Nimi: Günther Aadolf Klaus Thomas Schwillinger
Sukupuoli: Mies
Syntynyt: 24.10.1878
Kutsumanimet: Günther, Schwillinger, tohtori Schwillinger
Syntymämaa: Saksan keisarikunta, toinen valtakunta
Verisääty: Puhdasverinen
Taikasauva: Feenikslinnun pyrstösulka, norsunluuta, 15 tuumaa¨
Suojelius: Ei ole
Erikoistaidot: Kärmeskieli, monet ikivanhat pimeät taiat ja kyvyt
Ominaiset tavarat: Ei ole
Seksuaalinen suuntautuminen: Hetero
Ulkonäkö: Günther näyttää nuorelta, korkeintaan päälle parikymppiseltä johtuen jostakin taiasta. Hänen kasvonsa ovat sopusuhtaiset. Hänellä on siniset silmät, kullanruskea hieman aaltoileva tukka, joka ulottuu hänen olkapäilleen. Güntherin iho on pehmeä ja kauniin vaalea.
Güntherin ruumis on yhtä supusuhtainen kuin kasvotkin. Hän on melko pitkä, muttei kuitenkaan mitenkään erottuvalla tavalla. Hänen ruumiinsa kuitenkin peittyy paksuun ja risaiseen rusehtavaan pitkään takkiin, kuluneisiin mustiin nahkasaappaisiin, huonokuntoisiin harmaisiin sarkahousuihin ja kauhtuneeseen kauluspaitaan, josta puuttuu nappeja. Takin alla Güntherilla on harmaa puvuntakki ja liivi. Ne eivät kuitenkaan näy takin alta käytännössä lainkaan.
Güntherin sormenkynnet ovat melko pitkät ja terävät. Hänen hampaansa ovat hiukan kellastuneet. Hänen äänensä on miellyttävä ja hän on aina ollut suosittu myös vastakkaisen sukupuolen edustajien (ja saman sukupuolen, erityisesti Damian Moonin) keskuudessa. Hänen selässään on suuri arpi, joka syntyi jonkin olennon raapaistessa.
Güntherin todellinen ulkonäkö kuitenkin on vanha ja kurttuinen. Hänen tukkansa on valkoinen ja kasvoissaan hänellä on useita syviä uurteita. Hän elää ainoastaan hirnyrkkinsä avulla ja nuorekasta ulkonäköään pitää yllä vahvoilla loitsuilla. Kaikki on siis vain valetta.
Luonne: Günther on äärimmäisen kylmä, tunteeton ja julma. Hän ei tunne myötätuntoa muita eläviä olioita kohtaan ja kykenee tappamaan silmiä räpäyttämättä. Güntheriä ohjaa silmitön vallanhimo ja fanaattisuus. Hän unelmoi neljännestä Saksan valtakunnasta, joka voisi alistaa ainakin muun Euroopan taikovan väestön valtaan ja ennen kaikkea Güntherin itsensä valtaan. Mies osaa kuitenkin pitää unelmansa piilossa.
Schwillinger on kiero ja laskelmoiva. Hän osaa olla sokerisen hurmaava, jos kokee sen hyödyttävän itseään. Hän ei kuitenkaan turhia matele ainakaan itseään alempiarvoisten edessä. Tohtori Schwillinger pitää kiinni vanhoillisista arvoistaan. Hän vihaa nykyajan turmeltunutta yhteiskuntaa ja muistelee parempia aikoja suurella isänmaallisella fanaattisuudellaan.
Tohtori vaikuttaa ensi alkuun helposti lähestyttävältä, ystävälliseltä ja jopa hunajaiselta, mutta saattaa muuttua sekunneissa karmivaksi. Hän kuitenkin pyrkii hillitsemään itsensä mahdollisimman pitkälti, sillä räjähtäminen ei auttaisi aina taka-alalla pysynyttä Güntheriä itseään. Günther odottaa omaa hetkeään.
Hänen heikkouksiaan ovat muun muassa muiden aliarviointi ja itsensä yliarviointi, vallanhimo, kuoleman pelko. Günther onkin kompastuva juurikin näihin seikkoihin. Hän havittelee liikaa ja yrittää niellä liian suuren palan kerralla.
Perhe ja historia, pitkä tarina, joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu: On vuosi 1623, kolmenkymmenvuotinen sota riehuu Euroopassa. Eräs nainen kaatuu itkien maahan kuolleen miehensä viereen katolisten Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan armeijan hävitettyä kylän. Pieni poikalapsi katsoo vieressä ymmärtämättä mitään. Pian hänkin alkaa kuitenkin itkeä äitinsä itkun vuoksi.
Palavien talojen ja kylän keskellä palavan kirkon lämpö tuntuu myös naisen ja pojan kasvoilla. He ovat velhoja, niin oli mieskin, mutta se ei auttanut armeijaa vastaan. He olivat kerettiläisiä, noitia, jotka ansaitsivat kuoleman ihan jo harhaoppisuutensa ja noituuden vuoksi. Lisäksi mies oli vielä kapinaan osallistunut protestantti. Nämä seikat saivat oikeaa uskoa puolustaneet sotilaat tappamaan Friedrich Schwillingerin.
Kymmenen sukupolvea, 254 vuotta myöhemmin syntyi poika. Poika sai nimen Günther Aadolf Schwillinger. Hän oli Carolina ja Augustus Schwillingerin esikoispoika, joka syntyi esi-isänkin hengen vaatineen kolmekymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan 230-vuotisjuhlapäivänä. Augustus ja Carolina eivät saaneet enää muita lapsia. Tuolloin Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ei enää ollut. Saksa oli yhdistetty Saksan keisarikunnaksi ja sitä johti suuri keisari Vilhelm I.
Poika kasvatettiin isänmaalliseksi protestantiksi. Hänelle opetettiin tarkasti suuren velhosuvun vaiheet ja erityisesti, miten Friedrich Schwillinger oli menehtynyt kolmekymmentävuotisessa sodassa. Nuoren pojan päässä ajatukset kehittyivät vihaksi, joka kasvoi pojan kasvaessa. Günther osoitti jo nuorena erityistä lahjakkuutta ja kiinnostusta taikoihin ja erityisesti vahvoihin pimeyden voimiin. Hän opiskeli saksalaisessa velhokoulussa, mutta sukulaiset opettivat hänelle satojen vuosien takaista perimätietoa ja ikivanhoja taikoja.
Poika ihaili Saksan valtakuntaa ja oli valmis puolustamaan sitä. Sen sijaan hän oppi halveksimaan kristinuskoa kokonaisuudessaan, sillä se oli tuhonnut hänen sukunsa mainetta. Näet myös myöhemmät Schwillingerit joutuivat kärsimään noituuden vuoksi. Nuorukainen alkoi unelmoida jästien orjuuttamisesta.
Schwillinger tutustui myöhemmin Gellerd Grindelwaldiin ja liittyi tämän joukkoihin. Schwillinger pysytteli taustalla, mutta odotteli hetkeään. Vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan alettua Günther kuitenkin vetäytyi Saksaan taistelemaan ensimmäisessä maailmansodassa isänmaansa puolesta. Saksan tappio 1918 sai kuitenkin Schwillingerin järkyttymään pahoin. Tuolloin 40-vuotias Schwillinger tunsi iän alkavan jo painaa. Hän tajusi tarvitsevansa perillisen ainoana perheensä lapsena.
Vanhempien kuolema 1920-luvulla vakuutti miehen entistä enemmän siitä, että perillinen olisi pakollinen. Hän avioitui seitsemän vuotta nuoremman noidan, Sophian kanssa ja… LISÄÄ MYÖHEMMIN! Tältä kohtaa tiedot kadonneet.
Günther kannatti Adolf Hitlerin natsiliikettä 1930-luvulla. Hän näki itävaltalaismiehessä mahdollisuuden maailmanherruudelle. Myös kansallissosialistien rotuteoriat innostivat miestä, joka tässä vaiheessa oli tehnyt hirnyrkin välttyäkseen kuolemalta. Hirnyrkki on piilotettu jonnekin Güntherin omistamaan sukukartanoon Saksaan.
Günther nautti täysin suonin Hitlerin menestyksestä sodassa, mutta tajusi 1944, että olisi parasta piiloutua. Mies lukittautui vuosiksi kartanoonsa vaimonsa Sophian kanssa. He viettivät suht rauhallista elämää 1950-luvulle saakka. Tuolloin Schwillingerit lähtivät yhdessä matkustelemaan. Günther keräsi samalla lisää tietoa ja taitoa eri maista. Hän valmistautui omaan hetkeensä edelleen katkerana kahdesta hävitystä maailmansodasta. Tällä välillä hän otti muut etunimensä.
Vuonna 1963 Güntheriä kohtasi uusi onnettomuus. Sophia kuoli 78-vuotiaana. Tuolloin ikä näkyi myös Güntherin omilla kasvoilla, joten hän loitsi vahvan loitsun, jota käyttää tänäkin päivänä saadakseen pidettyä nuoren ulkonäkönsä. Hän aloitti uuden elämän yksinäisenä miehenä.
1970-luvun puolessavälissä Günther päätti liittyä Voldemortin joukkoihin ensimmäisessä velhosodassa. Tappion jälkeen hän vetäytyi jälleen Saksaan, jossa hän kehitteli kaikkea oppimaansa. Monet takaiskut elämässä olivat kovettaneet hänet lähes täysin.
Vuonna 2017 Günther aloitti työt Taikakoulu Châteaussa.
Päivitetään myöhemmin.
