Hahmoesittely

[Dandelion Everwood]

Nimi: Tytön koko nimi on Dandelion Nicole Alexandra Everwood. Häntä voi kutsua millä tahansa kolmesta etunimestään, mutta eniten hän pitää ensimmäisestä nimestään.

Ikä: Dandelion on syntynyt 10. helmikuuta vuonna 2005. Ikää siis löytyy 12 vuotta.

Luokka: Vaikka tyttö onkin 12-vuotias, hän opiskelee ensimmäisellä luokalla.

Tupa: Dandelion lajiteltiin Pouffsouffleen, ja lajitteluhattu oli jo heti alussa varma vastauksestaan.

Sukupuoli: Dandelion on nainen, tai tyttö, miten sen nyt haluaa sanoakaan.

Seksuaalisuus: Dandelion ei ole vielä varma suuntautumisestaan. Hän ei kuitenkaan halua joutua syrjityksi tai muutenkaan kiusatuksi, jos väittäisi itseään bi- tai lesboseksuaaliksi. Siksi hän sanoo olevansa sataprosenttinen hetero, jos joku sattuu kysymään.

Syntymämaa: Dandelion syntyi Isossa-Britanniassa.

Verisääty: Kaikki Dandelionin tuntemat sukulaiset ovat jästejä, joten tyttö on jästisyntyinen. Suvussa saattaa toki olla noitia tai velhoja, mutta Dandelion ei ikinä ole kuullut suvussaan olevan sellaisia.

Ulkonäkö: Lähes kaikkien ensivaikutelma Dandelionista on iloinen ja pirteä, jo ennen kuin häneen on edes tutustunut. Dandelionin hiukset ylettävät suunnilleen keskiselkään, ja väriltään ovat oranssinpunaiset. Tämä on Dandelionin hiusten pohjaväri, eikä hänen päähänsä ole ikinä pälkähtänyt ajatusta värjätä niitä, sillä Dandelion rakastaa juuri sitä sävyä, jota hänen hiuksensa ovat. Ne ovat hieman kiharat, mutta ne ovat silti helpot selvittää takuista. Dandelion pitää hiuksensa lähes aina auki, mutta välillä saattaa laittaa ne poninhännälle.
  Hiukset muotoutuvat kauniisti pyöreiden kasvojen ympärille. Dandelionin iho on pienesti punertava, ja hänen nenällään koreilee reilusti pisamia. Silmät ovat vihreät, ja aika pyöreät. Nenä on hieman pysty, mutta sopusuhtaisen kokoinen. Huulet ovat aika ohuet, mutta kauniin näköiset, koska Dandelion hymyilee lähes aina. Korvat taas ovat hieman pienet, mutta niitä tuskin näkee hiusten alta.
  Dandelion on sopivan painoinen, mutta pienikokoinen. Hän ei ole laiha, vaan juuri sopusuhtainen ruumiinrakenteeltaan. Hänen kengänkokonsa on 36, eli aika pieni.
  Dandelion viihtyy vapaa-ajalla rennoissa housuissa, mieluiten kirkkaan värisissä. Paria kokoa liian isot t-paidatkaan eivät ole vieras näky tytön päällä. Pitkähihaisia tai huppareita Dandelion ei pidä lainkaan sisätiloissa, ellei kyseessä ole koulukaapu. Ulkovaatteina yleensä toimivat tuulitakki, pipo ja jonkinlaiset hanskat, sekä kengät. Ulkohousuja Dandelion pitää vain harvoin. Nyt, kun hän siirtyi taikakoluun, hän tietenkin pitää useimmiten koulukaapuaan, ja ulkona jonkinlaista muuta kaapua. Ei hän kuitenkaan kokonaan ole jästivaatteitaan hylännyt.

Luonne: Ensimmäiset sanat, jotka kuulet tytön suusta, ovat varmasti iloisella äänensävyllä lausuttuja ja positiivisia. Dandelion on lähes aina iloisella tuulella, mutta kyllä häneltäkin välillä huonoja päiviä löytyy. Murrosikä lähestyy tätäkin tyttöä, mutta Dandelion yrittää kaikin mahdollisin keinoin pysyä iloisena. Häntä on hyvin helppo lähestyä, ja ennen kuin huomaatkaan, pidätkin hänestä jo lähes varmasti.
  Joidenkin mielestä Dandelion saattaa olla ylienerginen ja outo ihminen, mutta Dandelion ei jaksa välittää sellaisista ihmisistä. Kun tutustut tähän tyttöön, huomaat pian, että hän on uskollinen ja luotettava ystävä vain sellaisille, joista hän todella pitää. Jos Dandelion ei satu pitämään jostakin henkilöstä, voi hän olla varma, että kuulee sen ehkä turhankin suorasti tytöltä. Hän ei kuitenkaan ikinä tarkoita pahaa sanoillaan, vaan on enmmänkin sellainen, joka sanoo ennen kuin ajattelee. Jälkeenpäin hän voi olla todella pahoillaan ja hyvittää tekoaan parhaansa mukaan.
  Kun olet tuntenut Dandelionin jo pitkään, huomaat, että hänessäkin on sellainen vähän hullu luonteenpiirre, joka tulee esiin vain parhaiden ystävien seurassa. Kaikkihan tuntevat jonkun sellaisen, jolta tämä piirre löytyy. Dandelion ei kuitenkaan ikinä tekisi mitään pahaa, kuten varastaisi tai rikkoisi toisten omaisuutta.
  Dandelion on todella eläinrakas, eikä tekisi pahaa millekään eläimelle. Hän suorastaan palvoo luontoa ja eläimiä, ja viihtyykin ulkona paljon. Hänestä on mukavaa tutustua uusiin eläimiin ja eläinlajeihin.
  Dandelion viihtyy koulussa loistavasti. Hän on ahkera ja tunnollinen oppilas, ja tekee aina läksynsä ajoissa. Tunneilla hän viittaa ahkerasti ja saakin välillä kipuja käsivarsiinsa, mutta ei jaksa välittää niistä. Kaikista hauskinta taikakoulussa on Dandelionin mielestä loitsutunnit, ja muutenkin tunnit, joilla pääsee kunnolla taikomaan. Dandelionilla ei ole inhokkiopettajia, sillä opettajilla ei ole syytä olla pitämättä hänestä.
  Dandelion on todella avulias, ja auttaa toisia mielellään. Hänet voi myös olla helppoa huijata mukaan johonkin tyhmään, jos uskottelee hänelle, että hän on vain avuksi. Onneksi Dandelion tajuaa lähes aina lopettaa kaiken tyhmän, ennen kuin mitään vakavaa on sattunut.
  Dandelion ihastuu turhankin helposti, ja ihastukset kestävätkin usein pitkään. Ihastuminen on Dandelionissa yllättävän näkyvää. Dandelion hakeutuu aina ihastuksensa kohteen lähelle, mukamas vahingossa, ja pyrkii tutustumaan tähän. Dandelion pitää erityisesti henkilöistä, jotka ovat ulkonäöllisesti komeita, ja kokeekin usein pettymyksiä huomatessaan henkilön luonteen. Varsinaisia seurustelusuhteita tytöllä ei ole vielä ollut.
  Dandelionilla on yksi, suuri tavoite elämässään. Se on ollut hänen tavoitteenaan jo niin kauan, kuin tyttö jaksaa muistaa. Tämä tavoite on se, että hän haluaa tulla suureksi vaikuttajaksi maailmaan ja lopettaa kaiken eläinrääkkäyksen maailmassa. Hän ei yksinkertaisesti pysty sietämään eläinrääkkäystä, ja haluaakin sen takia lopettaa sen.

Menneisyys: Dandelion oli 2-vuotias, kun hänen pikkuveljensä Robert syntyi. Veli on ollut hänelle hyvin tärkeä ja läheinen henkilö koko elämän ajan. Heillä on ollut pienestä pitäen samanlaiset pehmolelujänikset, jotka heillä on edelleen. Kumpikin on tehnyt toiselle lupauksen, ettei ikinä kadottaisi jänistä. Dandelion antoi oman jäniksensä nimeksi Lily, ja Robert nimesi omansa Boboksi. Lily-jänis on Dandelionille todella tärkeä, ja hän ottaa sen aina mukaansa, kun lähtee edes yhden yön matkalle.
  Dandelionin vanhemmat asuvat yhdessä isossa omakotitalossa Ison-Britannian itäosassa. Siellä Dandelion on asunut koko elämänsä ajan. Heidän kodissaan asuu myös Dandelionin äidin äiti, joka on jo vanha, eikä pärjää yksin. Dandelionin äiti, Eva, huolehtii Dandelionin mummosta hyvin. Dandelionilla on kotonaan oma huone, joka on aika iso. Siellä on sänky, jossa on lähes aina samat lakanat, joissa on värikkäitä raitoja. Toki joka yö sängyssä Dandelionin seurana on Lily-jänis. Sängyn vieressä on työpöytä, jossa on kolme vetolaatikkoa. Vetolaatikot ovat täynnä piirustuksia ja pientä tavaraa. Huoneen toisella puolen on kaksi hyllyä, kumpikin täynnä kirjoja. Hyllyjen vieressä on vaatekaappi, josta melkein pursuaa ulos värikäs vaatteiden sateenkaari. Dandelion ei edes muista, milloin olisi viimeksi järjestellyt vaatekaappiaan. Lattiaa peittää sininen, pyöreä matto. Huoneen toisessa päädyssä on isohko ikkuna, jossa on tähtikuvioiset verhot. Tässä huoneessa Dandelion on asunut koko ikänsä.
  Dandelionin sukulaiset ovat äidin puolen mummoa lukuunottamatta aika kaukaiset. Dandelion näkee heitä harvoin, ja isän puolen isovanhemmat ovat jo kuolleet. Äidillä ei ole sisaruksia, isällä taas on kaksi siskoa. Heitä Dandelion ei edes tunne kunnolla. Serkkuihin hän ei ole myöskään tutustunut, mutta on nähnyt heitä aina välillä. Vanhemmat ja mummo puolestaan ovat Dandelionille todella tärkeitä ja läheisiä, ja tyttö rakastaa heitä.
  8-vuotiaana Dandelion aloitti ensimmäisen harrastuksensa vauvauintia lukuunottamatta. Hän aloitti nimittäin ratsastuksen, joka on edelleenkin hänelle tärkeä harrastus. Hän viihtyy hyvin hevosten parissa, ja aika monet hevosetkin vaikuttavat pitävän hänestä. Ei kuitenkaan jokainen yksilö. Dandelionilla ei ole varsinaista inhokkia ratsastuskoulun hevosista, mutta löytyy sieltä pari semmoista, joilla hän ei mieluiten ratsastaisi. Dandelion tulee toimeen kaikkien kanssa tallilla.
  Kesänä, jonka jälkeen olisi odottanut viidennelle luokalle siirtyminen, lensikin eräänä päivänä keittiön ikkunasta pöllö. Dandelion aluksi säikähti, mutta säikähdys siirtyi pois yllätyksen tieltä. Kesyyntyneen näköinen pöllö pudotti kirjeen Dandelionin eteen, ja lensi sitten pois. Tyttö tarttui kuoreen, ja huomasi sen olevan tarkoitettu hänelle. Hän repi kuoren auki, ja sisältä paljastui jonkinlainen pergamentti. Hän otti sen ulos, ja luki tekstin, joka siihen oli kirjoitettu. Hänen äitinsäkin luki kirjeen, ja vielä isäkin. Vanhemmat näyttivät Dandelionin mielestä vähän pelokkailta, mutta vaikuttivat suostuvan siihen, että heidän tyttörensä lähtisi Ranskaan taikakouluun. Niin asia oli päätetty, ja pian tavaratkin oli saatu haalittua kokoon. Muutaman päivän kuluttua heidän kotiovelleen ilmestyikin bussi, ja tuli aika jättää vanhemmat, mummo ja veli. Dandelion itki ehkä vähän, mutta nousi kuitenkin bussin kyytiin. Se lähti vauhdilla liikkeelle, ja tyttö istahti bussin keskiosaan tavaroidensa kanssa ja nautti matkasta. Samana päivänä, kello kahdeksan illalla, he olivat Marseillessa, Ranskassa. He siirtyivät bussista junaan, joka odotteli heitä laiturilla. Dandelion löysi mukavan vaunun ja löysi vapaan paikan. Hän istahti siihen, ja taisi nukahtaakin matkalla. Seuraavan kerran hän heräsi vähän ennen koululle pääsyä.

Taikasauva: Dandelionin valinnut sauva on ulkokuoreltaan kirsikkapuuta. Sisukseltaan se taas on lohikäärmeen sydänjuurta. Sauva on taipuisa, ja toimii hyvin sanattomissa loitsuissa.