Läksyvaikeuksia

[Rebecca Hope]

//Tämä peli on tarkoitettu Xander Blakelle ja hahmolleni Rebecca Hopelle. Ajankohta sovitaan myöhemin mutta varmaan jonnekkin päin helmikuuta jos vain Xanderille käy :)//

Tuijotin edessäni oleviä papereita ja pyörittelin sulkakynää kädessäni. Pääni löi aivan tyhjää. Miksi jätin kotitehtävät aina viime tingaan? Ärähdin kovaäänisesti ja muutama oppilas käänsi katseensa ihmeissään minuun. Mulkaisin heitä ilmeellä joka sanoi; "Ettekö muka koskaan ole nähnyt läksyistä kärsivää Serdaiglea?" Vilkaisin edessäni olevia kymmeniä kirjoja, joista ei ollut pätkääkään apua. Tai ainakaan minä en osannut niitä käyttää. Huomasin taas piirteleväni ajatuksissani paperiini. Huokaisin. Kuka kumma osaa tehdä näitä?! En minä ainakaan. Selailin taas jotain hyödytöntä kirjaa edessäni. Ärähdin jälleen. Oikeasti! Miksi nämä läksyt olivat niin vaikeita!? Näpräsin harmaan T-paitani helmaa hermostuksissani.Padassani luki valkoisin kirjaimin "Yes, I Am A Potato, And I Believe In Unicorns". Uuden tatuointini päällä oli yhä muovikääre joka oli jo irronnut aika paljon, kun hermostuksissani sitä räpläsin. Huokaisin ja otin sulkakynän käteeni. Laskin sen paperille ja yritin lähteä kirjoittamaan jotain. En saanut mitään aikaiseksi. Nostin kynän. Paperiin oli jäänyt musteläntti. Huokaisin jälleen. Pyörittelin kynää kädessäni ja yhtäkkiä se lennähti lattialle, kauas sen pöydän läheltä missä minä istuin. Nousin ylös ja lähdin kävelemään kynää kohti. Se oli pyörähtänyt kirjahyllyn alle. Ärähdin ja kyykistyin kurkkaamaan kirjahyllyn alle. Näin kynän vierineen kauas kirjahyllyn alle. Yritin työntää kättäni kirjahyllyn alle, mutta se ei mahtunut. Katsoin kättäni ja muutin sen ohuemmaksi ja pidemmäksi. Kolo lattian ja kirjahyllyn pohjan välissä oli silti liian pieni. Juuri ja juuri sopiva sille, että kynä mahtuisi sinne. Käteni taas ei. "Hienoa!" Huudahdin. Ja viisaana olin jättänyt sauvanikin tupaan.

[Xander Blake]

// Sopisiko ajankohdaksi sunnuntai 19. helmikuuta?


Viikonloppu oli ja meni. Huomenna oli jälleen aika palata koulun penkille, mikä ei sinäänsä minua haittanut. Ei ollenkaan. Sunnuntai sujui mukavissa merkeissä, vaikkakin huomasin monen oppilaan kasvoilla nyrpeän ja väsyneen ilmeen. Luulisi että viikonloppuna olisi tarkoitus saada univelat korjattua, mutta tosiasiassa useat oppilaat pitivät kekkereitä omissa huoneissaan. Minä sentään opiskelin, mikä tuskin tuli yllätyksenä kenellekkään. Huomenna olisi jälleen yhtä lempiaineistani; Ennustusta En tiedä mikä siinä minua oikein kiehtoi. Tulevaisuuden ennustaminen saattoi tuoda turvaa, mutta useimmiten ennustukset olivat todella epäselviä ja saattoivat muuttua montakin kertaa elämänvalintojen myötä.

Nyt suuntanani oli kirjasto. Yleensä tein läksyni siellä, sillä yleensä ketään ei mellastanut kirjastossa pätkääkään. Tiesin että koulussa oli villejä tapauksia, mutta miksi kukaan haluaisikaan kirjastoon tulla mekastamaan, kun huomiota ja tuhoa saisi aiheutettua muuallakin? Istahdin kirjaston nurkassa olevaan pöytään ja vedin kirjat esiini. Minulla ei ollut mitään läksyjä tekemättä; päin vastoin. Olin tehnyt lisätehtävistäkin jo melkein kaiken, joten olin päättänyt kiinnittää ajatukseni loitsujen lukemiselle. Niitä kun ei koskaan voinut osata liikaa.

Ehdin lukemaan hetken aikaa hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain muutaman oppilaan kuiskuttelu silloin tällöin. Se ei häirinnyt minua. Jokainen sai puhua kirjastossa, kunhan piti äänentasonsa sopivan hiljaisena ja sellaisena että puhuttu aihe ylsi juuri vain sille kenelle se oli tarkoitettu. Tuonkin kuiskuttelun sai loppumaan yht'äkkinen ärähdys, jonka suuntaan minäkin katseeni käänsin kulmia kohauttaen. Tunnistin toisen heti Serdaigleksi ja vielä oman ikäluokkani oppilaaksi. Tytön paidan sanoma sai minut hykertelemään itsekseni samalla kun katseeni lipui jälleen omaan kirjaani ja tytön hermostunut puuskahdus kuului jälleen. Vilkuilin sivusilmällä tuon touhuja ja satuinkin huomaamaan kuinka tyttö epätoivoisena yritti poimia viereisteni hyllyjen alta ilmeisesti jotakin itselleen kuuluvaa.

Jouduin todenteolla punnitsemaan vaihtoehtojani tässsä. Luonteeltani en yleensä ollut se ketä tunkeutui toisten seuraan ihan omasta tahdostaan ja ilman syytä, mutta toisaalta olin aina valmis auttamaan enkä halunnut jättää ketään pulaan. Siispä nousin ja hitaasti kävelin tytön luokse. "Mitäs sinä siellä lattialla kyykit?" Kysyin kyykistyen alemmas tytön tasolle. Ylläni oli erittäin vaalean mintun värinen kauluspaita, jonka hihat oli kääritty ylös ja jaloissa mustat farkut. Kumarruin katsomaan hyllyjen alle, huomaten siellä sulkakynän joka ilmeisemmin kuului toiselle. Vedin taikasauvan taskustani missä pidin sitä aina, poikkeamatta ja heilautin sitä rauhallisesti jolloin sulkakynä lennähti käteeni.

"Kappas. Näin hieno sulkakynä. Kaikenlaisia aarteita sitä löytääkin kun vain jaksaa etsiä", sanoin kiusoitellen.

[Rebecca Hope]

"Mitäs sinä siellä lattialla kyykit?" kuulin jonkun sanovan takaani. Käännähdin ympäri ja menetin tasapainoni, kaatuen maahan takapuolelleni. Tulija vetäisi sauvan taskustaan ja heilautti sitä rauhallisesti. Sulkakynäni lennähti kirjahyllyn alta pojan käteen. "Kappas. Näin hieno sulkakynä. Kaikenlaisia aarteita sitä löytääkin kun vain jaksaa etsiä", hän sanoi. Virnistin. "Tuo taitaa kuulua minulle", snaoin ja kurotin käteni kohti kynää. Mittailin katseellani poikaa. Hän vaikutti suunnilleen minun ikäiseltäni. "Oletko sinä Serdaigle?" kysäisin hymyillen. Pyyhkäisin vaaleanpunaisia hiuksia kasvoiltani ja näpräsin shortsieni lahkeen reunaa. "Kuka muuten olet?" Kysyin taas.


//Ajankohta sopii hyvin :) Anteeksi lyhyys//

[Xander Blake]

Kiltteyteni takia menin auttamaan maassa kykkivää neitokaista, sillä tuo oli onnistunut tunkemaan jonkun omista tavaroistaan kirjahyllykön alle, mikä vielä sattui olemaan minun lähelläni. Eikä kukaan muu noussut auttamaan, joten kenties se oli minulta ihan suotavan ihanteellinen ja kohtelias tapa.
Tyttö selvästi säikähti olemassaoloani ja muksahti maahan luultavammin ähäisten. "Huh, en tiennyt että olen niin kamalan näköinen näin sunnuntaina", naurahdin ja loitsin helpolla loitsulla sulkakynän käteeni. Pitihän tilanteessa hieman kiusoitella ja vaaleanpunaiset hiukset omaava tyttö sanoikin salamana kynän kuuluvan hänelle ja uteli olenko minä Serdaigle. "Mistä sinä niin päättelet?" Kysyin kysyvä ilme kasvoilleni samalla kun ojensin sulkakynän vaalean tytön käteen.

Huomasin kuinka tyttö nypristeli shortsiensa reunaa, niin kuin oli t-paitaansa nyplinyt aikaisemmin. Mitä toisten lukemiseen tuli, se oli hermostunut ele. Silti tyttö jaksoi kysellä minusta lisää tietoa. Ajattelin ensin vitsailla hieman lisää, mutta jos tyttö tosissaan oli hermostunut seurassani, en ajatellut sen edistävän tuon oloa ollenkaan. "Xander. Varmasti viisain oppilas mitä tästä koko koulusta löytyy. Ei pahalla, mutta usko pois, olen nähnyt aika paljon tästä koulusta.", sanoin naurahtaen. Vitsailin siis kuitenkin. En kuitenkaan sanonut olevani keisari tai kuningas, joten ehkä se oli jo jotakin.

"Sinä olet ainakin Serdaigle. Viidenneltä vuosiluokalta. Älä huoli, en ole stalkkeri. Satun vain tietämään melkeinpä kaikki Serdaiglet ulkonäöltä, jotkut jopa nimeltä. Varsinkin ne ketkä kuuluvat samaan ikäryhmään minun kanssani."

[Rebecca Hope]

"Xander. Varmasti viisain oppilas mitä tästä koko koulusta löytyy. Ei pahalla, mutta usko pois, olen nähnyt aika paljon tästä koulusta.", Xander sanoi naurahtaen. Virnistin pojalle. "Sinä olet ainakin Serdaigle. Viidenneltä vuosiluokalta. Älä huoli, en ole stalkkeri. Satun vain tietämään melkeinpä kaikki Serdaiglet ulkonäöltä, jotkut jopa nimeltä. Varsinkin ne ketkä kuuluvat samaan ikäryhmään minun kanssani", poika jatkoi. "Hmm. Jos kerran tunnet joitakin nimeltä niin kuka minä olen?" sanoin ja vhymyilin salamyhkäisesti. "Ja jos kerran olet koko koulun viisain oppilas niin saat auttaa minua noiden läksyjen kanssa. Piste", julistin ja virnistin. "Ihan vain että tiedät, minä en ole koko koulun viisain oppilas." Nappasin nopeasti kynän Xanderin kädestä ja nousin seisomaan. Astuin askeleen taaksepäin ja, kömpelö kun jaloillani olen, kompastuin johonkin ja mätkähdin päätä pahkaa selälleni. "Auh...", mumisin.

[Xander Blake]

Tyttö ei vastannut mitään kysymykseeni siitä, miksi luuli minua Serdaigleksi. Olisi ollut kiinnostava tietää, mutta en viitsinyt alkaa jankkaamaan asiasta sen enempää, joten annoin asian vain olla. Mainitsin tietäväni monet Serdaiglet ulkonäöltä ja jotkut nimeltäkin ja tämä vaalea neitonen kysyikin tiedänkö hänen nimensä sattumalta. "Kenties. Iris Mittenaere?" Sanoin kiusoitellen. Iris Mittenaere valittiin alkuvuodesta maailman kauneimmaksi naiseksi ja koska hän oli ranskalainen, ajattelin asialla kiusoitella toista. En minkään muun takia. "Kunhan vitsailen. Olet Rebecca Hope? Koulussa ei kamalasti ole tyttöjä tuolla hiusvärillä, joten se nimi on helppo painaa mieleen", hymähdin. Mainitessani siitä että olin koulun viisain oppilas (mikä tosin saattoi olla vain omaa kuvitelmaani), hän pyysi minua auttamaan läksyissä.

"Mitä läksyjä sinulla on?" Kysyin heti. Luultavasti jotain minkä minä olin jo tehnyt, mutta se ei varmaan olisi yllätys. Auttaisin Rebeccaa mielelläni, mutta suoria vastauksia oli turha pyytää. Mitä siitä oppii jos ei itse joudu pähkäilemäänkään? Rebe nappasi kynän kädestäni ja askeltaessaan kaatui maata kohti, mutta kiitos hyvien reflexieni, sain mitä ilmeisemmin tarrattua toisesta kiinni ennen kuin tämä iskeytyi maahan. Jos en ehtinyt, olin kuitenkin heti auttamassa. "Sattuiko sinuun? Taidat olla luonteeltasi tapaturma-altis", kysyin.

[Rebecca Hope]

Xander sai tarrattua minusta kiinni, joten lätsähdin vainpeffalleni enkä kaatunut koknaan ja iskenyt päätäni lattiaan ja niin edelleen. "Sattuiko sinuun? Taidat olla luonteeltasi tapaturma-altis", poika kysyi. "Ei sattunu" vastasin ja jatkoin vielä; "Ehkäpä. Riippu siitä, että miten määrittelisit tapaturma-alttiin", virnistin ja nousin seisomaan. "Mul on läksyi ennustuksesta. Oot varmaan tainnut jo tehdä ne vai?" kysyin.

//Antteksi kesto ja viestin lyhyys//

[Xander Blake]

// Luulin että sen läksyavun piti olla taikuuden historiasta :D Nojaa, eipä siinä mitään. Siksi vaan valitsin päiväksi tuon sunnuntain, kun jos Rebellä piti olla kova kiire niiden läksyjen kanssa.. Taikuuden historiaa olisi maanantaina, ennustusta vasta perjantaina joten miksi olisi kiire?

Kysyin tytöltä tuon nimestä, mutta hän ei vastannut sihen mitään. Jaaha. Kenties hän ei pitänyt minusta niin paljon että olisi vaivautunut juttelemaan. Vitsinheittonikaan ei saanut tuolta mitään reagointia. Kun hattarapää kompastui omiin jalkoihinsa, olin heti herrasmiehenä avustamassa. Tyttö vastasi kysymykseeni ettei häntä sattunut. Olin siis onnistunut tarrautumaan toisesta juuri oikealla ajalla. "Hyvä. Ja tietenkin olen." Vastasin vain lyhyesti, sillä en viitsinyt ärsyttää häntä yhtään enempää. Olemuksesta sai selvästi ilmi ettei tyttö ollut juttutuulella kanssani.

Itsekään en viitsinyt esittäytyä, kerran kun hän ei ollut vastannut kysymykseeni. Kävelin vain toisen perässä tuon pöydän ääreen, napaten matkalta omat tavarani nurkkapöydästä. Pudotin ruskean reppuni lattialle ja kaivoin sieltä kirjani esiin. "Okei. Missä tarkalleen tarvitset apua?", kysyin mumahtaen ja käänsin katseeni tyttöön odottaen sitä missä apua tarvittaisiin.

// en pystynyt kirjoittamaan oikein enempää kun roolisi ei kamalasti antanut mitään.

[Rebecca Hope]

//ai oliko xd olempa viisas. Sekottaisiko se paljoa peliä jos vain muokkaisin siihen taikuudenet historian :D//

[Xander Blake]

// Muokkaa siihen että kyse on taikuuden historiasta ja kirjoita sitten uusi rooli tuon minun perään. En muokkaa sitä enää mitenkään.