuraamaan sitä. Pitäisihän täällä muitakin ihmisiä olla.

Vesi-ilmapallot olivat suorastaan mainio ajatus! Räyhähenkihän voisi hyvin pystyttää sotatantereen jollekin käytävälle. Tämä käytävä voisi olla loistelias paikka yhyttää onnekkaita oppilaita... ainakin se olisi tarpeeksi kaukana rehtorin kansliasta.

M. Triche ei pelännyt mitään. Rehtoriin se kuitenkin piti sopivaa etäisyyttä ihan varmuuden varalle. Kerran aiemmin se oli Molinan niskaan heittänyt limaisia etanoita. Jostain syystä silloinen professori ei pitänyt siitä ja oli valittanut silloiselle rehtorille... eh, se oli ollut ikävää, perin ikävää... Vaikka eiväthän he häntä täältä poiskaan saisi häädettyä. Hän oli ollut täällä niin pitkään ja tulisi vielä olemaan pitempään.

"Ajattelin käydä vielä kirjastossa ennen ruokailua", joku pikkulapsonen sepitti toiselle lapsukaiselle. "HÖHäÄHHÄäÄHÖöH", M. Triche käkätti ja vesi-ilmapallot lensivät kohti lapsia. Lapset suojasivat itseään käsillään ja rynnistivät muualle. "Pelkuri-poika pois pyyhältää, hähhähhää, säälittävää!"

Räyhähenki jäi yksin naureskelemaan paikalleen käytävälle. Jalat alkoivat jopa näkyä jo, se olisi ihan hyvä.

[Esmeralda Sweet]

Mikki Hiiri-paitaan pukeutunut tyttö penkoi matka-arkkuaan Pouffsoufflen tyttöjen makuusalissa. Lattialle lensi sukkia, pompuloita, sekä kaikkea ylimääräistä, mitä Esmeralda Sweet oli pakannut mukaan ensimmäiseksi vuodekseen Châteaussa. Lattialle kerääntyi suuri kasa kaikenlaista rojua ja pölyhiukkasia leijaili ilmassa, jotka nyt näkyivät selvemmin päivän viimeisten auringon säteiden paistaessa makuusalin ikkunaverhojen välistä. Viimein ekaluokkalainen Pouffsouffle-tyttö veti esiin pinkin kirjan, jonka kannessa oli värikkäitä aakkostarroja. Esmeralda puristi sen tyytyväisenä itseään vasten. Kirja oli hänen leikekirjansa. Sinne hän liimasi muistoja vuosien varrelta ja kirjoitti pieniä muistiinpanoja. Esmeralda aikoi mennä metsän reunaan tapaamaan keijuystäviään, jotka oli itse luonut tylsyydestä kärsivänä. Tyttö nosti lilahtavan kääpiöpalluransa olalleen ja suuntasi kohti oviaukkoa. Mikä voisi enää pilata tätä kaunista, hauskaa päivää?

*

Esmeralda käveli koulun käytävällä hyräillen Vaaleanpunainen Panttjotka unnaria ja napsautellen sormiaan. Tytön oranssihtavat hiukset heilahtelivat puolelta toiselle. Hän oli juuri palannut sisätiloihin vietettyään oikein antoisat leikkihetket mielikuvituskeijujen kanssa, joiden valitettavasti piti palata kotiinsa, ennen kuin joku tallaa heidän orvokkikaupunkinsa päälle. Esmeralda oli masentunut tästä hiukan, mutta onneksi hänellä oli paljon muitakin ystäviä. Asia, mitä hän nyt kipeästi kuitenkin kaipasi oli hänen paras ystävänsä Noah, mutta hän ei ollut nyt täällä. Voi, kuinka Esmeralda kaipasi niitä syvänsinisiä silmiä.

Esmeralda lopetti hyräilyn ja napsuttelun. Hetkinen. Missä hän oli? Käytävät näyttivät kaikki niin samalta. Oliko hän ensimmäisessä vai kenties kolmannessa kerroksessa? Esmeralda ei mitenkään löytäisi takaisin Pouffsoufflen oleskeluhuoneelle. Mikä nyt neuvoksi? Ilta nimittäin alkoi jo hämärtyä(?), eikä Esmeralda voinut koko yötä täällä haahuilla. Tyttö ei ollut vielä ehtinyt opetella tunnistamaan Châteaun jokaista kolkkaa.

Tyttö huokaisi istahtaen käytävälle, nojaten kiviseen seinään, joka tuntui hänen ohuen, punertavan paitansa lävitse viileältä. Tyttö veti jalkansa lähelle itseään, etteivät viattomat oppilaat kompastuisi niihin. Hän asetti leikekirjansa polviensa päälle ja avasi sen puhtaalta aukeamalta. Esmeralda oli löytänyt ulkoa lehden, joka oli kuin morsiammen huntu: niin siron ja läpikuultavan näköinen. Tyttö kiinnitti sen pureskellulla purkalla kirjaan ja kirjoitti viereen: Löysin tämän illalla metsän reunasta. Olen varma, että keijumorsian on pudottanut sen.

"Kas näin."

Hän kuuli jostain loiskaisun. Esmeralda kohotti katseensa, mutta ei nähnyt muuta kuin viattomia oppilaita, jotka ohittivat hänet vilkaisemattakaan. Tyttö antoi asian olla. Mitä se hänelle kuului? Hänen ainoa ongelmansa oli se, miten hän pääsisi takaisin Pouffsoufflen tuvalle...

[Aurora Smith]

//Pelatkaa vain pari viestiä ilman minua ja mikä on päivämäärä??//

[M. Triche]

Kulman takaa esille tuli yksi sopiva uhri lisää. M. Triche pysytteli ylhäällä ja käkätti hiljaa, mutta uhri tuntui olevan omissa ajatuksissaan. Sepä oli vain parempi! Olisi yllätys sitten aikamoinen! Tämä räyhähenki piti dramatiikasta yhtä paljon kuin piti purkkapalloista, jotka lässähtivät kauniisti oppilaiden hiuksiin ja niskaan eivätkä halunneet lähteä sieltä millään pois.

"UUUUaaaaah!!! PiKKUUUkaaKAAraaa uuniMAAAKkaaaRAaa!" M. Triche lopulta ulvaisi, jättäen piilottelut vähemmälle, ja syöksyi alemmas kohti päivän n:nettä uhriaan. Lukuja se ei toki uhreistaan pitänyt. Ennemminkin niiden reaktioista. Valinnanvaikeutta tuotti se, että pitäisikö heittää vesi-ilmapallo, jonka sisältämä vesi läiskyi jo mukavasti pallon ohueksi pingotettuja seiniä vasten, kohti uhria vai sylissä olevaa kirjaa. Lopulta räyhähenki antoi vain mennä ja pisti ensimmäisen pallonsa menemään kohti oppilaan kivan kuivaa niskaa ja hiuksia. Pitkät hiukset olivat aina hyviä! Niihin tarttui ties mikä roska ja roina kovin mielellään. Niskaa pitkät hiukset kyllä usein suojelivat, mutta tottunut keppostelija kuin M. Triche itse tiesi kaikki salat!

"ÄHÄähähähäää, Ämmm. Tricheee yks-nooollaaaa, älä ole kuutaMOLLAAA!" se kailotti kovaan ääneen ensimmäisen hyvän osumansa jälkeen. Mutta se oli vasta alkusoittoa sille kaikelle, mikä olisi vielä tulossa! Räyhähenki pyyhälsi ylemmäs ja tasapainotteli lisää vesipalloja itselleen. Varastoa oli täytettävä. Vanhaa vettä ja limaista nestessä, olisi vielä hyvin saatavilla. Jos se loppui, niin helposti sellaista vielä muualtakin saisi. Pian lensikin jo toinen vesi-ilmapallo kohti uhrin niin rakasta kirjaa, jotta se olisi vähemmän ällöttävä.

"Älä tule PIIIIKkuitKUUU….. JuuuOOO, koko litKUU, HÄHÄHÄHÄHÄÄÄÄ!"


//Seuraavana olisi Esmeraldan vuoro! Hähähä

[Marceau Forest]

// Koska Esmeralda ei ole enää koulun listoilla, laitan Marceaun viestin tähän väliin. Koska pelissä on M. Trichen lisäksi enää Marceau ja Aurora, voi mukaan tulla vielä uusiakin pelaajia. Ajankohta on tämän lukuvuoden alku, eli peliin voi tulla myös hahmot, jotka ovat aloittaneet opintonsa vasta tänä lukuvuonna.

Tehdäänkö niin, että pelijärjestys on vapaa? Tällöin ei tarvitse enää odottaa tietyn henkilön vastausta. //

Marceau asteli koulun käytäviä eteenpäin suuntanaan ei mikään. Yleensä hänen matkalleen oli jokin suunta, mutta tällä hetkellä poika käveli vain kävelemisen ilosta. Päivän oppitunnit ja ruokailut olivat ohitse, ja lisäksi myös läksyt oli tehty, joten mitään pakollista ei enää tähän päivään kuulunut. Poika käveli kirjaston ohi ja kurkkasi sisään. Seuraavaksi hän asteli yhteisen oleskeluhuoneen edustalle ja kurkkasi sisään. Sitten hän asteli alempiin kerroksiin ja jatkoi kävelyään.

Poika kuuli pian lähistöllään kummaa ujellusta. Se ei ollut tuulen tapainen ujellus, vaan ennemminkin jotain kiljuntaa tai naurua muistuttavaa. Ujellusta seurasi veden lätinän ääni, ja seuraava ääni sisälsi kömpelöitä loruja sekä ilkikurista naurua.

Marceau siirtyi seuraavalle käytävälle ja huomasi, kuka kyseiset äänet oli aiheuttanut. Kyseessä oli koulun räyhänhenki, joka oli erittäin tunnettu kaikenlaisista kepposista ja ilkeilyistä. Räyhänhenki seurasi kiljuvaa oppilaslaumaa, joka pinkoi kovaa vauhtia karkuun vesi-ilmapalloja ja muita kepposia väistellen. Poika itse seisoi epähuomiossa keskellä käytävää, oppilaiden tiellä, ja saikin pian osakseen tönimistä ja tuuppimista, kun oppilaat yrittivät päästä etenemään. Tönimisen ja tuuppimisen seurauksena poika liukastui ja kaatui kiviselle lattialle.

// Kuka tahansa châteaulaisista voi kirjoittaa M. Trichellä peliviestin! Jos sinulla ei ole tunnuksia räyhähengelle, laita yksityisviestiä Mila Molinalle, niin hän kertoo ne sinulle. //

[Mila Molina]

Esmeralda Sweet, Pouffsouffle: 3 p
Marceau Forest, Pouffsouffle: 2 p

Lukitaan keskeneräisenä.