Onnentoivotus (kirje)

[Ystävä]

Terveppä terve!

Ei luoja olla pitkään aikaan nähty. Mites poju nykyään jakselee?

Kuulin, että olit saanut töitäki. Aika hyvä veto tyypiltä, joka vasta illan taittuessa yöhön ja muutaman kupillisen kitattuaan uskaltaa katsoa silmiin ja kohdata ihmisiä. Mutta et ollut sitten infonnut siitä mulle, uudesta työkuviostasi.
Älä vaan sano, että olet unohtanut mut tai haluat pitää etäisyyttä, sillä kyllä mä sut jo ihan tarpeeks hyvin tunnen.

Onnea vaan vielä kerran ja vietä mukava päivä!

Jos oisin aiemmin tajunnut laittaa viestiä, niin olisin voinut järjestää ne omat projektini siten, että oltaisiin voitu nähdäkin, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Kuvittelin aluksi pitkään, että pistäisit itse vielä jonkun illalliskutsun menemään tänne suuntaan syntymäpäiväsi kunniaksi, mutta olet näköjään vielä yhtä ujo kuin ennenkin. (Tai ainakin haluat vaikuttaa siltä, mutta tästähän minä tykkään )

Oikein lämpimin terveisin ja halauksin,
M. Cavanagh

P.S. Tiedät kyllä mitä nimeä oikeasti tottelen

[E. S. Travere]

Ei, ei, ei! Voi ei! Miten kamalan hienosti kirje tulikaan oikeaan osoitteeseen eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tyyppi tosiaan tuntui olevan ennustaja. Tomaattimaisuudelle ei voitu mitään, sillä kirjeen sisältö oli selvästi lähettäjänsä näköinen ellei jopa kamalampi ja surkeampi. Silti se otti mieleen, poskiin ja sydämeen. Mitä tästä piti nyt tuumata? Vielä oli aikaa olla allekirjoittamatta sopimusta, mutta jo ennakkotehtävän kaltaiseksi asiaksi luokiteltu kysymysten keksintä oli ollut sellainen asia niin kuin oltaisiin jo koko sopimus tehty ja allekirjoitettu. Selvää oli, ettei tähän kirjeeseen vastattaisi. Pitäisi lukita se enemmänkin pois ellei jopa polttaa. Polttamisen huonopuoli oli se, että joku voisi huomata jämät ja yrittää niiden pohjalta rekonstruoida se alkuperäinen kirje alkuperäisen sisällön keran. Tyypin tuntien tässä kirjeessäkin oli jo joku loitsu. Ihan varmasti se nyt tiesi, että olin avannut sen! Parempi vain tuhota se, mutta miten. En tiedä. Ehkä lukitsen nyt vain tähän laatikkooni, alimpaan lokerikkoon, ja vannon pyhästi etten kuuna päivänä avaisi sitä enää. Ehkä.