Heräään aamulla ärsyttävän siskopuoleni kimitykseen siitä, kun hän "niin" haluaa uuden pöllön. Nousen sängystäni vieläkin väsynyeena. Harjaan pitkiä hiuksiani liilalla hiusharjallani, kunnes veljeni (velipuoleni) Noel ryntäsi huoneeseeni sanomaan huomenta. "Huomenta", sanon ja halaan veljeäni.
Laitan vaatteita, kun äitini huusi minua alakerrasta. Hän ehti huutaa kolme kertaa, kunnes isäpuoleni alkoi karjua. "JOLIE NAN EVON MARIE!" Hän karjaisee. Laitan nopeasti paidan päälle ja kipitän keittiöön. "Sukunimeni on Leber ja oliko sulla asiaa?" Kysyn normaalilla äänensävyllä. "Älä korjaa minua! Hae posti!" Isäpuoleni sanoi minulle. Pyöritän silmiäni Noelille.
Lähden hakemaan postia, koska pääsen pois perheeni luota. Siskopuoleni tuli vastaan rappusissa. "Mihin menet", hän kivahti ihan kuin en saisi mennä mihinkään. "Posti", sanon ripeästi ja aloin kiivetä talomme pöllöhuoneeseen. "Luulin, että minun huoneeseeni!" Siskoni kimittää perään. Naurahdan hieman, koska en edes maksusta mene sinne pinkkiin glitter räjähdykseen.
Pöllöhuoneessamme on meidän kaikki pöllöt, joita on 6. Minun, äidin, isäpuolen, Noelin ja tietty isin prinsessan 2 pöllöä. Myös siellä on kaksi vierasta pöllöä. Toisen nokassa kirje ja toisen sanomalehti. Otan molemmat postit käteeni. Sanomalehti tippuu kädestäni, kun nään kirjeen olevan minulle. Repäisen kirjekuoren auki. En voinut uskoa keneltä se oli. Se oli isältäni.
Äitini oli jättänyt isäni kastepäivänäni. Isäni oli valehdellut olevan ranskalainen ja puhdasverinen, koska rakasti äitiäni niin paljon. Minä en kyllä ymmärrä miksi.
Jolielle, Egon Leberiltä
Hyvä tyttäreni, pyytäisin sinua Pyhään Mungoon tänne Englantiin. Minut kuljetettiin tänne auroritöissäni tapahtuneen kirouksen takia. Ymmärrän, jos et tule.
Muutkin kirjeeni ovat varmaan hävitetty.
Luen tekstiä ja samalla juoksen alakertaan. Pääni on kuin tärähtänyt. En ymmärrä. "Äiti", sanon, kun pääsin keittiöön. Annan kirjeeni äidilleni.
Äitini lukee tekstiä äkäisenä samalla, kun isäpuoleni tulee hänen viereen lukemaan. "Pääsenkö sinne?" Kysyn vieläkin hämmentyneenä. Äitini oli antamassa jo myöntävää vastausta, mutta isäpuoleni huusi "et".
"Miksi muka? Etkö ymmärrä? Tämä on tärkeää! Vaikka luudalla menisin!" Sanon varmasti. Isäpuoleni vain pudistaa päätään. Katson häntä pettyneesti. "Me voidaan, vaikka kimppailmiintyä äidin kanssa", ehdotan. Äitini katsoo isäpuoltani ja sen jälkeen ottaa kädestäni kiinni.
Me ilmiinnymme Pyhään Mungoon. "Kiitos", sanon äidilleni, vaikka äiti kaikkoontuu samalla hetkellä takaisin. Jään yksin kiireisten parantajien ja muiden vierailijoiden vilskeeseen. Luen kirjeen uudelleen ja uudelleen, mutta sitten törmään johonkin.
