Opastusta uusille tulokkaille

[Reichard Lesauvage]

"Niin, aivan. Kyllä sinne metsään voi mennä. Tai siis ei saa", Reichard vastaili sekavasti kuunnellen toisten juttuja enää vain puolella korvalla.
"Mutta voi mennä kunhan ei jää kiinni!" Mies korjasi naurahtaen.
"Mutta minun pitää nyt mennä. Onnea vaan koulun aloittamiseen kaikille ja näin!" Reich huikkasi vielä ennen kuin harppoi tarmokkaasti tiehensä.

// Pahoittelut lyhyestä viestistä, ei ole oikein aikaa... Mutta kiitokset siis pelistä kaikille mun osalta! :D //

[Lucy Beckett]

Katse viipyi metsän puissa ja iltapäivän valossa niiden välissä tanssivissa varjoissa. Jatko-opiskelijatytön sanat kaihersivat ikävästi. Kyllähän Lucy tiesi, että jos metsään meneminen oli kielletty, sille oli varmasti hyvä syy. Metsä oli aina vaarallinen, jos sitä ei tuntenut. Tähän aikaan vuodesta syksyä enteilevä ilma suorastaan viekoitteli Lucya metsään: metsä oli täynnä herkkuja, jotka vain odottivat kerääjäänsä. Niin, ehkä he yrttitiedon tunneilta pääsisivät käymään metsässä.

Riistanvartijan huoleton asenne metsään ja sitä koskeviin sääntöihin hämmensi Lucya. Toisaalta hän piti miehen asenteesta, sillä olihan joka sana totta: jos metsään menemisestä ei jäänyt kiinni, ei se haittaisi. Paitsi jos jotain sattuisi... Siniharmaiden silmien katse tutki huoletonta hujoppia kiinnostuneena. Toisaalta, Lucy pohti, mies oli kuitenkin henkilökuntaa ja vaikutti suhtautuvan melko, tuota, rennosti sääntöihin. Ei kai kukaan voisi rangaista häntä, jos hän menisi riistanvartijan seurassa metsään? Varmasti riistanvartijalla olisi jotain asiaa metsäänkin joskus. Mutta miehen yllättävät koulunaloitustoivotukset katkaisivat Lucyn ajatukset. "Kiitos, monsieur", hän toivotti. "Näkemiin."

Hän pyörähti katsomaan jatko-opiskelijaa, joka puhui jotain ystävästään. Lucy katsahti puun alla istuvan opiskelijan suuntaan. Häntä Ronja varmaan tarkoitti. Jotain läksyistä? Puolet sanoista oli mennyt häneltä ohi. Niin tietenkin, läksyjä ystävän kanssa. "Totta kai", Lucy nyökkäsi. "Oli hauska tavata. Ja kiitos, eööm, jutuista", hän lopetti hölmösti. Oikeat sanat eivät vain löytyneet.

Läksyt olivat vielä kesken, mutta ne saisivat odottaa. Hän halusi kiivaasti päästä keskustelemaan Damianin kanssa kaikesta kuulemastaan. Olikohan hän nyt todella ymmärtänyt oikein? Pitäisikö olla huolissaan? Mitä Damian tästä kaikesta ajatteli? Hän vilkaisi silmäkulmastaan veljeään. Onneksi Damian oli tullut mukaan. Tällaisia uutisia olisi ollut vaikea käsitellä yksin uudessa koulussa.

//Jestas, että vastausaika venyikin. Anteeksi! Melkoista hullunmyllyä ollut koko kevät.//

[Ronja Blomroos]

Edellisten sanojensa jälkeen Ronja suuntasi huomionsa kaverinsa puoleen, joka jo istui ja odotteli tytön saapumista läheisen puun juurella. Ronja heilautti keskustelukumppaneilleen hyvästit ja siirtyi kaverinsa luo puun varjoon.

// Viimeinen viestini jäi näköjään roikkumaan. Kiitos teille kaikille pelistä! //