//Evanore Onyxia kaivataan tänne//

Kävelen Cerfeurin tuvalle päin, Evanore lähti sinne kanssani. Avaan tuvan oven.

Kiirehdin Annin perässä Cerfeurin tuvalle ja astun tytön perässä ovesta sisään hymyillen hieman.

Istahdan huokaisten sohvalle. Katsahdan puhelintani, jospa siihen olisi tullut viestiä. Ei ollut. Laitan puhelimen takaisin laukkuuni.

Asettaudun mahdollisimman mukavasti yhteen nojatuolista ja kuulen Annin huokaisevan.

"Onko jokin hätänä?" kysyn.

"Onko jokin hätänä?" Evanore kysyy. "Ei minulla mitään, väsyttää vain ihan kamalasti," hymyilen ja kysyn sitten: "Kuinka kauan sinä olet muuten opiskellut täällä?"

"Väsyttää vain kamalasti", noteeraan Annin sanat vain toisella korvallani, haukotuksen karatessa huuliltani. "Niinpä taitaa minuakin."

"Kuinka kauan sinä olet muuten opiskellut täällä?"
Aivoissani raksuttaa hetken, kun yritän miettiä asiaa, mutten väsymykseltäni meinaa jaksaa. "Jonkin aikaa", huokaisen sitten ja nojaudun kättäni vasten, joka on lepää nojatuolin käsinojalla.

Evanore haukottelee ja sanoo: "Niinpä taitaa minuakin." Naurahdan pienesti. Hetken tauon jälkeen Evanore vastaa kysymykseeni siitä, kuinka kauan hän on opiskellut täällä. "Jonkin aikaa." Tyydyn saamaani lyhyeen ja hieman epäselvään vastaukseen ja ja vain nyökkään. Nojaudun sohvan tyynyihin uupuneena päivästä, sillä sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon.

"Pitäisiköhän mennä nukkumaan, tai jotakin?" tuumin ääneen huomatessani, että Anni näyttää väsyneeltä nojautuessaan sohvan tyynyihin. Itsekin olen uupunut, olen ollut liian sosiaalinen ja tarvitsisin vain omaa tilaa ja aikaa hieman.

"Pitäisiköhän mennä nukkumaan, tai jotakin?" Evanore kysyy. "Hyvä idea," sanon ja nousen sohvalta.
"No mutta oli kiva tutustua," sanon lähtiessäni ja toivotan hyvää yötä. "Nähään taas joku kerta!"

//Lopetettaisko tää peli tähän kun ne menee nukkumaan ja silleen, mutta kiitos paljon peliseurasta! Pelataan joskus uudestaankin!//

Lukitaan osittain keskeneräisenä.

Anni Swan, Cerfeur: 5 + 5 = 10 p
Evanore Onyx, Cerfeur: 4 p