Päiväkirja

[Ophelia Villard]

Ophelia on ahkera tyttö kirjoittamaan päiväkirjaa, joten tässäpä sellainen. Valitettavasti aiemmat päiväkirjamerkinnät katosivat kuvapalvelun lopettamisen myötä, mutta uusia kirjoituksia on luvassa ennemmin tai myöhemmin.

[Ophelia Villard]

Marraskuussa 2020

Nyt on kyllä ihan pakko kirjoittaa, koska tapahtui jotain ihan kamalaa. Sain Luolilta kirjeen, jossa se kertoi pettäneensä mua. En tajua! Miten se saattoi? Mitä ihmettä siellä Châteaussa oikein on tapahtunut sillä välin, kun oon ollut täällä? Pyysihän se kyllä anteeksi, mutta mistä mä tiedän tarkoittiko se sitä oikeasti. Se kirjekin oli niin lyhyt, sellainen ilmoitus vain. Ei se kai sitten oikeasti ole kovin pahoillaan. Tai no, en tiedä. Mutta ainakaan se ei sanonut siinä kirjeessä välittävänsä musta. Ehkä se sitten tykkää jo jostakin toisesta, kun kerran meni tekemään noin. Siis tää on ihan kamalaa. En tiedä yhtään mitä nyt pitäisi tehdä. Oon jo itkenyt ties kuinka paljon, mutta silti meinaa vielä itkettää. Miten mä nyt voin lähteä takaisin Ranskaan? Ja tänään sain tietää, että mun pitää lähteä aiemmin kuin oli tarkoitus, sen typerän viruksen takia. Voisinpa vaan olla täällä ja unohtaa koko Luolin. En halua nähdä sitä. Tai no, oikeasti haluan, koska oon ikävöinyt koko syksyn. Mutta just nyt en kestäisi katsoa sitä ollenkaan. No. Mä kirjoitin sille kuitenkin jo vastauksen, että meidän juttu on loppu. Mä en voi enää luottaa Luoliin. Tuskin se musta oikeasti välittää, kun satutti noin. Mitä ihmettä teen sitten kun menen takaisin ja nään sen? Tai jos nään sen siellä jonkun toisen tytön kanssa? Sitä mä en kyllä mitenkään kestäisi.

Joidenkin päivien kuluttua
Sain taas Luolilta kirjeen. Se väittää rakastavansa mua vieläkin, mutta en tiedä voiko sen sanoihin luottaa. Se pyysi uutta mahdollisuutta. En oikein tiedä mitä siihenkin sanoisin. Ehkä pitäisi vielä antaa mahdollisuus? En tiedä kumpi olisi kamalampaa, olla kokonaan ilman Luolia vai olla Luolin kanssa ja miettiä, että onkohan se taas pettänyt. Molemmat kuulostaa ihan yhtä kauheilta vaihtoehdoilta. Voi itku sentään, miksi näin piti käydä? Ei ois koskaan pitänyt lähteä vaihtoon. Ehkä sitten mitään tällaista ei ois tapahtunut ja voitaisi olla onnellisesti yhdessä niin kuin ennenkin. Oon kyllä vieläkin vihainen. Ja tosi tosi pettynyt. Ihan pelottaa lähteä takaisin, mutta no, oon jo matkalla. Täytyy kysyä joltain viisaammalta mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä, koska mä en oikeasti tiedä.

Pikkujoulujen jälkeisenä päivänä
Oon nyt taas täällä Châteaussa. Tää on ihan yhtä kamalaa kuin pelkäsinkin. Tai osittain ei, mutta osittain vieläkin hirveempää. Onnistuin jopa hetken olemaan Luolin kanssa niin kuin mitään ei olis tapahtunut, tai ainakin yritin. Tai sit se johtui vain siitä, että sain suklaata. Niissä varmaan on jotain, mikä saa aivot toimimaan miten sattuu. Mutta no, Luol kertoi kuka se tyttö oli. Yks Heather. En halua nähdä sitä enää koskaan. Ja Luolia en varmaan nää koskaan, koska sekin meni häipymään, eikä sanonut mitään. Sain kyllä jonkun kirjeen, mutta en oo uskaltanut avata, koska tiedän jo mitä siinä sanotaan. Ihan varmasti se kirjottaa, ettei mun kanssa enää tunnu samalta kuin ennen. No, eipä mustakaan tuntunut Luolin kanssa samalta kuin ennen. Luottamus on kyllä kärsinyt. Voi itku kun tää on niin kamalaa. Miksi se lähti, eikä sanonut mitään? Jos se tosissaan rakastaisi mua, niin eikö se silloin pysyisi täällä, vaikka sanoinkin että haluan olla rauhassa? Miten voin muka luottaa, jos ei se edes sano lähtevänsä? Miehet on ihan typeriä. Tai ainakin Luol on.