Piikikäs sydän

[Warren Clarke]

//Tervetuloa Tiuku! Peli sijoittuu koulun pihamaille 7.4. (käykö tuo?) Peli liittyy juoruihin, joita koululla on levitelty.//

"Tiuku Mandala ja London Morel menivät tekemään lähempää tuttuvuutta komeroon joulutanssiasten aikaan heidän pariensa katsoessa muualle. London on muutenkin tunnettu naisten mies Effie Solender, Rebecca Hope ja nytkö Tiuku raukka. London ja Tiuku esittävät ettei mitään olisi tapahtunut, sillä eivät tietystikkään halua suhteensa nousevan julkisuuteen. Sääliksi käy vain Rebeccaa, joka luulee että Londonilla olisi jotain tunteita häntä kohtaan samalla, kun London leikkii hänen ja muiden tyttöjen seurasta."

Tuijotin kirjaston oveen ilmestynyttä lappua. Luin sen läpi kolmatta kertaa. Eihän kyse voinut olla siitä Tiukusta, joka oli ollut minun parini tanssiaisissa? Järkevästi ajatellen pakkohan sen oli olla, Tiuku Mandala ei kuulostanut kovin yleiseltä nimeltä. Sisukseni täytti jonkinlainen suuri, kylmä tunne. Sitä oli vaikeaa määritellä yhdellä sanalla, tunsin pettymystä, epäuskoa ja vihaa, tosin sitä enemmän Londonia, kuin Tiukua kohtaan.

Tajusin puristaneeni olkalaukkuni hihnaa niin lujaa, että rystyseni olivat valkoiset. Yritin miettiä, mitä tekisin lapulle. Mieleni teki repiä se alas ja silputa kappaleiksi. Toisaalta olisi mukavaa antaa juorun levitä, pitäisihän Rebekkankin saada tietää, mitä täällä tapahtui.

Äh, olinko juuri verrannut itseäni Rebekkaan? En minä seurustellut Tiukun kanssa, kuten London seurusteli Rebekkan kanssa, Enhän minä edes tykännyt hänestä sillä tavalla. Tämä tunne johtui vain siitä, että minusta oli kurjaa kuulla Tiukun suuret salaisuudet juorujen kautta, eikä häneltä itseltään, niinkuin ystävältä luulisi kuulevan. Ja siitä, että Tiuku ansaitsi parempaa, kuin juonittelevan naistenmiehen Londonin, joka vain särkisi tytön sydämen.

Yritin repäistä lapun irti, mutta se oli varmaan kiinnitetty oveen jollain taialla, sillä en saanut sitä irti. Potkaisin vihaisena ovea ja karjahdin, kun isovarpaani kynsi taittui ikävän tuntuisesti. Lähdin marssimaan pois kirjastolta vihaisena jollekin. Itselleni, juorujen kirjoittajalle, Londonille, Tiukulle? En ollut edes varma, kelle.

Olimme aiemmin sopineet Tiukun kanssa näkevämme nyt pihalla, mutta en ollut varma, halusinko nähdä häntä juuri nyt. Yritin sulkea ajatukset päästäni ja katsoin vain lasittuneesti eteeni antaen jalkojeni päättää, näkisinkö tänään Tiukun vai en. Toisaalta mieleni olisi tehnyt mennä purkamaan ajatuksiani yksin huoneeseeni, mutta toisaalta halusin ratkaista tilanteen nopeasti, kuulla, mitä Tiukulla oli asiaan sanomista.

Ennen kuin huomasinkaan, olin astellut ulos kirpeään pikkupakkassäähän, hämärtyvään iltapäivään. Pysähdyin hetkeksi portaikolle ja napitin mustan villakangastakkini napit, asettelin Gryffondor-kaulahuivini paremmin ja jatkoin sitten matkaani alas portaikkoa tähyillen samalla pihaa, jokohan Tiuku oli saapunut?

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä.

Warren Clarke, Gryffondor: 3 p