// Tähän peliin on toivotettu tervetulleeksi Jill Bauer. Ajattelin tämän sijoittuvan jollekin viikonlopun aamupäivälle, sopisiko 25.3. lauantain aamu? //

Joel kävelee treenin jälkeisen suihkun jälkeen kohti Cerfeurin tupaa. Hän oli aamulla käynyt aamupalan jälkeen treenaamassa, jonka jälkeen kävi suihkussa. Nyt hän käveli huppari päällään kohti tupaa, joissa suurin osa jatko-opiskelijoista luultavasti tällä hetkellä istuu. Lauantainen aamupäivä ei ole kovinkaan monelle mitenkään aktiivista aikaa, iltapäivällä osa saattaisi lähteä Poudlardinen kylään. Tai sitten ei, sekin on paljolti viikonlopusta kiinni.

Päästessään tupaan Joel heittää mukanaan olleet vaatteet ja pyyhkeen sänkynsä luo. Koska kello ei ole vielä paljoakaan, heistä suurin osa istuu tuvan aulassa kukin keskittyen omiin juttuihinsa. Joel etsii tyhjän nojatuolin, johon istuu katsomatta sen enempää ympärilleen. Tänään ei ole sovittuna mitään, joten joku voisi hänen mielestään pian tulla aiheuttamaan jotakin ohjelmaa. Pidemmän päälle lauantai tuvan nojatuolissa vietettynä ei nimittäin nappaa, vaikka Joelin mielestä se on oikein hyvä tapa viettää aamupäivä.

// Jäi nyt tämä aloitus aavistuksen lyhyeksi, mutta ehkä tähän pääsee silti mukaan :) //

//Sopii oikein hyvin//

Jill istuu tuvan yhdistä nojatuolesta lukien samalla Seventeen lehden uusinta numeroa, lakaten kynsiään punaisiksiksi ja tarkkeilemalla muita jatko-oppilaita. Tytön päällä on beige napapaita ja ihoamyötäilevät mustat korkeavyötäröiset farkut. Hiukset hänellä on yllättävän hyvännäköisellä puoliponnarille. Tytöllä on vähän meikkiä, johon sisältyy tietysti punertavat huulet ja taivutetut ripset. Jillistä tuntuu, ettei kukaan huomaa häntä ja hän vain jatkaa muitten kuuntelemista. Toivoen samalla, että saisi uusia ystäviä ja pääsisi tapaamaan vanhojaan ja pelleilemään heidän kanssaan. Oleskelu huoneessa on vilinää ja jatko-opiskeliat keskustevat innoissaan toisten kanssa, eikä Jill viitsi mennä väliin.

Hetken päästä tyttö on saanut lakattua kyntesä ja keskittyy vain lehtensä lukemiseen tarkkaillen edelleen muita. Hetken päästä hän päättää hakea matka-arkustaan toisen lehden ja vie Seventeenin pois ja ottaa sen tilalle Megazine lehden. Sen jälkeen Jill menee takaisin nojatuoliisa lukemaan lehteä. Hetken päästä itseasiassa Jillin mielestä ihan kiitettävän komea poika/mies (Joel) tulee huoneeseen ja istuu yhdelle nojatuolesta."Moi" Jill sanoo hänelle katsoen häntä, jatkaa hymyillen ja siirtyy sen jälkeeen lähemmäs kyseistä poikaa, jättäen lehtensä nojatuolilleen, tuoijottaen hänen silmiään, kulmakarvojaan ja itseasiassa koko kasvoja "Mä oon Jill Bauer, Saksan velhoministerin tytär. Kuka sä oot???"

//Ei muo mitenkään toi lyhyys haittaa ja ihan helposti pääsin mukaan//

Vaikka Joel ei mielestään tietoisesti valinnut paikkaa oleskeluhuoneessa, hän teki sen ehkä teki sen tiedostamattaan. Onnistuipa tuo nimittäin istumaan vastikään kouluun saapuneen jatko-opiskelijan lähettyville. Sellaisen, jota hän oli jo muutamaan kertaan käytävillä ja oleskeluhuoneessa sivusilmällä katsellut, koska jokin tuon ulkonäössä veti puoleensa - huolimatta siitä, että Joel yleensä oli blondien perään.

Joel huomasi toisen oikeastaan vasta tämän puhutellessa häntä. ”Moi”, nuori naisenalku sanoo hymyillen. Joel kääntää hieman päätään, nyökkää aavistuksen kohottaen samalla kasvoille kevyen hymynpuolikkaan. Hänellä ei ole yleensä tapanaan vastata tervehdyksiin mitään sanallista, vaikka se toisinaan luokin hänestä epäkohteliaan tai ärsyttävän ylimielisen kuvan. Siitä hän ei kuitenkaan jaksa välittää, koska on tottunut saamaan itselleen riittävästi seuraa.

”Mä oon Jill Bauer, Saksan velhoministerin tytär. Kuka sä oot?” toinen esittäytyy tullessaan parin nojatuolin verran lähemmäs. Joel katsoo hetken seurassaan olevaa opiskelijaa, pitäen kevyen hiljaisuuden heidän välissään. ”Joel Eaton”, hän vastaa juuri ennen kuin tilanne äityy painostavaksi. ”Saksan velhoministerin tytär? Eihän siinä sitten”, hän sanoo itselleen ominaisesti jopa ärsyttävän rauhallisesti. ”Meidänkin porukat on ollu ministeriössä töissä - ensin Englannissa, muuton jälkeen Ranskassa - mutta ei ne koskaan ministereiksi halunneet”, hän sanoo hieman vitsaillen. Vaikka se oli täysin totta - hänen vanhempansa pitivät ministerin paikkoja ministeriöiden kuivimpina ja byrokraattisimpina paikkoina, joten olivat pysyneet mieluusti omilla paikoillaan. ”Missä koulussa olit ennen Châteauta?” Joel kysyy pienen hiljaisuuden jälkeen pitääkseen keskustelun elossa.

Poika kääntää hieman pääsntään Jilliä kohden ja poika nyökkää hymyillen hieman. Kun Jill esitteli itsensä poika katsoi Jilliä hiljaa, mutta sanoo sitten ”Joel Eaton” juuri ennen, kun tilanne muuttuu painostavaksi. ”Saksan velhoministerin tytär? Eihän siinä sitten” Joel sanoo ehkä hieman ärsyttävän rauhallisesti. Jill hymyilee toiselle itsevarmasti ja Joel jatkaa ”Meidänkin porukat on ollu ministeriössä töissä - ensin Englannissa, muuton jälkeen Ranskassa - mutta ei ne koskaan ministereiksi halunneet”. Nyökkään hänelle vastaukseksi.

”Missä koulussa olit ennen Châteauta?” Joel kysyy. "Beauxbatonsissa" vastaan hymyillen ja annan muistojen valua takaisin mieleeni. "Entä sä?" kysyn pojalta, vaikka epäilen hänen olevan Tylypahkasta, sillä hän mainitsi Britaniasta. "Mihin tupaan sä kuuluit, mä kuuluin Roseen" tyttö sanoo toiselle.

//Maailman lyhyin viesti...//

//Pahoittelut pienestä viiveestä, keskityin tuossa koeviikkoon (vähän huonollakin menestyksellä tosin) pari päivää//

Jill yllättää hieman kertoessaan opiskelleensa Beauxbatonsissa. Joel nyökkää hieman yllättyneenä. Joel ei odottanut sitä, tosin ei luultavasti odottanut mitään muutakaan. ”Millaista siellä oli?” hän kysyy mielenkiinnosta. Muut taikakoulut olivat alkaneet kiinnostaa kuudennen ja seitsemännen luokan aikana, kun elämä ei ollutkaan niin helppoa. ”Tylypahkasta”, hän vastasi. Se ei ehkä yllättänyt, olihan hänellä tapoja pinttyneinä tuosta koulusta. Se, kuinka hyvin muut tunsivat noiden tapojen alkuperän on sitten toinen juttu. Joel kuitenkin koki ne Tylypahkan tavoiksi, joista oli yrittänyt päästä eroon kuluneen lukuvuoden aikana. Osittain se oli mennyt osin huonosti, osin hyvin. Kuka mitenkin asian ottaa. ”Rohkelikkoon” hän vastasi tupakysymykseen hieman hymyillen. Tupa oli ehdottomasti ollut parasta koko kouluaikana. Tai riippuu keltä kysyi, mutta se oli Joelin käsitys asiasta. ”Oletko tykännyt Chateausta?” hän kysyy mielenkiinnosta. Vain sen takia, että se on luonnollinen jatke keskustelulle, johon hän ei keksi mitään muutakaan sanottavaa.

//Joo mullakin kestää samasta syystä”Oletko tykännyt Chateausta?” 

että onnistuin rikkomaan koneeni..enempää//

"Milloista siellä oli" Joel kysyy kiinnostuneena, hymyilen hänelle, vastaan ja en välitä siitä että ääneni saattaa kuulostaa hiukan flirttailevalta "Mahtavaa, mutta täällä on ehkä vähän mukavampaa". "Tylypahkasta", hän vastaa kysymykseeni, kasvoilleni ilmestyy pieni hymy silläolinhan arvannut oikein. Joel kertoo olleensa Rohkelikossa, vastaan hänelle hymyllä ja sanon "Itse olisin varmaan ollut Luihusessa, sillä rikoin melkein kaikkia sääntöjä, täytyy kiittää iskää ettei muo erottettu"

”Oletko tykännyt Châteausta?” Joel kysyi. Olen hetken hiljaa sillä mietin mitä vastaisin. "Olen, mutta tietysti ystäviään on ikävä, vaikka Beauxbatonsissa kaikki muut tytöt eivät mun ystävät tietysti vaikuttivat aika ylimielisiltä"

Lukitaan keskeneräisenä.

Lucas Joel Eaton, Cerfeur: 5 p
Jill Bauer, Cerfeur: 4 p