//Tervetuloa Zahra Kassis! Peli sijoittuu varmaan tammi-, tai helmikuuhun? Vaikkapa 28.2?
Olin pakannut aseeni isoon kitarakoteloon ja vetänyt paksun talviviittani mustan treeniasuni päälle. Ulkona oli hyytävän kylmä, enkä ollut päässyt ampumaan muutamaan viikkoon. Polut vuorille olivat lumen peitossa, mutta en voinut enää loikoilla takkatulen ääressä. Kansalliset kisat kummittelivat jo nurkan takana. Lähtisin takaisin kotiin kisaamaan, mutta en voinut jättää treenaamista paikan päälle.
Hiippailin metsän laidalle ja kurkistin puiden lomaan. Metsän tunnelma oli jotenkin painostava ja astuin puiden lomaan erittäin vastahakoisesti. Vaikka metsän alku oli kohtalaisen harvaa, pystyin näkemään miten se tiheni keskustaa kohden. Pyyhin taijalla jälkeni hangesta ja jatkoin talsimista kohti metsän sisustaa.
Kun oli vakuuttunut siitä, että kukaan ei kuulisi laukauksiani tai ainakin luulisi niitä jonkin olennon ääneksi, laskin kitarakotelon varovasti kannon päälle. Kulunut, mustaa nahkaa ja bänditarroja täynnä oleva kotelo oli kuulunut veljelleni ennenkuin hän antoi sen minulle. Nostin varovasti pienoiskiväärini kotelosta ja käärin sen ylle kietomani pyyhkeen reppuuni. Otin samalla kassistani myös maalitaulun, eli pienen metallikopan ja pahvikortteja sekä aseeni haulit.
Vein maalin paikalleen ja tiputin talviviittani reppuni päälle. Sen alla minulla oli musta kevytuntuvatakki ja mustat ihonmyötäiset housut. Jalassani olivat paksut talvilenkkarit, joilla talloin itselleni sopivan ampumapaikan. Hieman kasvaneet hiukseni olivat korkealla ponnarilla ja päässäni oli panta.
Laskeuduin maahan vatsamakuulle, latasin aseen ja hengitin hetken. Ammuin viiden panoksen lippaan tyhjäksi. Äkkiseltään katsottuna olisin kaatanut saanut kolme viidestä maalitaulusta. Kirosin äänekkäästi, mutta hiljenin kun luulin kuulleeni äänen takaani. Nousin varovasti istumaan ja laskin aseen maahan. En halunnut tehdä vahingossa mitään typerää. Minun tuurillani siellä olisi opettajia jollain ratsialla tai muita oppilaita rikkomassa sääntöjä. Olisi parasta vain istua hiljaa paikallani, kuin minua ei olisikaan.
