Oksennuksia huvipuistossa

[Katie Chang]

//sijoittuu 5.7. kesälomalle. Mukaan Esmeralda Sweet. Ranskan huvipuistossa.//

Katie oli huvipuistossa. Hän päätyi menemään vuorisrorataan. Puiseen. Katie totesi ettei laite ollut niin hurja kuin hän oli ajatellut. Yhtä-äkkiä laitteen vauhti kiihtyi, Katieta alkoi oksettamaan. Katie oksensi suoraan hänen vieressään istuvan tytön päälle.
"Anteeksi, anteeksi', Katie pahoitteli ja nosti katseensa tyttöön.

[Esmeralda Sweet]

Elettiin heinäkuun alkua. Esmeralda hörppäsi juomapullostaan. He olivat jonottaneet huvipuistoon jo lähemmäksi puoli tuntia. Jono lyheni hiljaksiin, mutta Esmen jalat olivat puutuneet ja kurkku kuivana. Ei mikään ihme että oli näin paljon jonoa. Oli kuuma päivä ja huvipuisto liput olivat alennuksessa.

"Anna minullekin!" Daniel, Esmen pikkuveli vaati. Hän hyppi ja yritti napata juomapullon siskonsa kädestä. Tyttö pyöräytti silmiään ja tyrkkäsi sen pojalle, joka alkoi klutkuttaa vettä iloisesti.

"Kauanko vielä?" Esmeralda puuskahti ja nosti kätensä otsalleen. Aurinko paistoi suoraan hänen silmiinsä. "Viivymme Ranskassa vain viikon, äiti, en halua kuluttaa aikaa jonottamiseen."
Rouva Sweet huokaisi. Hän taputti tytärtään olalle.
"Arvioisin, että vielä kymmenisen minuuttia, kulta. Koita jaksaa."

Kyllä Esme koitti. Hän oli koittanut jo ikuisuuden.

*

Viimein kolmihenkinen seurue lipui kaarevasta, kirkkaan keltaisesta portista sisään. Porttiin oli maalattu pellen kuva, sekä siitä roikkui värikkäitä ilmapalloja. Huvipuisto kuhisi väkeä. Ihmiset mutustelivat hattaroita ja nauroivat äänekkäästi.

"Minne haluatte ensimmäiseksi?" Marianne Sweet kysyi. Lasten ei tarvinnut kauaa miettiä kun molemmat huudahtivat yhteen ääneen: "Vuoristorataan!"
Äidin ilme muuttui kauhistuneeksi. Marianne pelkäsi korkeita paikkoja ja hurjaa vauhtia.
"No okei, okei", hän sanoi viimein. "Minä jään odottamaan."

*

Vauhti kiihtyi, kiihtyi ja kiihtyi. Esmen oranssihtavat hiukset hulmusivat vastatuulessa. Tyttö kikatti iloisesti. Daniel oli tarrannut siskonsa käsivarteen. Pojan kasvoilla oli kauhistunut, mutta riemuikas ilme. Esmeralda kiljui niin lujaa, että pelkäsi vieressään istuvan tytön tärykalvojen särkyvän.

Tiukka käännös. Esmeralda paiskautui voimalla pikkuveljensä kylkeen. Yhtäkkiä tyttö tunsi jotain märkää sylissään. Hän vilkaisi alaspäin. Hänen ruutumekkonsa oli oksennuksessa.
"Hyi", Esme parahti. Hänen vieressään istuva tyttö oli oksentanut hänen syliinsä.

"Anteeksi, anteeksi", tyttö pahoitteli. Esmen kasvoilla oli kauhistunut ilme. Hän oli vähällä itsekin oksentaa. "Ei se mitään", hän kuitenkin mumisi vaunun hidastaessa vauhtiaan. "Kyllä tämä tästä... varmaan..."

[Katie Chang]

"Ei se mitään. Kyllä tämä tästä varmaan", tyttö vastasi.
"Öö, okei", Katie vastasi nolona.

Vaikka vaunun vauhti oli hidastunut se teki äkkijyrkän käännöksen ja syöksyi lähes pystysuoraan alaspäin.
" Aaaaa!" Katie huusi. Yhtä nopeasti se syöksyi ylös. Katie mietti jonkun toisen laitteen olleen sittenkin parempi alku. Hän katsoi alas ja yritti erottaa esimerkiksi Jinny-tädin joka oli vienyt Katien huvipuistoon. Se vain pahensi Katien oloa.

"Kuka sinun nimesi on?" hän kysyi tytöltä jonka pälle oli oksentanut, kun vauhti hidastui. "öh, minä olen Katie. Katie Chang ja käyn Châ- yhtä koulua".
Voi ei! Kohta tuo tyttö alkaa varmaan kysellä ja hänhän voi olla jästi! Katie ajatteli. Katie hymyili silti iloisesti tyttöön päin.

[Esmeralda Sweet]

"Öö, okei", Esmen päälle oksentanut tyttö vastasi nolona. Esmeralda katsahti pikkuveljeensä, joka nyrpisti nenäänsä nähdessään oksennuksen. Daniel hivuttautui aivan vaunun laitaan kiinni, jotta ei joutuisi olemaan kosketuksissa oksennuksella kuorrutetun isosiskonsa kanssa.

Esmeralda paiskautui kuitenkin jälleen päin Danielia, kun vaunu kääntyi äkisti. "Hui, olipa se-" Esme oli juuri sanomassa, kun he jo kiisivät lähes pystysuoraa mäkeä alaspäin. Tällä kertaa Daniel ei tarttunut isosiskonsa käsivarresta, vaan itse Esmeralda kiljui ja roikkui pojan paidan helmassa.

Esme kuuli vieressään istuvan tytön huutavan. Hän ehti jo pelätä, että tuo oksentaisi jälleen, mutta pian vaunu lähtikin jo takaisin ylös. Esme puuskahti. Hän ei enää ikinä aloittaisi huvipuistoreissua vuoristoradalla.

Vauhti hidastui jälleen. Nyt heillä oli tilaisuus hengittää. Esmeralda irrotti otteensa pikkuveljestään, jonka silmät olivat laajentuneet lautasien kokoisiksi ja hän kikatti. "Kuka sinun nimesi on?" kysyi tyttö heidän vieressään. Esmeralda kääntyi hänen suuntaansa. Tytöllä oli musta, pitkä tukka, sekä siniset silmät.

"Öh, minä olen Katie. Katie Chang ja käyn Châ- yhtä koulua".

No vau. Tuo kertoi käyvänsä yhtä koulua valtaosa tämän ikäisistä lapsista kävi jotain koulua... hetkinen... Oliko tuo sanomassa Château? Ei voinut olla. Se olisi jo aikamoinen sattuma.

"Olen Esmeralda Sweet ja minäkin käyn... hmmm... yhtä koulua täällä Ranskassa. Aloitan kuitenkin vasta syksyl-LÄÄ", tyttö korotti ääntään, kun vaunu lähti mäkeä alaspäin.

[Katie Chang]

"Olen Esmeralda Sweet ja minäkin käyn... hmmm... yhtä koulua täällä Ranskassa. Aloitan kuitenkin vasta syksyllä, Esmeralda vastasi. Vaunu lähti taas ylöspäin, joten Katielta jäi loppu kuulematta. Katie mietti kävikö Esmeraldakin jotain koulua jota ei tahtonut kertoa kelle vaan.

"Sanoitko että sinä aloitat syksyllä?" Katie huusi kun vaunu lähti taas alamäkeen. "minä olen kolmetoista ja olen siis kolmannella, niinkuin kai monessa koulussa Ranskassa". Katien sävystä puhua huomasi että hän pelkäsi Esmeraldan suuttuvan hänelle.

Katie katsoi tyttöä. Hän näytti noin 11 vuotiaalta, joten oli todennäköistä että hän olisi aloittamassa koulun. Katie ajatteli itseään 11 vuotiaana. Hän oli ollut ujo ja herkkä. Usein itkevä. Oli Katie viekäkin, muttei niin paljoa. Tuon ikäisenä hän ei olisi ikinä tuon ikäisenä uskaltanut puhua noin paljon oudoille ihmisille.

[Esmeralda Sweet]

"Sanoitko että sinä aloitat syksyllä?" huusi Katie, sillä he kiisivät jälleen alas melko jyrkkää mäkeä. Esme ei kyennyt vastaamaan, joten hän kuunteli toisella korvallaan, kuinka Katie jatkoi: "Minä olen kolmetoista ja olen siis kolmannella, niinkuin kai monessa koulussa Ranskassa." Esmeralda ei tiennyt ranskalaisesta koulusysteemistä.

He jatkoivat suoraan eteenpäin. Esme toivoi hartaasti, että kyyti loppuisi pian. "Sanoin", hän vastasi Katielle rauhoituttuaan hetken. "Olen 11-vuotta. Ja koulu jossa käyn, on eräänlainen erityiskoulu."

Esmeralda vilkaisi pikkuveljeään. Daniel ei vaikuttanut järkyttyneeltä kyydistä. Hän vain nauroi ja kääntyi sitten isosiskonsa puoleen: "Mennään uudestaan sitten kun tämä loppuu!" Esme pudisti pontevasti päätään. Ei, hän ei olisi menossa tähän uudestaan.

"Mitä koulua tarkalleen käyt?" kysyi tyttö nyt Katielta. Hän tiesi kysymyksensä olevan hiukan epäkohtelias, mutta kysytty mikä kysytty. Ja jos Katie ei halunnut vastata, voisi hän olla yhtä hyvin kommentoimatta koko kysymykseen.

Esme käänsi katseensa vaihteeksi eteenpäin. Saman tien tytön silmät laajenivat ja hän voihkaisi. Suoraan heidän edessään oli silmukka, joka tietäisi pääalaspäin olemista. "Voi ei..."

[Katie Chang]

"Sanoin. Olen 11-vuotta. Ja koulu jossa käyn, on eräänlainen erityiskoulu" Esmeralda vastasi. Katie nyökkäsi. Hän pelkäsi että mikäli avaisi suunsa hän oksentaisi taas.
Erityiskoulu? Voisiko olla? Ei kai vain Château? Katie mietti.

"Mennään uudestaan sitten kun tämä loppuu!" Esmeraldan vieressä istuva poika sanoi Esmeraldalle. Hän pudisti päätään. Katieta nauratti (hän ei tosin nauranut ääneen) että Esmeraldakaan ei ilmeisesti pitänyt laitteesta.
"Mitä koulua tarkalleen käyt?" Esmeralda kysyi.
"Yhtä, tuota, vähän erilaisempaa koulua myös. Sinne päästetään vaan jos on erityisiä - öö - taitoja", Katie yritti selittää rikkomatta velhomaailman lakeja.

//Sori että vastaaminen kesti. Oon ollut hieman epäaktiivinen//

[Mila Molina]

Peli lukitaan ja pisteytetään keskeneräisenä.

Katie Chang, Pouffsouffle: 5 p
Esmeralda Sweet, Pouffsouffle: 7 p