Pölyttyä kirjastossa? Ei kukaan sellaista halua

[Leonhard Flynn]

/Anni Swan tänne :D Sopiiko ajaksi epämääräinen helmikuu?

Jollei silmien pyörittely olisi antanut väärää vaikutelmaa, olisi vaaleakutrikko siihen tarttunut. Niin kuin hän ei muka itse osaisi ja tietäisi miten kallisarvoista nuoruuden aikaansa viettää ja kuluttaa. Pidettiinkö häntä jonain juoksupoikana, joka vain --. Ei, jonain lakeijana! Joka tekisi mitä käskettiin, ei, pikemminkin sitä mitä pyydettiin. Raskain mielin, mutta säihkyvin kutrein oli Leonhard Flynn silti raahautunut, koreasti astellut, kirjastoon ja etsinyt sieltä sen, sen.. tiedät kyllä kenen professorin pyynnöstä sen yhden kirjahyllyn.. saapunut sen luokse.

Nuorukainen veti säihkyvän sinertävän kaavun rintataskustaan esille taitellun pergamentin paperin ja tihrusti siihen pienellä käsialalla tuherrettuja kirjojen nimiä. Näitä kuulemma tarvittiin. Jos proffa tiesi kirjat jo nimeltä sekä tiesi missä ne olivat, niin mihin häntä – Leonia – nyt tarvittiin? Vai… halusiko proffa vain nähdä kuinka hyvin kirjojen kannet sointuivat vaaleatukan hiusten kanssa yhteen tai antoiko hänen hygieniatuotteet vähän erilaisen maun kirjoille? Vai…

Harjoittelija jatkoi ruusuisten ja itseään miellyttävien ajatusten punomista samalla, kun näppärät sormet hakivat ensimmäisen kirjan selkämystä kirjamerestä. K oli aakkosissa ennen r-kirjainta, ja tätä mallia yhteiskuntakin heijasteli. Pitäisi olla kaunis ja komea enemmänkin kuin jokin rumilus rähjäinen.

Leonhard heilautti vaaleat hiuksensa taakse ja leuka aavistuksen verran koholla luki yläpuolellaan olevien kirjojen nimiä. Mielellään hän olisi vain nojaillut coolisti vastakkaisen hyllyn edessä kyhjöttävään jakkaraan, mutta käytävällä kuuluvat askeleet ainakin jollain tapaa innoittivat näyttämään edes vähän siltä kuin tehtäisiinkin jotain. Lähellä ei ollut edes ketään alaikäistä, jota olisi voinut pyytää ystävällisesti hankkimaan kirjat. Huoh. Kauneuden vuoksi piti kärsiä.

[Anni Swan]

//Täällähän minä :D ja juu, sopii//

Anni astui sisään kirjastoon. Hänen mieleensä tuli muisto, että täällä hän oli ensimmäisen kerran jutellut Londonin kanssa. Eiväthän he vieläkään olleet yhdessä, eikä heidän välillään mitään sen kummallisempaa ollut tapahtunut, mutta ehkä jotain voisi vielä kehkeytyä. Sopivan tilaisuuden tullen. Tosin syy, miksi Anni nyt tänne tuli ei ollut koulutehtävässä. Hän oli tullut vain viettämään muuten vain aikaansa. Lukemalla lehtiä ja sen sellaista. Hän pujotteli kirjahyllyjen välissä napaten matkan varrella käteensä pari naistenlehteä ja jatkoi matkaansa saapuen aikuistenosaston siihen kolkkaan, jossa oli sohva ja yleensä rauhallista. Kuten nytkin. Ei ketään lähistöllä.

Lehdessä oli juttua jostain tämän hetken muoti-ilmiöistä. Eipä Anni mitenkään kovin ahkeraan muotia seurannut, mutta ainahan sitä oli kiva katsoa, mikä oli sen hetken trendi. Kyseessä oli näköjään hyvin monikulttuurinen, käsintehty ja liioteltu teema. Ei ehkä niinkään Annin ukkösjuttuja, ajatellen sitä, että hän pukeutuu jatkuvasti melkeimpä kokovalkoiseen. Nytkin hänen päällään oli valkoiset farkut ja valkoinen puolipitkähihainen paita, jossa oli kevyet pussihihat. Hiustrendi oli näköjään lainekiharat tai krepatut hiukset. Sitä Anni sattumalta noudatti, melkein aina. Nytkin hänen hiuksensa olivat auki ja laskeutuivat lainekiharoina.

Seuraavalla sivulla puhuttiin itsetunto-ongelmista ja itsensä hyväksymisestä. Annilla ei koskaan ole ollut suuria itsetunto-ongelmia. Kyllähän sitä tietysti joskus tuntui siltä, ettei riitä tai ole hyvä tallaisena, mutta Anni oli hyvin kiitollinen siitä, että omasi hyvän itse-tunnon, eikä hänen tarvinnut kamppailla jatkuvasti esim. ulkonäköpaineiden kanssa. Artikkeli oli hyvä ja mielenkiintoinen. Sen kirjoittaja kirjoitti hyvin fiksusti aiheesta ja siitä, miten ongelmista voisi päästä eroon.

Anni käänsi jälleen sivua. Siellä oli juttua matkailukohteista. Anni huokaisi ja ajatteli, kuinka ihana olisi päästä lomalle lämpimään. Eihän se kuitenkaan onnistunut, koska koulu. Eivätkä Annin rahat kyllä millään riittäisikään mihinkään matkaan, sillä opiskelijaelämä vie loputkin ylimääräisestä rahasta. Anni käänsi jälleen sivua...