Marraskuun Haaste 2017

[Ahanu Levesque]

//Yksinpeli Marraskuun haastetta varten//



Olit ystävä kylmyyden
Hyisten haasteiden
Sielusi huusi kunniaa
Valtaa, voimaa

Eilen katsoit kaikkea elävää
Myös Tuonelaa
Otit armotta kaiken sen
Mikä on kuolevaisten

Niin paljon oli muuttunut parin kuukauden aikana. Tapa, jolla katsoa ihmisiä oli muuttunut. Tapa, jolla kommunikoida ulkomaailman kanssa oli muuttunut. Ja ne olivat jo suuria muutoksia. Enää ei ollut vain ruokaa ja pakkoa puhua, jotta ei vaikutettaisi oudolta. Nyt hän ajatteli ihmisen henkilönä, persoonana, jolle oli mukava puhua.

Tervehdit hiljaista tuttavaa
Yötä laskeutuvaa
Suojaan niiden tekojen
Joita muistat katuen

Nyt kun ilta jälleen saa
Sydän kaiken muistaa
Pakoon pääse et
Kuiskaa menneisyyden tuulet

Hän otti askeleen lähemmäksi metsää, jota hiljalleen alkoi valkoinen lumikerros peittää. Hän vilkaisi taakseen asutusten suuntaan, huokaisi ja juoksi sitten puiden suojiin, jossa voisi ottaa oikean muotonsa. Päästää peto valloilleen, sillä vaikka hän kuinka halusi eroon siitä, hän ei kyennyt. Hän ei ollut löytänyt keinoa, ainakaan vielä.
Mitä syvemmälle hän eteni, sitä pimeämmäksi ympäristö muuttui. Muistot tällaisista hetkistä tulvi miehen mieleen, eikä niitä ollut helppo häätääkään, varsikaan nyt, kun hän oli löytänyt itsensä uudelleen. Kuinka moni henkilö olisikaan selviytynyt, jos hän ei olisi mennyt ja kokeillut pitikö kirous paikkaansa. Kaikki ne viattomat sielut..

"Milloin kaikki muuttuu
Missä tie haarautuu
Saako menneet unohtaa
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Kun kulkee edelleen
Jääkö teot paikalleen"
Sitä pimeydeltä kysyt nyt
Uudestisyntynyt

Hän antoi vallan pedolle, sen verran, että valemuoto repeytyi, paljastaen tuon hirviömäisen ulkomuodon. Se kävi niin helposti, kun taas valemuodon ottaminen tuntui niin hankalalta, vaikka kuinka sitäkin harjoitteli. Ja ajatella, että joskus sekin muoto oli ollut hän, ennen kuin hän oli ensimmäisen kerran astunut metsään lihat mukanaan. Kuinka ikävä hänellä olikaan normaalia elämää. Elämää, jolloin hänen ei tarvinnut ajatella, kenet syödä seuraavaksi, ennen kuin peto päättäisi itse tappaa ensimmäisen vastaantulijan. Jos vain unohtaminen vapauttaisi hänet tästäkin kirouksesta.
Mutta hän ei voinut nyt muuta kuin etsiä joku, jonka katoamista ei ihmeteltäisi, jotta nälkä olisi edes hieman hiljempaa. Sehän olisi painajaista, jos hän alkaisikin kesken tuntien muuttumaan, karvaisemmaksi ja laihemmaksi, hampaat putoaisivat ja hiukset takkuuntuisivat.. Ajatuskin puistatti ja kauhistutti. Ihmiset eivät ymmärtäisi, he eivät hyväksyisi. Heidän henkihän se kuitenkin oli vaarassa.

Kaiken saanut olit sen
Jota vaadit eksyen
Vaan se riittänytkään ei
Ja nälkä sinua vei

Tänään tunnet tyhjyyden
Kadonneiden vuosien
Kun koet muutoksen
ja haluat kuulla vastauksen

Hän kulki metsää pitkin, pysähtyen ja kuunnellen. Laulua ja naurua. Ääneti kuin yö hän lähestyi ääniä ja pysähtyi uudelleen. Tiellä Poudlardineen oli kolme juopunutta miestä, laulaen ja nauraen, viettäen mukavaa alkutalven yötä. Talo näytti olevan lähettyvillä, valoista päätellen.
Heillä näytti olevan hauskaa. Asia, joka suretti häntä kovasti. Hän oli niin nuori muututtuaan, ja ollut niin kauan muuttuneena, ettei hän ollut ehtinyt edes kokea kunnolla mitään tuollaista. Hänen normaali elämänsä oli päättynyt liian nopeasti.
Toisaalta, elämä oli ehkä kääntymässä parempaan, hän oli tavannut henkilöitä, joita hän pystyi pitämään jopa ystävinään. Joten ehkä, kenties, hänellä olisi vielä mahdollista saada ne vuodet takaisin, jotka hän oli tuhlannut annettuaan pedolle vallan.

"Milloin kaikki muuttuu
Missä tie haarautuu
Saako menneet unohtaa
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Kun kulkee edelleen
Jääkö teot paikalleen"
Sitä pimeydeltä kysyt nyt
Uudestisyntynyt

Ehkä hän löytäisi ystävistä myös hoitokeinonsakin. Tavan vaientaa peto ja nälkä lopullisesti. Löytää se, kuka hän oikeasti oli. Ehkä hän voisi sitten unohtaa kaikki pahat tekonsa ja aloittaa alusta.

On myrsky tyyntynyt
Ja tuuli kääntynyt
Nyt kun ilta jälleen saa
Sydän kaiken muistaa
Pakoon pääse et
Kuiskaa menneisyyden tuulet

Mutta kykenisikö hän koskaan unohtamaan tätä kaikkea? Sitä, mitä hän oli, on? Sitä, mitä hän oli pakon edestä tehnyt? Päättänyt liian monta hyvää elämää. Ja minkä takia? Nälkänsä, joka ei koskaan tuntunut hiljenevän.
Hän perääntyi hiljaa pois valonrajalta, kääntyi ja juoksi syvemmälle metsään. Hän ei pääsisi pakoon itseään, ei nyt, eikä kenties koskaan. Ja jonkun olisi aina kärsittävä hänen kirouksensa vuoksi.

"Milloin kaikki muuttuu
Missä tie haarautuu
Saako menneet unohtaa
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Kun kulkee edelleen
Jääkö teot paikalleen"
Sitä pimeydeltä kysyt nyt
Uudestisyntynyt


Tarinassa esiintyvä kappale: Teräsbetoni - Uudestisyntynyt