Lasi vettä, kiitos!

[Ahanu Levesque]

Naisen vastatessa, että tuon puolesta he voisivat lähteä, Ahanu nyökkäsi tähän vastaukseksi. Hänellähän ei ollut enää vettäkään, ja vaikka olisi ollutkin, ei se maksanut mitään. Hän oli siis valmis lähtemään, mutta istui vielä hetken, Lucyn vielä puhuessa, intoillessa huomisesta ja uudesta koulusta.
Ahanu itse ei ollut asiaa edes sen kummemmin ajatellut, mutta kun nuori nainen uuden koulun mainitsi, tunsi mieskin hieman jännitystä. Hän ei ollutkaan koskaan ollut koulussa, joten se oli hänellekin jotain uutta.
Jännitystä hän ei kuitenkaan näyttänyt päällepäin.
"Jos oikein muistan, minulla ei ollut tunteja", Ahanu vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen huomisen tunneista, "itseopiskelua", hän vielä lisäsi selventäen, samalla kun siirsi penkkiään taaksepäin, jotta pääsisi jaloilleen.
"Joten, menemmekö?" hän kysyi viitaten oven suuntaan.
Jos hänellä joskus olikin ollut herrasmiesmäisiä tapoja, kuten käsivartensa tai kätensä tarjoamista, ei niitä ainakaan enää ollut. Hän ei edes ajatellutkaan, että voisi jollain tavalla auttaa seuralaistaan. Ei sillä, että nainen oikeasti apua olisi tarvinnut, ja kenties tämä olikin syy, miksei koko "herrasmiesmäiset käytöstavat" käyneet mielessäkään.

Ahanu antoi Lucyn poistua ensimmäisenä, tullen itse heti perässä, kuin suojaten naisen selustan. Ulkona hän sitten asettui naisen rinnalle, lähtiessään kävelemään takaisin kouluun vievälle tielle.
Oli tosiaan hämärä, kun ei ollut enää sisältä tulleita valoja heijastumassa ikkunaan. Se oli oikeastaan miellyttävääkin, ainakin blondista itsestään, ja hän vetikin keuhkoihinsa raikasta ulkoilmaa. Miten hän olikaan kaivannut sitä baarissa olon aikana. Häntä ei oltu tarkoitettu sisätiloihin.

[Lucy Beckett]

“Toki, mennään vain.” Ahanun noustua Lucykin nousi reippaasti ja katsoi, ettei häneltä jäänyt mitään pöydän tai tuolin alle. Ei, kaikki mukana. Hän vilkaisi vielä pubia ja katsoi Ahanua siinä seisomassa, odottamassa häntä. Hetkessä oli jotain haikeaa. Ehkä hän pelkäsi, ettei sitten kuitenkaan enää näkisi Ahanua koululla. Kyllä isoon linnaan yksi ihminen helposti hukkuisi. Opiskeleminen veisi aikaa. Ja mitäpä Ahanu jonkun seitsemäsluokkalaisen kanssa pyörisi? Jatko-opiskelijoilla olisi varmasti aivan omat kuvionsa.

Vetäessään pubin oven auki ja astuessaan Ahanun edellä ulos viileään iltaan Lucy toivoi kipeästi näkevänsä Ahanun pian uudestaan: Ahanu oli lähimpänä ystävänkaltaista, mitä hänellä oli Ranskassa, eikä hän halunnut, että heidän haparoivasti orastava tuttavuutensa - Lucy totisesti toivoi, ettei se ollut vain kuvitelmaa hänen toiveikkaassa mielessään - haipuisi tähän yhteen kertaan La Boîtessa.

Ilta oli viilennyt. Neule ei ollut aivan tarpeeksi, mutta ei Lucy valittanut. Hän ei ollut ajatellut olevansa liikkeellä näin myöhään. Eikä nyt vielä ollut varsinaisesti kylmä. Hän nosti olkalaukun paremmin olalleen ja vilkuili syrjäkarein varjoja kuin kertoen niille, että olisi parempi pysyä kauempana. Vaistomaisesti hän tunnusteli, että hänen taikasauvansa oli nopeasti käden ulottuvilla laukussa, jos hän sitä tarvitsisi.

//Olisikohan tämä tässä vai mitä mieltä olet? Tapahtuuko paluumatkalla mitään jännittävää tai oleellista? Jos ei, kiitos ihanasta pelistä! Oli aivan mahtavaa saada Lucyn ensimmäiseksi kontaktiksi niinkin kutkuttava hahmo kuin Ahanu: mitä kaikkea tästä voi kehittyä ja mitä kaikkea voi sattuakaan! Mielelläni juttelisin yksityisviestien puolella, miten kaksikon välit tästä kehittyvät, ja kuulisin ideoitasi. Kiitos! Ja toki, jos paluumatkalla jotain jännää vielä tapahtuu, peliä voi kyllä jatkaa.//

[Ahanu Levesque]

Ahanu käveli eteenpäin hitaasti, odottaen, että Lucy lähtisi seuraamaan tai kulkemaan rinnalla. Kerta seuraksi oli luvattu, tai jopa itse menty ehdottamaan, piti hänen kulkea hitaamman tahdissa. Toisaalta, ei sekään mikään huono juttu ollut. Ainakin he ehtisivät vielä keskustella yhdestä jos toisestakin aiheesta matkalla takaisin koululle.
Mutta sen hän ainakin lupasi, että he tulisivat vielä tapaamaan. Tällaisesta tilaisuudesta saada ystävä hän ei missään nimessä luopuisi.


//Eiköhän tämä ollut tässä, en usko, että matkan aikana he nyt ihmeellisempiä keskustelivat. Tarpeen tullen siitä voidaan keskustella yksityisesti.
Kiitos tosiaan mukavasta peliseurasta ja laitetaan heidät tapaamaan vielä useamminkin! Laitan sinulle yksityisviestiä (: //

[Mila Molina]

Kiitos hienosta pelistä!

Ahanu Levesque, Cerfeur: 30 + 5 = 35 p
Lucy Beckett, Serdaigle: 25 + 5 = 30 p