Pariisin katuja kuluttamassa

[Andrea Drake]

//Peli sijoittuu Pariisin kaduille, päivänä 25.10.2017. Haasteen peli 10/120

Andin koulupäivä oli päättynyt ja Andi oli päättänyt lähteä kävelemään ilman reittiohjeita. Hyvä idea? Ei juurikaan. Silti Andi oli päätynyt juurikin niin tekemään. Jo muutaman minuutin kävelemisen jälkeen Andi tiesi olevansa niin eksyksissä, ettei tulisi löytämään reittiään takaisin minnekään. Okei, ei siihen paljoa kyllä vaadittukaan, että Andi eksyi niin pahasti, hän eksyi sillä tavoin jopa koulussa matkalla naulakolta omaan kotiluokkaansa. Onneksi Andilla oli mukanaan puhelin, jolla voisi sitten myöhemmin reittiohjeita katsella, kun tahtoisi kotiin.

Nainen koiran kanssa, tuttu sellainen, käveli vastaan ja Andi tervehti tuota. He pysähtyivät keskustelemaan ja Andi sai rapsutella koiraa. Ei Andi oikeasti naista tuntenut, ei tiennyt edes tuon nimeä, mutta he olivat useasti Pariisin kaduilla kohdanneet ja tervehtineet. Naisen koira oli ihana, Andi toivoi, että hänkin saisi jonakin päivänä koiran. Tai jonkin muun eläimen. Hän oli kyllä yrittänyt saada isin hankkimaan hänelle lemmikin, mutta vielä hän ei ollut saanut isiä vakuuttumaan sen tarpeellisuudesta.

“Dinosaurus olisi kyllä mielenkiintoinen lemmikki”, nainen naurahti, kun Andi pohti ääneen lemmikkiasiaa. Ilmeisesti hän oli huomaamattaan maininnut dinosauruksen mahdolliseksi lemmikiksi. Onneksi ei sentään lohikäärmettä. Tosin senkin nainen olisi luultavasti ottanut vastaan yhtä huvittuneena uskomatta sanaakaan lohikäärmeistä. Jästit kun olivat sillä tavoin outoja.

Radio soi viereisessä liikkeessä. Andi ei pitänyt laulusta, joka sillä hetkellä ja hän huokaisi. Hän hyvästeli naisen sekä koiran ja jatkoi matkaansa päästäkseen pois huonon musiikin luota. Kyllä hän nuo luultavasti myöhemminkin tapaisi. Andi jatkoi siis matkaansa Pariisin kaduilla hymyillen vastaantuleville ja tervehtien puolituttuja. Hän piti siitä, kun sai ilman kiirettä vaeltaa kaduilla joutumatta miettimään missä ihmeessä mahtaa olla.

Edessäpäin oli pieni kahvila, Andi suuntasi sinne päin. Hän avasi oven ja kello kilahti hänen saapumisensa merkiksi. Andi astui sisälle ja katseli ympärilleen. Täällä hän ei ollut koskaan ennen käynyt. Hän katseli ympärilleen, kahvila oli pieni, eikä sielä montaakaan asiakasta ollut.

Andi asteli peremmälle, tiskin luokse ja tervehti hymyillen nuorta miestä tiskin takana. Mies vastasi tervehdykseen ja Andi teki tilauksen, katsoen sitten ympärilleen ja päätti käydä istumaan yhden ikkunan vieressä olevan pöydän ääreen. Hän ripusti takin tuolin selkänojaan ja istuutui, katsellen ulkopuolisen maailman elämää, kadulla kiirehtiviä ja maleskelevia ihmisiä.

[Andrea Drake]

“WC?” Andi kysyi kuiskaten, mieheltä tuon tuodessa Andin tilausta pöytään. Mies nyökkäytti päätään ja osoitti ovea, jossa tosiaan luki “WC” ja oli naisen kuva. Andi kiitti ja suuntasi vessaan. Hän astui vessaan ja sulki sekä lukitsi oven perässään. Hän katsoi ympärilleen pienessä vessassa, se oli yllättävän hyvässä kunnossa ja siisti, mikä miellytti Andia.

Istuutui hän pöntölle sen kannen nostettuaan ja tarvittavat vaatekappaleet pois tarpeidensa tieltä laskettuaan. Siinä istuessaan ja tarpeita tehdessään Andin katse harhaili ja hän päätyi lukemaan kaikkea vessasta löytämäänsä tekstiä. Lähinnä saippuapurkin kylkeä siispä.

Liruteltuaan tarpeensa Andi nousi seinomaan ja veti hameen sekä muut alas vedetyt vaattet jälleen ylös, veti pöntön ja avasi hanan. Hän laittoi kädet hanan alle ja kasteli ne kunnolla ja laittoi sitten saippuaa kämmenelle. Hän hieroi saippuan hyvin molempiin käsiin ja asetti kädet jälleen juoksevan veden alle.

Lutrailtuaan tarpeeksi pitkään hanan alla, sulki Andi sen ja otti käsipaperia. Hän kuivasi kätensä hyvin, niin ettei jäänyt pisaraakaan vettä käsille ja heitti käsipaperin sitten roskakoriin.

Andi avasi ensiksi lukon ja sitten oven ja astui jälleen kahvilan puolelle. Hän sulki oven perässään ja palasi paikalleen, jossa hänen kakkupalansa ja kaakaonsa odottivatkin häntä jo. Eikä vessakäynnin aikana kahvilaan ollut saapunut yhtään uutta asiakasta tai lähtenyt yhtään vanhaa.

[Andrea Drake]

“Drake?” Andi kuuli takaataan yhden ärsyttävimmistä äänistä mitä tiesi. Emily. Tämä kahvila menetti juuri monta pistettä Andin silmissö, ihan vain, koska Emily kävi täällä. Andi väänsi kasvoilleen hymyn ja kääntyi katsomaan.

“Rockefeller”, Andi vastasi yrittäen kuulostaa ilahtuneelta. Luultavasti onnistui siinä surkeasti. Andi ei osannut esittää ilahtuvansa Emilyn näkemisestä, koska se nyt vain oli hyvin ikävää. Andi lausui vielä muutaman sanan Emilylle ja nousi sitten paikaltaan, laittoi takin ylleen ja lähti kahvilasta, välittämättä kesken jääneestä kakkupalastaan tai kaakaostaan.

Andi käveli ärsyyntyneenä katuja pitkin, miksi Emilyn oli pitänyt tulla pilaamaan känen iltapäivänsä. Emily pilasi aina kaiken. Ei hän niin kamala ole, yrittivät Andin kaverit aina sanoa. Mutta kyllä oli. Emily oli kamalin ihminen, jonka Andi tunsi, eikä tätä mielipidettä vähällä muutettaisi. Andi vihasi Emilyä jo silloin, kun he aloittivat samassa ryhmässä kolmevuotiaina.

Kello alkoi olla paljon, joten Andi kaivoi karttapalvelun kännykästään esiin ja lähti suunnistamaan takaisin tätinsä asunnolle, pohtien, kuinka ihmeessä hän oli päätynyt reissullaan niin kauas tuosta, ei kävelty matka niin pitkältä ollut tuntunut kävellessä, mutta karttapalvelun mukaan hän oli kymmenen kilometrin päässä tätinsä asunnosta.

Eteisessä Andi riisui ulkovaatteet ja laittoi sisätossut jalkaansa, suunnaten keittiöön pettyneenä reissunsa loppuun. Ja jalat hieman väsyneinä pitkästä kävelymatkasta.

//The End

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!

Andrea Drake: 3 + 2 + 2 + 5 = 12 p