Nimi: Ophelia Eléonore Villard
Ikä ja syntymäaika: 19 (17.3.2003)
Asuinpaikka: Fontainebleau, Ranska
Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty ja seksuaalinen suuntautuminen: Kihloissa Luol Crunelin kanssa (hetero)
Verisääty: Puhdasverinen, ties kuinka monennessa sukupolvessa
Sauva ja sauvakäsi: Taipuisa ja tottelevainen, 11 ¾ tuumainen jalavapuusauva, jonka ydin yksisarvisen harjajouhi. Sauvakäsi oikea.
Suojelius: Saukko, onnistunut luomaan vain kerran ja silloinkin vahingossa
Lemmikit: Minervanpöllö Hercule, sekä kissanpentu Panthère
Harrastukset: Valokuvaus, huispaus, kavereiden kanssa höpiseminen, leivonta
Ammatti: Töissä taikakasvitarhalla
Suuntaa antavissa kuvissa Peyton List
Perhe:
Vanhemmat Armand ja Beatrice Villard, isoveljet Louis ja Edmond Villard. Edmond aloitti hiljattain työt loitsukirjakaupassa ja Louis työskentelee taikaministeriössä aivan kuten isänsäkin. Beatrice työskentelee yrttien parissa. Perheenjäsenistään Ophelia tulee parhaiten toimeen Edmondin ja äitinsä kanssa. Edmond suhtautuu siskoonsa varsin suojelevasti, vaikka pitääkin tuota hieman toivottomana tapauksena. Myös muihin perheenjäseniin välit ovat kunnossa. Muita tärkeitä sukulaisia ovat isänpuoleiset isovanhemmat, Bernard ja Amélie, joiden luona perheen nuoriso viettää paljon aikaa lomillaan.
Ulkonäkö:
Tyttömäinen on ehkäpä ensimmäinen asia, joka Ophelian kohdatessa tulee mieleen. Se johtuu paitsi pukeutumisesta, myös ahkerasta kikatuksesta ja suloisesta hymystä. Ikäisekseen Ophelia on melko keskimittainen. Häneltä löytyy pituutta noin 160 senttiä, ehkä aavistuksen enemmän. Painoa taas on kertynyt noin 55 kiloa. Lihavaksi tyttöä ei siis voi väittää, ellei satu ihannoimaan laiheliineja, jollaisiksi tyttö itseään pienempiä tapauksia yleensä nimittää. Ruumiinrakenteeltaan tyttö on melko sopusuhtainen, eikä hänessä sen suhteen ole mitään erityisen silmiin pistävää. Hän näyttää ihan tavalliselta, ehkä hieman normaalia urheilullisemmalta teinitytöltä. Ahkeran huispausharrastuksen ja ulkoilun ansiosta Ophelialla on kehossaan jopa lihaksia, eikä hän ole mikään heiveröinen keijukainen.
Ophelian iho on väriltään vaalea, eikä se kesälläkään kovin helposti rusketu. Kasvoille kohoaa aivan liian usein punastus, joko nolostumisen tai kiukustumisen myötä. Tytön kasvot ovat ovaalinmuotoiset, nenä pienehkö ja huulet ovat useimmiten kaartuneet iloiseen hymyyn. Silmät ovat väriltään ruskeat ja niistä on helposti luettavissa tytön tunteet. Kauniiksikin Opheliaa on kehuttu, vaikka toisinaan hän saattaa näyttää lähinnä haaveisiinsa uponneelta uneksijalta, mitä hän toisinaan on ihan oikeasti. Meikkiä tyttö käyttää hyvin vähän, sillä hän pitää sitä turhana.
Kasvoja kehystävät luonnostaan vaaleat hiukset. Ripset ja kulmakarvat taas ovat niitä selvästi tummemmat, mutta se ei tyttöä haittaa. Hän pitää hiuksistaan, sillä ne ovat pitkät ja sopivan tuuheat hänen makuunsa. Pituutta kutreilta löytyy lapaluiden alapuolelle saakka. Usein hiukset pidetään auki, ponnarilla tai löysällä nutturalla, mutta sen kummempia kampauksia Ophelia ei osaa tehdä. Eikä hän varmasti viitsisi tehdä, vaikka osaisikin, sen verran huoleton hän toisinaan ulkonäkönsä suhteen on.
Ophelian tavaramerkkinä voidaan pitää hänen tyttömäistä pukeutumistaan. Hän pitää pastellisävyistä, hameista ja pitseistä niin paljon, että sellaisia hänen vaatteistaan löytyy lähes poikkeuksetta. Mitä hempeämpi väri, sen parempi se hänen mielestään on. Liian lapsellisesta pukeutumisesta ei kuitenkaan ole kyse, Ophelian onneksi. Hän varmasti joutuisi kiusaamiseen alttiiden oppilaiden silmätikuksi alta aika yksikön, jos sellaisiin pukimiin sortuisi. Koulussa neiti Villard käyttää sääntöjen mukaan samanlaista pukua kuin muutkin, vaikka sen tummuus häntä toisinaan häiritseekin. Koruja ja muitakaan ylimääräisiä asusteita tyttö ei juuri käytä, eikä hänellä ole lävistyksiä saati tatuointeja missään. Äiti ei ole antanut sellaisiin lupaa ja niinpä Ophelia on kilttinä tyttönä noudattanut saamiaan määräyksiä. Korkokengillä kävely on osoittautunut liian hankalaksi, joten tytön kengät ovat yleensä matalia. Tytöllä on tapana käyttää makean tuoksuisia hajuvesiä, kuten vaniljaa, mansikkaa ja muuta yhtä hempeää.
Luonne:
Luonteeltaan Ophelia on pitkälti sitä, mitä hän ulkoisestikin näyttää olevan: huoleton, iloinen, tyttömäinen ja reipas. Tytöllä on tapana nauraa paljon ja puhua paljon, monen mielestä jopa liikaa. Häntä on helppo lähestyä, eikä hänellä ole itsellään ongelmia lähestyä muita. Hän on sosiaalinen tyttö, joka viihtyy paremmin muiden kanssa kuin yksin. Toisinaan hän jopa sortuu tekemään kontaktia muihin liiankin helposti, sillä ei aina osaa lukea rivien väliin piilotettuja vihjeitä, jotka kehottavat pysymään loitommalla. Muutenkin hänelle kannattaa puhua suoraan, jos haluaa tulla oikein ymmärretyksi, Ophelia kun ei aina tajua mitä muut ajavat takaa puheillaan ja teoillaan. Liian luottavaiseksikin tätä neitiä sopii syyttää. Häntä on helppo huijata ja usein hän joutuukin pienen kiusanteon uhriksi. Yleensä Ophelia, kaikessa yksinkertaisuudessaan, osaa ohittaa moiset tilanteet olankohautuksella. Toisinaan hän kuitenkin tajuaa mitä on meneillään, mikä murehduttaa häntä syvästi.
Ophelia on suurten tunteiden noita. Hän on yleensä iloinen ja hyväntuulinen, mutta saattaa suuttua hyvin pienestä ja turhasta asiasta. Leppyminen on vähintään yhtä nopeaa, eikä tytöllä ole tapana murjottaa tai vihoitella ilman syytä. Suuttuminen ilmenee lähinnä tiuskimisena, haukkumisena, mököttämisenä ja tavaroiden viskomisena. Harvemmin hän sortuu tässä yhteydessä turvautumaan taikuuteen ja hyvä niin. Muuten hän olisi varmasti joka viikko jälki-istunnossa jonkin harkitsemattoman kirouksen langettamisen vuoksi. Tunteilu ei suinkaan rajoitu vain iloon ja kiukkuun, vaan Opheliaan mahtuu myös kaikki siltä väliltä ja vieläkin enemmän. Hän saattaa purskahtaa itkuun niin onnesta kuin surustakin. Tunteiden vuoristorataa on myös hänen rakkauselämänsä: hän nimittäin ihastuu sangen usein ja nopeasti, eikä suinkaan aina pitkäkestoisesti. Valitettavasti Ophelia on sen verran arka, ettei uskalla tehdä ihastustensa eteen mitään. Hän tyytyy vain punastelemaan ja tirskumaan sivummalla ystäviensä kanssa. Pojat ovatkin Ophelian ja hänen parhaimpien ystäviensä vakio puheenaihe, johon he tuskin koskaan kyllästyvät.
Neiti Villard ei ole erityisen fiksu tapaus. Hän unohtelee helposti asioita ja siksi opiskelu on aina ollut hankalaa. Täysin toivoton tapaus hän ei kuitenkaan ole, vaikka meneekin aina sieltä, mistä aita on matalin. Jos luokassa kärähtää, syytä voi yleensä etsiä Ophelian suunnasta. Huispauksessa hän kuitenkin on todella lahjakas ja on ollut mukana Pouffsoufflen joukkueessa jahtaajana. Taiteellista silmää tytöllä ei juuri ole, vaikka harrastaakin valokuvausta. Kaiken kaikkiaan Ophelia on herttainen, hieman tavallista typerämpi nuori noita, mutta kuitenkin mukavaa seuraa. Ystävät ovat hänelle tärkeitä ja usein opiskelu jää kakkoseksi. Viime aikoina, lähinnä V.I.P. kokeensa tuloksia säikähdettyään, tyttö on päättänyt yrittää panostaa opiskeluun aiempaa enemmän.
Menneisyys:
Nykyisin Ophelia on puhelias ja reipas tyttö, mutta sitä ei todellakaan osattu odottaa hänen syntyessään. Villardin perheen kuopus tuli maailmaan melkoisena rääpäleenä, jonka ei uskottu selviävän edes ensimmäisestä elinvuodestaan. Kiitos äitinsä ahkeran huolenpidon, tyttö kuitenkin selvisi alun sairasteluista ja heikkoudestaan huolimatta. Lapsena tyttö aiheuttikin vanhemmille jatkuvasti huolta, mutta vuosien kuluessa asiat ovat muuttuneet valoisampaan suuntaan. Nykyisin Ophelia on verrattain terve. Toki flunssat ja vatsanpurut aiheuttavat silloin tällöin päänvaivaa, mutta enää ne eivät ole pienen koon takia hengenvaarallisia.
Varttuessaan Ophelia alkoi osoittaa reipastumisen merkkejä. Ennen koulun alkua hän oli jo melkoinen villikko, joka leikki mielellään veljiensä kanssa eräällä Narbonnen kaupungin omakotitaloalueella. Perhe asui keskellä jästien kansoittamaa kaupunkia, mutta se ei suinkaan menoa haitannut, olihan talon ympärille langetettu voimakkaita suojaloitsuja. Jo aikaisin oli selvää, että Ophelia tulisi menemään velhoille ja noidille tarkoitettuun kouluun, joten tavallisessa koulussa hän ei ole viettänyt päivääkään. Lapsena hän oli jonkin aikaa päiväkodissa, mutta kummallisten sattumusten takia äiti päätti huolehtia varhaiskasvatuksesta itse, kuten oli poikien kanssa tehnyt.
Täytettyään 11 vuotta, Ophelia valittiin oppilaaksi Châteaun kouluun. Hänen vanhempansa päättivät kuitenkin lähettää tytön Beauxbatonsiin, jossa tytön äitikin oli koulunsa käynyt. Opiskelu Beauxbatonsissa ei kuitenkaan sujunut kovin hyvin. Ophelia ajautui huonoon seuraan ja jouduttuaan erään vanhemman noitaoppilaan silmätikuksi, sai hän yleensä syyt niskoilleen tuon tekemistä konnuuksista. Ophelian vanhemmat kyllästyivät jatkuviin jälki-istuntoilmoituksiin ja päättivät vuosien jälkeen kysyä, jos tyttö pääsisikin vielä Châteauhon, minne tuo oli ihan ensimmäisensä hyväksytty. Koulunvaihto onnistui ja Ophelia aloitti viidennen luokkansa uudessa koulussa. Beauxbatonsiin Ophelia ei juuri ole ikävöinyt, vaikka sai siellä myös ystäviä.
Tyttö itse on lapsuuteensa ja ensimmäisiin kouluvuosiinsa tyytyväinen, sillä huolettomana ja elämänmyönteisenä ihmisenä hän ei juuri ole osannut murehtia. Eikä hän aina ole edes tajunnut tulleensa huijatuksi tai kiusatuksi, mikä on lieventänyt kokemuksia. Ensimmäinen vuosi Châteaussa sujui paremmin kuin tyttö oli uskaltanut odottaa ja ennen joulua hän oli jo ehtinyt löytää poikaystävänkin. Suurempia mullistuksia Ophelian elämän varrelle ei ole tähän mennessä sattunut. Hän on vain elänyt päivän kerrallaan. Arkeen vaihtelua ovat tuoneet monet ulkomaanmatkat, lomavierailut isovanhempien luokse, vaihtuvat ihastukset ja uudet ystävät. Merkittävimpiä tapauksia ovat varmasti olleet koulun alkaminen ja uuteen kouluun siirtyminen.
Muuta:
-Pelkää hämähäkkejä ja pörrääviä ötököitä
-Ei osaa viheltää
-Pitää hyvin paljon kaikesta makeasta
Ophelian V.I.P. todistus:
