Anni Swanin ja Evanore Onyxin roolipeli

Kävelen sateista, harmaata ja synkkää Poudlardinen katua pitkin ja mietin, mitä mukavaa ajanvietettä tässä joutilaisuudessani oikein voisin keksiä. Hirveä jano ja nälkä minulla ainakin on, mukavaa ja leppoisaa juttuseuraa kylläkin myös kipeästi kaipailen, sillä kovin moni Chateaulainen ei ole minulle kovin tuttu vielä.

Juuri silloin vieressäni näkyy mukavan ja kotoisan näköinen kahvila ja ajattelen mennä syömään sinne.

Kuitenkin jokin sisälläni käskee minua hetkeksi jäämään odottamaan, jos kuitenkin joku suunnilleen ikäiseni tulisi sattumalta myös kahvilaan ja olisi halukas tutustumaan minuun.

Poudlardinen synkkä sää ei houkuta jäämään kävelemään kaduille, jonne olen eksynyt kävelemään ilman kunnollista syytä. Kaupat ympärillä eivät houkuta astumaan sisään, mutta kahvila kaikkien muiden liikkeiden joukossa kiinnittää huomioni. Kipaisen ovelle avaten sen ja astun sisään.

Lämmin ilma ottaa minut vastaan ja hymy nousee kasvoilleni samalla, kun kävelen tiskille tilaamaan. Valitsen laajasta valikoimasta tuplaespresson mukaan - kaiken varalta, jos satunkin lähtemään takaisin ulos. Juoman saatuani katselen pöytiä, josko jossakin olisi vapaata. Harmikseni kaikki pöydät on varattu, joten hitaasti lähden kuljeskelemaan väen joukossa, josko joku tarjoaisi paikkaa pöydässään.

Sisälle kahvilaan päästyessäni ja kahvia hörppiessäni huomaan jonkun noin ehkä minun ikäiseni sievän nuoren naisen, jolla on harvinainen, maitosuklaan värinen iho. Tai harvinainen näillä seuduilla.

"Hei, tässä on kyllä vapaata, voit istua tähän, jos haluat," ehdotan hänelle ja osoitan paikkaa minua vastapäätä ja hymyilen hänelle ystävällisesti.

Siirrän tarjotintani hieman sen verran, että hän mahtuu laittamaan siihen oman tarjottimensa.

Säpsähdän, kun kuulen jonkun tarjoavan paikkaa pöydässään. Vieno hymy nousee kasvoilleni ja päätän istuutua tuolille. Lasken kahvin pöydälle ja istun tarkkaillen nuorta naista edessäni.

"Kiitos", hymähdän hiljaa. "Olen muuten Evanore", tarjoan käteni pöydän yli tytölle. "Kuka sinä olet?"

Huomaan nuoren naisen hieman säpsähtävän ja toivon, etten ollut liian äkkinäinen tarjoukseni kanssa, mutta onneksi hän kuitenkin hymyili minulle ja istuutui minua vastapäätä katsoen minua.

"Kiitos," hän vastaa ja sanon: "Eipä tässä mitään, kaipasinkin vähän itseni ikäistä seuraa. Hän tarjoaa käteni minulle tervehtiäkseen ja tartun siihen reippaasti ja hymyilen pirteästi. Nuori nainen sanoo olevansa nimeltään Evanore. Nätti nimi, ajattelen. "Kuka sinä olet?" hän kysyy. "Anni," vastaan ja naurahdan. Oletko sinä Chateusta?

Irrotan otteeni Anniksi esittäytyneen kädestä ja otan kahvikupin käteeni, vieden sen huulilleni. Äänekkäästi ryystäen - vahingossa, tietenkin. Tai sitten ei - kulautan jo hieman jäähtynyttä nestettä kehooni ja lasken mukin pöydälle.

"Tuota, en itseasiassa", vastaan tytön kysymykseen. "Tulin tänne jatko-opiskelemaan, koska Tylypahkassa, eikä missään muualla, minne olisin halunnut, ollut sitä vaihtoehtoa. Enkä tosiaankaan tiedä, mitä haluan tehdä työkseni. Entä sinä?"

Evanore irroittaa otteensa kädestäni ja ottaa kahvikupin käteensä. Minäkin otan kahvikuppini ja hörppään sitä. Minun tekisi mieli huomauttaa hänen ryystämisestään, mutta en viitsi, sillä vahinkohan se varmastikin oli. Lasken kupin pöydälle, kun kuulen Evanoren aloittavan vastauksensa kusymykseeni.

"Tuota, en itseasiassa", hän vastaa ja kertoo kuinka oli tullut jatko-opiskelemaan tänne, kun muualla minne hän olisi halunnut ei sellaista mahdollisuutta löytynyt. Sitten hän kysyy samaa minulta ja vastaan: "Enpä oikein minäkään, olen myöskin täällä vain jatko-opiskelijana."
"Minkä ikäinen muuten olet, jos saan kysyä," sanon, sillä jotkut saattavat loukkaantua iän kysymisestä

"Minkä ikäinen muuten olet, jos saan kysyä", Anni kysyy varovasti. Hymähdän hieman ja kohennan asentoa tuolissa.
"Olen yhdeksäntoista", vastaan hetken miettimisen jälkeen. "Minulla on synttärit kolmastoista kolmatta."

Vaihdan jalkojeni asentoa ja nojaudun hieman taaksepäin tuolilla, saaden sen etujalat nousemaan ilmaan. Tarkkailen ihmisiä ympärillämme miettien, mitä tekisin täältä lähdettyäni, sekä mitä läksyjä minulla vielä olisi.

"Olen yhdeksäntoista," Evanore vastaa. Hymyilen mielessäni, minäkin täytän tänä vuonna 19, mutta vain myöhemmin. "Minä olen vielä 18, mutta täytän 19 heinäkuussa."

Huomasin, että Evanore oli ehkä hieman rauhalliempi persoona kuin minä, vaikka kyllähän minäkin olin ollut tähän mennessä tällä kahvilakäynnillä aika rauhallisen oloinen.