Hahmoesittely

[Deborah Samatha Fey]

ⅅeborah Samatha ℱ ey

// Heipsansaa ja tervetuloa professori Feyn hahmoesittelyyn! //

℘rofessori Deborah Sabrina Samatha Lorelei Fey on hössöttävä mummohahmo, joka esiintyy usein sosiaalisena papupatana. Elämänkokemus tuo myös professorille tuota syvällisyydeksi kutsuttua viisautta, eikä hän hukkaa hetkeäkään opettaakseen kokemuksiaan muille. Optimismissaan ja hyväuskoisuudessaan hänestä löytyy myös sitä lepsumpaa puolta. Professori on jokseenkin utelias ja intuitiivinen, tunkien välillä nenänsä sinnekin, missä sitä ei kaivata. Toisinaan Fey saattaa sortua myös hajamielisyyteen ja päätyä harhailemaan ajatuksiinsa.

ℽleistiedot

Koko nimi: Deborah Sabrina Samatha Lorelei Fey
Liittynyt: Hakemus 4.6.2017, käyttäjätunnus 4.6., lajiteltu 5.6.
Lempinimiä: Deborah, Samatha, Matha, Debroffa, Deb, LeiFei.
Syntymäpäivä ja ikä: 19.6.1958, 62 vuotta
Syntymäpaikka: Wyre Piddle, asunut myös Oxfordissa.
Nykyinen asuinpaikka: Maalaistalo Ranskassa. La Lagnen kylä Castellanessa.
Sukupuoli: Nainen
Verisääty: Puoliverinen
Taikasauva: Setri, vankka, dirivaakun sulka ja lohikäärmeen sydänjuuri, 13⅓ tuumaa. Sauva on muhkurainen kuin joku olisi sulattanut puun ja sitten yrittänyt muovailla siitä taas tikun yhdistämällä palluroita toisiinsa.
Sauvaliikkeet: Tyyliltään näyttävät monimutkaisilta, mutta ovat yleensä yksinkertaisia. Ennemmin useita pieniä vetoja kuin yksittäisiä pitkiä. Usein suurieleistä ja käyttää paljon käsiään (myös oikeaa) tahdittamiseen.
Perhe/suku: Mies, neljä lasta, kuusi sisarusta, sekä yksi lapsenlapsi (+ muita sukulaisia).
Parhaat ystävät: Louisa, Sally, Sarah, Ernest, Hubert, Casimiro, Odette
Ammatti: Taikaliemien ja -juomien professori, vararehtori

℣aatteet & ulkonäkö

℘ukeudun mieluusti mukaviin vaatteisiin. Ponchot, shaalit ja viitat löytävät tiensä päälleni. Oppitunneilla pyrin kuitenkin käyttämään kunnon kaapua.

Yleensä en kaikessa kiireessä ehdi välittää siitä, miltä näytän; poncho asettuu kuten tahtoo ja hiukset hapsottavat aukinaisina sinne sun tänne. Suippohattuni on hieman koukero ja kummasti sillä on taipumus olla hiukkasen vinossa.

Olen sinisilmäinen ihan kirjaimellisesti. Hiukseni ovat aina olleet vaaleat, vaikka nykyisin ne ovat hieman harmaantuneet. Iholtani olen myös vaalea.

Minua voisi kuvata hieman tukevaksi naisihmiseksi. Olen melko lyhyt keskimäärin, mutten mikään äärettömän lyhyehkö. Pyöreyttä on kertynyt ajallaan, mutta ei se touhuamista estä, vaikka välillä hieman hengästytään.

Pidän värikkäistä vaatteista, mutta kaapujen suhteen täytyy tyytyä johonkin tummempaan.



ℒ uonne

Ҩlen aina ollut sosiaalista sorttia. Suorastaan pursuan rennohkoa viehätysvoimaa ja ainaista innokasta nuorekkuutta! Hippusen hössöttämistä, ripaus hajamielisyyttä ja kulaus papupataa, siinä on tämän mummon resepti!

Tietoa olen arvostanut pitkään. Sitä on tullut kerättyä koko ikäni ja olen sitä myös muille jakanut niin kirjallisesti kuin puhumalla. Nuorena sitä oli enemmän menoa ja meininkiä, eikä aina jaksanut istua paikoilleen lukemaan. Olen kuitenkin suhteellisen hyvä muistamaan kuulemani, joten olen pärjännyt.

Olen aina liikkeessä, sillä toiminta on osa elämääni. Haluan olla siellä, missä tapahtuu. Hamstraan tehtäviä hoitaakseni ja niitä tuntuu välillä olevan hieman liikaakin. Yritteliäisyys ja suunnitelmat kuuluvat elämään. Kun jotain päätetään, niin sitä tavoitellaan kunnolla, eikä vain voivotella. Voisi väittää, että olen tehokas, mutta yleensä minulla monta rautaa tulessa, niin hyvässä kuin pahassa.

Joskus taidan unohtaa kuunnella muita ihmisiä. Sen sijaan omaa puhetta tulee suusta alvariinsa, joten siihen paranee tottua, jos yhtään seurassani aikaa viettää. Aavistuksen suorasukaiseksikin minua voisi kutsua, sillä tapanani on puhua asiat puhtaiksi, vaikka se sitten aiheuttaisi ongelmia jälkikäteen. Rehellisyyttä arvostan todella paljon, joten yrittäkää nyt edes pysyä luottamuksen arvoisina.

Olen tavallaan aina ollut nokkela, lahjakas ja nopea sopeutuja. Tylypahkan aikoina päädyin kuitenkin Rohkelikkoon, varmaankin voimakastahtoisen luonteen ansiosta. Vaikka olen välillä hieman ristiriitainen ja en kavahda syvällisiä aiheita, niin arki sujuu usein rutiiniutuneiden asioiden ympärillä. Toisaalta miksi tehdä yksinkertaisia asioita samalla tavalla joka kerta, kun ne voi myös tehdä hauskasti? Jos pitää vain kävellä paikasta A paikkaan B, se kuulostaa pitkävetiseltä, mutta jos pitää kävellä ja voi samalla tanssia, tilanteeseen tulee ripaus arkipäivän onnea.

Olen luontaisesti utelias ja valpas. Ryhmätilanteissa pyrin yleensä siihen, että kukaan ei tuntisi oloaan ulkopuolisesti ja kaikilla olisi hyvä olla. Muuten alan itsekin voida huonosti. Sillä sellaisiahan me ihmiset olemme? Sosiaalisia, mukautuvia, toistemme tunteisiin reagoivia... jotkut sitten enemmän kuin toiset.

Pursuan ideoita, visioita ja kekseliäisyyttä. Välillä innovaationi tuntuvat olevan omaperäisiä ja oikullisia, mutta omaan ainakin omasta mielestäni suhteellisen hyvän arvostelu- ja järkeilykyvyn. Ajoittain olen hieman impulsiivinen ja teen päätöksiä äkkipikaisesti, mutta levottomuuskin on hieman laantunut näin iän myötä. Ainakin vähän!

Puheeltani rönsyilen usein sivupoluille, mutta ainakin tulee kaikkea olennaista mainittua. Ranskaa puhun brittiläisellä korostuksella ja joskus hieman sekavalla maalaismurteella. En välitä siitä, jos jonkun mielipide ei vastaa omaani, kunhan hän vain ymmärtää olla väittämättä vastaan. Toisaalta pyrin tasapuolisuuteen ja reiluuteen, joten jätettäköön jyrääminen vähäiseksi. Siinä asiassa haluankin antaa painoarvoa juuri muille ihmisille ja voin luvata, että kulutan paljon aikaa ymmärtääkseni kanssaihmisiäni.

Ah, rakastan lapsia ja leikkimistä. Kaikkien tulisi leikkiä joskus! Mielikuvitus on nykyaikana niin harmillisen aliarvioitu ilmiö.

Tunne-elämäni on aina ollut rikas, vaikka pyrinkin säilyttämään aavistuksen rationaalisuutta. Tunnetilat tuntuvat välillä olevan hieman ailahtelevia, mutta siihenkin on jo totuttu. Pursuan myötätuntoa, innostusta ja hyväntahtoisuutta. Olen myös humanitäärinen ihminen ja haluan kovasti auttaa muita ihmisiä, antaa heille neuvoja ja ratkoa heidän ongelmiaan.

Suuri ongelmani lieneekin raha-asiat. Niin monia hiuksia on revitty turhautumisesta, kun kolikkoja on pitänyt laskea. Suurperheessä raha on tuntunut aina olevan tiukalla, mutta vaikeistakin asioista selviää. Joskus pitää vain luottaa siihen, että asiat asettuvat uomiinsa aikanaan. Ainakin nyt elämä tuntuu melko mukavalta.

Pääasiassa olenkin positiivinen, suorastaan aurinkoinen ihminen. Minussa on omaa syvyyttä, elävyyttä, mutta myös päättäväisyyttä. Uskon, että asioista voi selvitä. Menneeseen ei voi pääasiassa vaikuttaa (unohtakaa ajankääntäjät), joten katse tulevaa kohti. "Vaikeudet annetaan niille, jotka ne jaksavat kantaa. Ihminen ei kompastu vuoriin, vaan kiviin."

Kummasti minulla on taipumus hieman huolehtia liikaa, sekä stressata asioista, joista ei tarvitsisi stressata. Näin vanhempana siitä on päässyt jo enemmän yli. Pelkään sitä, miten joku torjuu minut, jättää minut, enkä toisaalta halua tulla liian riippuvaiseksi ihmisistä. Kannan kyllä muiden huolia, mutta omat huolet olen jo käsitellyt niin, että niitä ei enää niin tarvitse tuoda ilmi. Olen myös hieman kärsimätön ja materialisti.

Suhteita on tullut aikanaan kerättyä aika paljon. Vaikka minusta löytyy intuitiivisuutta ja herkkyyttä, niin pääasiassa haluan antaa ihmisille kuvan vahvasta ja varmasta itsestäni. (Toki myös olen jossain suhteessa määrätietoinen ja noh, voimakas luonteinen). Haluan olla spontaani. Ennen kaikkea olen, ja haluan olla, lojaali niille, joista välitän.


ℋ istoria

℣oi, voi… sitä on tapahtunut niin paljon. Kasvoin suurperheen isosiskona, joten pienempiä sisaruksia olen saanut sietää ikäni. Asuin pikkukylässä, maalla. Lapsuus sujui aika paljon perheen apuna. 11 vuotiaana päädyin Tylypahkaan muiden lasten tavoin. Olin Rohkelikko, se kun tuntuu ihmisiä kiinnostavan. Pian koulun alun jälkeen alkoikin Ensimmäinen Velhosota. Se oli raskasta aikaa lapselle, vaikka pääasiassa perheeni pyrkikin välttämään sodan murheita. Työskentelin isäni, alkemistin, apuna jonkin aikaa ja sitten sain töitä läheisestä Apoteekista. Suoritin V.I.P.:t ja S.U.P.E.R.:t, elin nuoren elämää ja jatkoin Apoteekissa työskentelyä.

Seurustelin useamman vuoden Apoteekkarin pojan kanssa. Matthew ei kuitenkaan meinannut päästä yli isänsä kuolemasta sodan aikaan. Meillä oli riitoja, osittain Matthewin tiukan äidin takia, ja asiat muuttuivat yhä vaikeammiksi. Lopulta päätin erota. Matthewin perhe katkaisi välit minuun täysin. Sain kuin sainkin töitä Pyhästä Mungosta. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun tajusin olevani raskaana. Luulin, että palaisimme yhteen Laurenin syntymän takia, mutta niin ei käynyt. Miltonin perhe ei halunnut kuullakaan minusta, saati puoliverisestä lapsesta. Tyttö jäi siis minun hoivakseni.

Jatkoin Pyhässä Mungossa useamman vuoden. Sitten vuonna 1995 alkoi Toinen Velhosota. Järkytyksekseni sain tietää, että Lynn liittyi Kuolonsyöjiin. En meinannut ensin uskoa sitä, mutta tilanteet kärjistyivät. Jatkoin Mungossa jonkin aikaa, vaikka asiat alkoivat muuttua painostavammiksi. Saimme esimerkiksi säädöksiä siitä, miten puhdasverisiä tuli palvella ensisijaisesti ja muuta soopaa… eräs asiakas sitten meni puhumaan ohi suunsa siitä, miten Tylypahka ei vaikuttanut enää luotettavalta opinahjolta. Hän oli kuitenkin taitava puhuja ja sai minuun sitten istutettua siemenen, että voisin toimia kotiopettajattarena. Laurenin piti silloin aloittaa Tylypahkassa, mutta pelkäsin itsekin, joten päädyin eroamaan Mungosta ja siirryin syrjäiseen kartanoon opettamaan entisen asiakkaani tytärtä ja omaa tytärtäni liemien ja yrttitiedon saloihin, hieman jotain muita aineita siinä ohessa sivuten.

Toisen Velhosodan päätyttyä kaipasin muutosta. Ja voi Merlinin parta sentään, se tapahtui. Tapasin Fabien Lefrançoisin, hurmaava mies! Uuden toivon perässä muutin Ranskaan. Hakemuksesta huolimatta en saanut töitä Beauxbatonksista. Niinpä aloin kerryttää tietovarastoani, matkustaa ja onnistuin jopa hankkimaan professorin tutkinnon Liemistä.

Siinä samalla muutimme Fabien kanssa yhteen, saimme Léonien, Sergen ja Sydnien. Asiat alkoivat asettua uomiinsa, sain töitä kotiopettajattarena ja pian myös itse professorina Beauxbatonksissa. Asetuin osittain aloilleni, kirjoitin lehtiin ja kirjoihin, tapasin ihmisiä. Ranska on saanut suuren lohkon sydämessäni.

Muutama vuosi sitten erehdyin kritisoimaan Beauxbatonksin ikivanhoja oppimetodeja. Olen itsekin perinteiden ystävä, mutta joskus on asioita, joihin pitää puuttua ja sanoa, että niissä on vikaa! Ilmeisesti osa silloisista professoreista ei herkkänahkaisuudessaan sietänyt kritiikkiä ja meidän välille kehittyi suukopua. Katsoin parhaaksi jättäytyä koulusta ja sain liki heti kotiopettajattaren viran. Kotiopettajattaruus on kuitenkin hieman menettämässä suosiotaan nykyaikana, eikä tässä iässä pysyvyyskään olisi pahitteeksi. Taikaministeriön suhteilla minulle suositeltiin Châteauta uudeksi virantarjoajaksi ja sain kuin sainkin töitä. Kaiken kukkuraksi taikakoululta oli juuri lähtenyt entinen vararehtori ja minulle tarjottiin virkaa runsaan kokemukseni puolesta (sekä oletettavasti Taikaministeriön auliaan suosituksen turvin). Otin tietysti pestin vastaan kaikin puolin imarreltuna.

Aikani Chateaussa kuitenkin saivat odottamattomia käänteitä. Vuoden 2017-2018 aikaan koululle ilmestyi pimeydenvoimien kannatusta. Elin pitkään muutaman oppilaan kanssa loitsusuojan takana pieneksi käyvässä luokassa. Tilasta poistuessani välttämättömistä syistä, jouduin kohtaamaan Günther Schwillingerin, jolle taistelun häviäminen aiheutti suuria ongelmia. Seuraavalla kerralla olin kuitenkin varautuneempi ja onnistuimme voittamaan hänet ja lopulta ulkopuolisen avun turvin koulu vapautui pimeyden velhojen otteesta.

Edeltävään vuoteen nähden seuraavat vuodet jälleenrakennuksen kanssa ovat olleet rauhaisampia. Tavallinen opettajan elämäkin tuntuu mukavalta, asiat rullavat ja ministeriösuhteiden kolhuja paikkaillaan. Sitten tosin tuli korona ja sekin loi omaa ongelmaansa, mutta ainakin taikaväellä on huomattava etuisuus sen tarttuvuuteen... Ensi vuoden kuitenkin pitäisi näillä näkymin olla iloisempi.

ℕippelitiedot

• ℒempinimet: Nuorempana sisarukseni sanoivat minua paljon Debiksi. Kun koulu alkoi, niin inhosin nimeä Deborah ja halusin aina, että ihmiset sanoisivat mieluummin Samatha. Deb meni sitten läheisimpien kutsumana. Professoriaikana useammille oppilaille olen kuitenkin Debroffa, tai Deborah. Fabien kutsuu minua myös välillä leikkisästi LeiFeiksi, ah, se on suloista! Niin, tyttärenpoikani kutsuu minua kyllä myös Mathaksi, siitä tulee hieman mummomainen olo.
• Sauvakäsi: vasen
• Elementti: ilma
• Horoskooppi: Kaksonen
• Planeetta: Merkurius
• Paras viikonpäivä: keskiviikko, kaiken keskellä
• Onnennumerot: 7, 8, 19, 23
• Suojelius: sammakko, tarkemmin sanoen agakonna
• Mörkö: lapset ja perhe kuolleina, olla yksin, kaikkien jättämänä.
• Iseeviot: onnellisuus, viisaus, sekä tasapaino
• Pitää: teestä, kuppikakuista ja makeasta
• Kielitaito: äidinkielenä englanti; puhuu myös ranskaa ja hieman italiaa
• Ei siedä: pilkkaa surkkiudesta
• Omistaa: kolme kissaa nimeltä Pumpuli, (Vanha) Lady ja Tikru
• Omistaa: pöllön nimeltä Papupata

ℕumerologia

// Kuvaukset koulun kirjaston oppimateriaalin mukaan //

• ℣aikutelma: 11 (jos välinimet mukana 4) "ennustaja, älykäs, jokapaikanhöylä, omalaatuinen pukeutuja, innovatiivinen, ei kovin hyvä käytännön asioissa" (vahva, rehti, joustamaton, pitää kiinni oikeuksistaan, arvoiltaan konservatiivi, luotettava)
• Pyrkimys: 6 (9) "haluaa olla avuksi ja helpottaa lähimmäistensä elämää, työskennellä ihmisten ja eläinten parissa, kantaa vastuunsa, toimia rauhanneuvottelijana, ympäröidä kodin silmää viehättävillä esineillä" (haluaa antaa ja tarjota tukea ja apua, olla inhimillinen ja rakastettava, osata uhrautua muiden hyväksi, olla mukana hyväntekeväisyydessä, jakaa taiteellisia taipumuksia muiden kanssa, tähtää yleiseen hyvään kaikessa)
• Minuus: 8 (4) "on hyvä rahan ja maineen kanssa, osaa toimia liiketilanteessa, taloudellisesti vahva, kilpailuhenkinen, sitkeä, hyvä ihmisymmärrys, organisoija, luotettava johtaja, ei käytä asemaansa väärin" (tukipilari, osaa delegoida ja jakaa vastuita ja velvollisuuksia, hyvä työntekijä, rehti, suhtautuu vakavasti vastuuseen ja pitää lupauksensa, jokapaikanhöylä, haluaa tehdä asiat määräajan sisällä valmiiksi kunnolla)
• Elämänpolku: 3 "pitäisi oppia ilmaisemaan itseään ja olemaan luova ja sosiaalinen. Pitäisi oppia välttämään turhaa ujoutta ja oppia olemaan avoin. Kolmosen on tärkeää kehittää luovia kykyjään, sillä hänen on opittava käyttämään taiteellisia taipumuksiaan ja tuottamaan iloa muille. Hänen pitäisi myös oppia keskittymään enemmän yhteen asiaan."
• Asenne: 7 "ei näytä sisintään ja tunteitaan noin vain muille, tarkkailee useinkin oppiakseen ja ymmärtääkseen kaikkea, niin asioita kuin myös ihmisiä ja muuta"
• Tasapaino: 6 "avaimena on vastuu, ei voi luottaa aina siihen, että muut hoitavat asiat kuntoon, hyväksymällä oman vastuun, saa hoidetuksi mitä vain, ymmärtää asianomaisia ja kaikkea asiaan liittyvää"
• Kohtalo: 11 (7) "on itse se suurin vaikuttaja oman kohtalonsa muotoilijana, elämä on aktiivista ja hän tulee herättämään huomiota siinä alalla, jolle on uskonsa keskittynyt, oman onnensa seppä" (tulee olemaan merkittävä asema elämässään, elämä ei tule koskaan olemaan päivästä päivään samanlainen, vaan siihen sisältyy paljon matkustelua, ihmisiä, tieteitä ja tietoja sekä muunlaisia aktiviteetteja ja kiinnostuksenkohteita)