// Peli on varattu Joelin lisäksi Ronja Blomroosille. //

Joel nauraa jollekin epämääräiselle jutulle tuttujensa seurassa. Hän on viettänyt pitkän aikaa illasta ikälinjan sisäpuolella, nauttimassa vettä aavistuksen vahvempia juomia. Nyt hän kaataa yhden shotin kurkustaan alas. Se ei ehkä ole parhaimman makuinen, mutta ei hän sitä enää huomaa. Kurkusta alas on illan aikana tippunut ehkä pari muutakin väkevämpää juomaa.

”Hei, käyn etsimässä jotain syömistä” Joel sanoo muille. Joku isommasta porukasta tulee mukaan, kun miehenalku poistuu ikälinjan alueelta. Hän huomaa sivusilmästään alaikäisiä väkevämmät käsissään. Mielessä käy, josko hän käräyttäisi heidät opettajalle. Joel virnistää itselleen mielessään - tai ehkä myös hieman kasvoillaan. Hän jättää mukanaan roikkuneen tuttunsa jonkin tyttöporukan seuraan. ”Katsokaa hänen peräänsä” hän toteaa ajattelematta sen enempää.

Joel kiertelee tarjoilupöydän ympärillä, päätyy nappaamaan pöydästä oikeastaan vain joulupiparin ja vettä. Jälkimmäinen oli varsin viisas teko ihan seuraavan aamun olotilaa ajatellen. Tosin hän itse ei varmaan ajattele asiaa niin, vaan otti käteensä vain lähimmän nestettä sisältävän mukin. Neste katoaa yhtä nopeasti kurkusta alas, kuin kaikki ikälinjan sisällä otetut juomat. Koska pöydässä ei ole mitään, mikä häntä sen enempää kiinnostaisi, aavistuksen humaltunut nuorukainen katoaa pöydän lähistöltä.

Joel on illan aikana ehtinyt nähdä lähes kaikki tuntemansa henkilöt, tanssinut, syönyt, juonut ja nauranut ihan tarpeeksi. Nyt hän juttelee jonkun kuudesluokkalaisen kanssa, tajuamatta keskustelusta oikeastaan päätä tai häntää. ”Hei, oli kiva jutella, mutta minun pitäisi ehkä mennä” opiskelija sanoo. Hän poistuu paikalta kohti tanssisalia, tarkoituksenaan etsiä sieltä seuraa tai siirtyä ulos. Kumpikin on ihan varteenotettava vaihtoehto - miksei vaikka yhdistelmänä? Hän kääntyy tanssisalin ovella ympäri, etsien seuraa itselleen. Yksin voisi olla vähän tylsää juhlia - varsinkin joulua.

Kenellekään ei varmasti tullut yllätyksenä se, että Ronja Blomroos vietti suurimman osan ajastaan tanssisalissa, jälleen kerran. Näin oli käynyt joka ikinen kerta koulun tanssiaisissa. Tyttö ei voinut sille mitään, että musiikki vei hänet mukanaan tanssilattian pyörteeseen, eikä häntä saanut sieltä pois kulumallakaan. Musiikki oli kuin magneetti ja Ronja kuin pieni pala rautaa, joka heilui musiikin tahdissa tanssilattian keskellä. Tanssiminen oli yksi tytön elämän tärkeimmistä asioista ja sen huomasi. Ronja oli kiistatta yksi salin parhaimmista tanssijoista, sillä hän oli harrastanut tanssimista koko elämänsä.

Aluksi Ronja oli tanssinut valssia ja tangoa puolitoista tuntia, jonka jälkeen wieninvalssia vielä yli puoli tuntia. Yleensä hänellä oli jokin tanssipari, joko miespuolinen jatko-opiskelija tai nuori professori, mutta tanssiparit vaihtuivat vähän väliä illan aikana. Ilmeisesti pojat ja miehet eivät olleet niin innokkaita tanssijoita kuin Ronja. Kyllä paritanssit olivat sujuneet Ronjalta hyvin myös itsenäisesti, itse asiassa jopa paremmin kuin parin kanssa, sillä silloin kukaan ei ollut tallomassa varpaita. Tyttö oli tanssinut myös muutaman kappaleen foxtrotia sekä quicksteppiä, mutta nyt tuntui siltä, että olisi tauon paikka. Ronjan maha murisi hieman ja se viesti siitä, että nyt olisi aika saada ruokaa. Jos maha ei saisi ruokaa, tytöstä tulisi kiukkupussi, jolloin tanssiminenkaan ei tuntuisi enää niin mukavalta.

Ronja asteli tanssilattialta pois, suuntanaan tarjoilusali. Tyttö ei ollut illan aikana käynyt vielä edes vilkaisemassa noutopöydän tarjontaa, joten nyt oli korkea aika. Ronja asteli tanssisalin pääovelle ja ennen kuin hän ehti jatkaa matkaansa askeltakaan pidemmälle, hän tunsi osuman oikeassa olassaan ja kyljessään ja oli kaatua maahan. Hän pysyi kuitenkin pystyssä, mutta osuma oli tehnyt kipeää. Joku oli törmännyt häneen!

"Hei, katso eteesi!", Ronja huudahti ja näki edessään osuman aiheuttaneen henkilön. Tuo oli pitkä, tummahiuksinen poika, jolla oli voimakkaat kasvonpiirteet ja ruskettunut iho. Tuo oli pukeutunut tummansinisen, pitkähihaisen kauluspaitaan sekä tummiin housuihin. Tyttö tunsi tuon henkilön - se oli jatko-opiskelija Joel. Hän oli jutellut pojan kanssa muutaman kerran aikaisemmin, ja poika vaikutti todella mukavalta. Enemmänkin kuin mukavalta.

"Anteeksi! Sattuiko sinuun? Olinpa minä tyhmä, kun en katsonut eteeni, minun täytyy varmaan hankkia silmälasit tai jotain", Ronja kertoi yllättyneellä äänellä ja pyyhkäisi muutaman pölyhiukkasen pojan paidan hihalta, aivan kuin ne olisivat olleet tytön itse aiheuttamia, "Yleensä kyllä pyrin katsomaan eteeni, mutta en tiedä mikä minuun nyt meni. Olin varmaan liian nälkäinen, joten en edes tajunnut, etten katsonut eteeni. Olinpa tyhmä. Haluatko tulla kanssani syömään jotain? Vai olitko menossa tanssimaan? Tietenkin olit menossa tanssimaan, sinulla varmasti on jo jokin tyttö tuolla odottamassa niin kuin aina. No, sille ei voi mitään"

Ronja puhua paapatti tapansa mukaisesti ja jäi vielä odottamaan Joelin vastausta. Tyttö aavisteli, että pojalla oli kiire jonnekin, mutta hän ei itse vielä halunnut häipyä paikalta, jos poika sittenkin haluaisi tulla hänen kanssaan syömään. Jos tuolla ei ollut tanssiparia, voisihan Ronja mennä hänen kanssaan myös tanssimaan. Kyllä ruoka varmasti odottaisi pöydällä sen aikaa, kun tyttö kävisi muutaman tanssiaskelen ottamassa. Ronja katseli pojan kasvoja ja odotti vastausta. Tuo oli aika komea.

Seisoessaan salin ovella, Joel tönäisee jotakuta. Hän ei itse huomaa sitä alkuun, vaan luulee jonkun kävelleen tungoksessa päin. Kouluilla sitä tapahtuu paljon, juhlissa vielä enemmän. Ja koska suurin osa ihmisistä on ahtautunut kahteen saliin, on tungos taattu. Varsinkin oviaukolla. Joka tapauksessa, Joel havaitsee tönäisseensä vasta kuullessaan hieman ärsyyntyneen huudahduksen. Kokonaan hän ei sitä kuule, vaan kuulee vain jotain katsomisesta. Siitä huolimatta hän kääntyy katsomaan, mitä tapahtuu. Hänen seuraansa on pysähtynyt tuttu henkilö, vaikka hän ei alkuun tunnista tätä. Pienen hetken muistiaan pyöriteltyään hän saa oikean nimen kohdalleen - yksi jatko-opiskelijoista. Hänen nimensä taisi olla Ronja. He ovat joskus jutelleet aiemmin, vaikka noiden keskustelujen sisällöstä Joel ei osaisi sanoa mitään kysyttäessä.

Ennen kuin Joel ehtii pahoitella törmäämistä, hänen seuraansa jäänyt opiskelija aloittaa oman puheenvuoronsa. ”Sattuiko sinuun?” Ronja kysyy heti anteeksipyyntönsä jälkeen. Joel joutuu odottamaan hetken, ennen kuin saa avata suunsa. Toisen vetäessä henkeä hän puolestaan avaa suunsa. ”Ei, olen ihan okei. Entä sinä?” hän sanoo, vaikka loppu meinaa jäädä jo seuraavien sanojen alle. Hän hymyilee aavistuksen kuunnellessaan puhetulvaa, joka toisen suusta purkautuu. Siinä on jotain hätääntynyttä, mutta ei mitenkään negatiivisesti. Hän vetää Ronjaa aavistuksen syrjään ovelta, väistyäkseen pois muiden tieltä, jotka siitä haluavat kulkea. Ihan jo sen takia, että muutamat nuoremmat oppilaat katsoivat häntä hieman pahasti jo ennen pientä välikohtausta.

Joelin tekisi lähinnä mieli nauraa, kun Ronja puhuu jotain tanssisalin puolella varmasti jo odottavasta tytöstä. Hän hiljenee - ainakin hetkeksi - ja Joelilla on vihdoin aikaa pistää sanansa väliin. Vaikka osa kysymyksistä on saattanut unohtua tai mennä täysin ohitse hänen ajatustensa äskeisen puhetulvan seurauksena, hänellä oli aikaa koota niihin pariin tärkeimpään vastaus kuunnellessaan. ”Ei, en ollut tekemässä mitään, jos ihan totta puhutaan.” Hetken hiljaisuus heidän välillään. Joel ehkä odottaa Ronjan sanovan jotain, ehkä ei - kuka tuon ajatuksista nyt mitään selkoa ottaa. ”Ja mitä tyttöön tulee? Olin kyllä Effien kanssa aiemmin illalla, mutta no… Saatoin vähän eksyä hänestä.” Viimeisen lauseen kohdalla hän virnistää hieman ja luo melko huomaamattoman katseen alkoholipöydän suuntaan. Sinne hän suuntasi, kun erosi paristaan aiemmin. ”Voin liittyä seuraasi kyllä, jos haluat”, hän lisää vielä loppuun.

Joel lähtee kävelemään pois seinän viereltä - se on loppuen lopuksi melko ahdistava paikka. Kaikki tunkevat ohi, ja puolet heistä tönäisevät seinän vierellä seisovia ihmisiä. Keskemmällä voisi aina liikkua virran mukana, jos ei muuta keksi. Muutaman metrin jälkeen hän horjahtaa hieman. Ei pahasti, sen voisi laskea kompastumisen piikkiin. Kuitenkin hänen päässään liikkuu vain yksi ajatus. Ne kaksi viimeistä shottia olivat ehkä liikaa, tai ainakin liian nopeasti. Nyt hän voi vain toivoa ettei kukaan huomannut sitä, tai ainakaan yhdistänyt sitä niihin juomiin joita hän oli juomassa vielä alle kymmenen minuuttia sitten.

Ronjan höpöttäessä Joel saattaa kysyä jotain, tai sitten tyttö kuulee vain omiaan. Joka tapauksessa Ronja jättää täysin huomioimatta pojan sanat, mikä on tytölle hyvin tyypillistä. Se on huono tapa, ja siitä pitäisi päästä eroon, mutta minkäs tyttö omalle puheripulilleen mahtaa - ei minkään.

Sen Ronja kuitenkin tajuaa, että jossain vaiheessa Joel koskee hänen käsivarteensa ja vetää hänet sivummalle. Kjsdalkjfsafkj, mitä ihmettä? Oliko Joel juuri koskenut häneen? Oliko Ronjan ihastus juuri koskenut häneen? Tai siis, eihän Joel mikään ihastus ole. Tuo on vain mukava poika, joka on hyvännäköinen ja joka tuo silloin tällöin Ronjan vatsanpohjaan muutaman perhosen lentelemään. Eihän se vielä ihastumista voi olla, ei millään. Mutta se on kuitenkin pakko myöntää, että Joel voisi olla ihastumisen arvoinen ihminen, ihan varmasti.

"Ei, en ollut tekemässä mitään, jos ihan totta puhutaan. Ja mitä tyttöön tulee? Olin kyllä Effien kanssa aiemmin illalla, mutta no… Saatoin vähän eksyä hänestä. Voin liittyä seuraasi kyllä, jos haluat", Joel kertoo, ja Ronja irvistää kuullessaan Effien nimen. Effie on koulun ärsyttävin jatko-opiskelija, ja Ronja inhoaa tuota tyttöä koko sydämensä pohjasta. Hyih.

"Onneksi pääsit Effiestä eroon, olen nimittäin sata kertaa parempaa seuraa kuin hän", Ronja tokaisee Joelille naurahtaen. Tyttö toivoo samalla, ettei aiheuta pojalle pahaa mieltä moittiessaan Effietä. Vaikka Ronja vihaakin kyseistä tyttöä, monien poikien mielestä tuo on varsin miellyttävä. "Mennäänkö syömään jotain? En ole syönyt koko iltana mitään", Ronja sanoo ja siirtyy Joelin kanssa pois seinän viereltä.

Ronja tuntee tönäisyjä ja yrittää lähteä kävelemään tarjoilusalin suuntaan ihmisvirran mukana. Tyttö huomaa, kuinka Joel horjahtaa, ilmeisesti tönivien ihmisten takia. Hän tarraa pojan käsivarresta kiinni. "Miten ihmiset viitsivätkin töniä tuolla tavalla! Onneksi et kaatunut, olisit vielä joutunut tallotuksi kaiken lisäksi", Ronja puolustelee Joelin horjahtelua, eikä osaa yhdistää sitä lainkaan pojan alkoholin juomiseen. Kyllähän tyttö tietää, että poika juo alkoholia vähän, sillä hän oli nähnyt koulun pikkujouluissakin pojan lasi kädessä. Mutta koska tyttö itse on absolutisti, hän uskoo ja toivoo, ettei pojalla ole tapana juoda liikaa. Se olisi hirvittävää.

Ronja pääsee tarjoilupöydän luokse ja ottaa lautasen käteensä. Hän alkaa kasaamaan sille erilaisia voileipiä sekä suolaisia muffineja. Tuntuu siltä, ettei tyttö ole syönyt viikkoihin. "Rakastan näitä juustomuffineja! Näitä on koulun jokaisissa tanssiaisissa", Ronja ilmoittaa ja vilkaisee sitten Joeliin päin kuin varmistaakseen, onko tämä vielä mukana. Tytön pitäisi yrittää nyt kiinnittää enemmän huomiota tähän poikaan kuin ruokiin, sillä ruokaa hän saisi aina, mutta Joelin seura oli harvinaisempaa, sillä tuo oli niin suosittu.

Joel naurahtaa hieman Ronjan avautuessa mielipiteistään toista jatko-opiskelijaa kohtaan. Kyllähän hän oli kuullut, ettei heidän välinsä ollut parhaimmat mahdolliset. Ei hän silti tuntunut jaksavan ajatella sen enempää johdattaessaan kaksikkoa pois seinän viereltä, kohti ruokapöytää. Ronja, tai Joel sen enempää, ei ole syönyt illan aikana vielä mitään. Tai no, mikäli Joelin yhtä joulupiparia ei lasketa.

Joel horjahtaa kävellessään, jonka seurauksena Ronja ottaa hänen käsivarrestaan kiinni. ”Onneksi et kaatunut”, Joel kuulee toisen sanovan kaiken hälinän keskeltä. Tämä ei siis ainakaan yhdistänyt horjahdusta shotteihin. Onneksi. Joel huokaisee hieman helpotuksesta. Hän ei tosiaan haluaisi olla se, joka saa jatko-opiskelijoiden kesken maineen alkoholistina tai vastaavana. Tuskin kukaan haluaa. Kaksikko jatkaa matkaansa kohti tarjoilupöytää, jonka välittömässä läheisyydessä on hieman muuta salia vähemmän porukkaa. Ei siellä tilaa liiaksi ole, mutta ainakin mahtuu hengittämään.

Ronjan lautaselle eksyy yksi jos toinenkin leivos tai voileipä. Joel sen sijaan katselee pöytään, eikä vieläkään tiedä mitä haluaa oikeasti syödä. Toki hänellä on nälkä, eikä ruuan makua tarvitse epäillä. Hyvää se on varmasti, kuten aina. Mutta jokin hänen mielessään sanoo vastaan. Ehkä juodut juomat, ehkä jokin muu. Ainakin se, ettei hän ole viikkoon urheillut kunnolla - se on jo saavutus. Ainakin hänelle, kun normaalisti Joelin voi nähdä useamman kerran viikossa treenaamassa milloin mitäkin. Tosin laiskotteluun on syy. Hän on ollut enemmän tai vähemmän flunssassa viimeisen viikon ajan. Sekin voi olla oma syynsä ruokahalun olemattomuuteen.

”Rakastan näitä juustomuffineja! Näitä on koulun jokaisissa tanssiaisissa”, Ronja sanoo. Joel kääntyy ympäri mehulasi käsissään, naurahtaa hieman. Hän ei ole tainnut koskaan maistaa kyseisiä leivoksia. Eikä ihme, hän ei ole kovin kauaa viettänyt koululla. Eikä yhden käden sormilla lasketuissa juhlissa tietenkään ole ehtinyt kaikkia ruokia maistaa.

”Lähditkö mehubileisiin?” joku puolituttu kysyy Joelilta. Tämä katsoo pöydän toiselle puolelle ja virnistää aavistuksen. ”En.. Huomisaamu tulee joka tapauksessa olemaan tuskaa”, hän virnistää toiselle. Sen jälkeen hän kaataa mukin täyteen, ottaa taas yhden joulupiparin käteensä kääntyen takaisin Ronjan puoleen. Hänen on pakko myöntää itselleen, että illan aikana on ehtinyt tulla nälkä. Ehkä pitäisi syödä jotain. ”Jaa…” hän mutisee itsekseen. Ronja on ehtinyt tässä ajassa varmasti kasaamaan lautasensa valmiiksi, eikä hänellä ole vielä mitään edes kädessään. Ei hän lautastakaan ottanut, koska ei ajatellut ottaa yhtä voileipää enempää. Nyt pöytä näyttää kuitenkin niin täydeltä, että mitä tahansa voisi ottaa. ”Mitähän ottaisin?” hän jatkaa puhumista itselleen melko hiljaa. Lopulta hän löytää käteensä pienen voileivän, ja kääntyy Ronjaa kohti. ”Etsitäänkö jokin vähän rauhallisempi paikka, ettei tarvisi kokoajan varoa muita?” hän ehdottaa. Hänen pitäisi ehkä kiinnittää huomiota enemmän tyttöön, ettei tuo tuntisi oloaan unohdetuksi...

Ronja huomaa, kuinka Joel siirtää huomionsa tytön puoleen tämän esittäessä kysymyksen. Ronja odottaa pojan kommenttia aiheeseen liittyen, mutta ennen kuin Joel ehtii avata suunsa vastatakseen, jokin pojan tuttu änkeää kaksikon seuraan. Harmi, Ronja olisi halunnut kuulla Joelin mielipiteen juustomuffineista.

Joelin tuttava kysyy, lähtikö poika mehubileisiin. Ronja kurtistaa kulmiaan. Tytön mielestä äänensävy oli hieman sarkastinen ja hän vetää jo ensimmäisen johtopäätöksen kyseisestä henkilöstä - tuo on varmasti todella ärsyttävä ja jopa sietämätön. Joel vastaa tuolle jotain huomisaamusta ja tuskasta, ja Ronjan kulmat kurtistuvat kurtistumistaan. Harvoin mehusta on huonoa oloa tullut, mitähän pojat oikein tarkoittivat?

Joelin tuttu poistuu paikalta niin nopeasti kuin oli saapunutkin, ja Joel kääntää huomionsa taas Ronjan puoleen. Tuo pohtii ääneen, mitä syötävää ottaisi, ja lopulta päätyy pieneen voileipään. Lopuksi tuo kysyy, pitäisikö kaksikon etsiä jokin rauhallisempi paikka, ettei kokoajan tarvitsisi varoa muita.

"Hyvä idea, mennään tuonne vähän sivuummalle", Ronja sanoo osoittaen penkkiriviä tarjoilusalin laidalla. Tyttö lähtee astelemaan penkkejä kohti kertoen samalla Joelille niitä näitä. "Ajattelitko oikeasti pärjätä koko illan noin pienellä leivällä? Jos ajattelit, sinulle tulee taatusti nälkä jossain vaiheessa. Minä otin pari ylimääräistä juustomuffinia, joten voit kyllä syödä yhden näistä omistani, jos haluat", tyttö kertoilee ja haukkaa ensimmäisestä muffinistaan jo palasen. Se on yhtä hyvää kuin mitä tyttö muistelikin. "Näistä ei tule aamulla pahaa oloa", Ronja lisää ja naurahtaa hieman, "Mitä muuten edes tarkoitit sillä kommentilla? Miksi sinulla olisi tuskainen olo aamulla? Ethän sinä ole edes juonut mitään alkoholipitoista? Oletko kenties kipeä?"

Joel huomaa, ettei Ronja välttämättä pitänyt äskeisestä puolitutusta. Toisaalta, heillä on tapana käyttää vähän kyseenalaista huumoria. Joelilla yleensäkin on tapana ehkä käyttää huumoria, mitä kaikki eivät ymmärrä. Sitä on joutunut välillä vähän selittelemään, kun joku pahoittaa mielensä asiasta, jonka Joel on heittänyt vitsillä. Ronjan seurassa hänen pitäisi ehkä varoa, mutta se, tajuaako miehenalku itse sitä, on täysin toinen juttu.

Ronja kuitenkin vastaa myöntävästi ehdotukseen siirtyä sivummalle. Tarkemmin sanottuna hän kävelee edeltä tyhjän penkkirivin luokse, salin seinustalle. Hän istuu tuolille pitäen voileipää kädessään. Pienimmät tuntuivat jo kadonneen saleista, mikä ei suinkaan haittaa Joelia. ”Ajattelitko oikeasti pärjätä koko illan noin pienellä leivällä?” Ronja kysyy hämmentyneenä. Hän lisää perään, että Joel voisi hyvin ottaa yhden juustomuffineista. Joel nyökkää aavistuksen. ”Joo, kyllä mä vähän meinasin…” Ääni kuitenkin epäröi vähän, koska nälkä oli ihan aiheellinen tarjoilupöydän luona. Hän siis todella joutuisi ehkä ottamaan yhden muffinin, vaikka ei haluaisi. Ihan vain sen takia, että hänen kuuluisi tarjota Ronjalle, eikä toisinpäin. Vaikka kyse onkin buffet-pöydästä, joka on vähän eri asia.

Ronja heittää vitsillä, ettei muffineista tule aamulla pahaa oloa. Joel naurahtaa siihen hieman. Toinen ei ehkä ihan ymmärtänyt sitä keskustelua, koska ei itse käytä alkoholia. Eikä ilmeisesti katso hyvällä niitä, jotka juovat muutamaa lasillista enempää. Asiallisuuksissa pysyttäessä Joel ei tiedä, ei hän sellaisesta tilanteesta ole kuullut juoruja. ”Mitä muuten edes tarkoitit sillä kommentilla? Miksi sinulla olisi tuskainen olo aamulla? Ethän sinä ole edes juonut mitään alkoholipitoista? Oletko kenties kipeä?” Ronja esittää taas yhden kysymystulvan Joelille. Hän ei kuitenkaan pistä sitä varsinaisesti pahakseen nyt, kun kaikki ovat oikeastaan samaa kysymystä. Sen sijaan hän jättäisi mieluusti vastaamatta, jos pääsisi tilanteesta huomiota herättämättä pois. ”Kyllä mä pari lasillista kävin ottamassa aiemmin…” Joel aloittaa. Hänen mielensä tekisi lisätä sanoihinsa että oli juonut tyhjään mahaan, mutta Ronja ei ehkä tajuaisi siitä mitään. Tai sitten tämä tajuaa liian hyvin. Ja kaiken lisäksi hän oli ottanut enemmänkin kuin pari lasillista. ”Ja noh… Oon mä vähän ollut viikon aikana flunssassa”, miehenalku lisää perään. Hän joutuu yskäistä hieman kurkun kuivaessa, vaikka onkin jo melko terve verrattuna alkuviikkoon.

”Mitä sä oot tehny koko illan? Tai ku en mä oo nähny sua missään koko iltana.” Joel yrittää siirtää hetken päästä keskustelua muualle. Siihen, etteivät he aiemmin törmänneet toisiinsa, voi olla hyvä selitys. Ronja nimittäin harvemmin viettää aikaansa ikälinjan lähettyvillä, varsinkaan sisäpuolella. Ja Joel puolestaan on viettänyt siellä iltaansa erottuaan paristaan paria tuntia aiemmin. Heillä ei siis käytännössä ole ollut mitään mahdollisuutta törmätä. Ronja ei kuitenkaan ole ensimmäinen ihminen, jonka kanssa hän haluaisi keskustella alkoholinkäytöstä. Tai ei hän aiemmin olekaan, mutta on kuullut tarpeeksi. Toisella on jyrkkä mielipide siitä, ettei alkoholi kuulu koulun juhliin. Edes jatko-opiskelijoille.

Joel vastaa Ronjan kysymykseen kertoen, että hän oli ottanut pari lasillista aiemmin. Lisäksi poika oli ollut viikon aikana flunssassa, mikä myös selittää pojan mahdollisen aamuisen huonon olon. Joel yskäisee lopuksi hieman, mikä lisää entisestään selityksen uskottavuutta.

Ronja naurahtaa pienesti. "No, se on hyvä asia, ettet ole juonut liikaa alkoholia. En nimittäin pidä pojista, jotka juovat paljon... tarkoitan siis... etten pidä kavereista, jotka juovat - ymmärräthän", Ronja kertoo takellellen sanoissaan ja punastuu hienoisesti. Tyttö ei haluaisi, että Joel saisi tietää hänen pienestä ihastumisestaan, mutta edellisessä lauseessa hän saattoi paljastaa jotain liikaa. Onneksi asia on vielä korjattavissa. "Minähän pidän sinua vain kaverina. Tai siis... en tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa sillä tavalla, mutta... noh, antaa olla", Ronja jatkaa epäselvää, nopeaa puhettaan ja tunkee loput muffinista suuhunsa. Ehkä on parempi, että hän on vain hiljaa. Muffini suussa hän ei onneksi saa sanottua mitään, vaikka haluaisikin.

Joel kääntää puheen onneksi seuraavaan aiheeseen. Tuo kysyy, mitä Ronja on tehnyt koko illan. Poika ei kuulemma ole nähnyt tyttöä koko iltana missään. Siihen on onneksi varsin yksinkertainen selitys.

"Olen ollut tanssimassa koko alkuillan ajan", Ronja ilmoittaa ja on varsin tyytyväinen siihen, että keskustelunaihe vaihtui, "Valssia, tangoa, wieninvalssia, foxtrotia ja sitten quicksteppia. Sinua en ole nähnyt tanssilattialla vielä kertaakaan. Missä olet oikein ollut?", Ronja kertoo ja utelee sitten pojan alkuillan aikaisia tekemisiä, "Haluatko lähteä tanssimaan kanssani seuraavaksi sambaa?", Ronja kysyy ennen kuin poika edes ehtii vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen. Tyttöhän on opetellut tanssilistan jo ulkoa, ja tietää, että pian tanssisalissa alkaisi soida samban menevät rytmit. Samalla hän toivoo, ettei Joel olisi aivan toivoton tanssija.

//Hupsis... Tästä tuli nyt vähän vahingossa näin pitkä :D //

Ronja ei Joelin silmään näytä kovin pahastuneelta hänen sanoistaan - vaikka hän hieman kaunistelee totuutta. Ilmeisesti tuo ei kuitenkaan ihan niin ääriajattelija ollut, kuin Joel oli saanut kuulla. Tai sitten miehenalku haluaa ajatella kaikkien mielipiteet pehmeämmiksi kuin ne ovatkaan. Se on huomattavasti todennäköisempää, jos ottaa huomioon hänen kuulemansa huhut. Ronja naurahtaa Joelin lopettaessa, joka vakuuttaa hänen johtopäätöksensä. Sen jälkeen hän änkyttää jotain liikaa juovista pojista ja kavereista. Lisäten perään vielä, ettei pidä Joelista sen enempää kuin kaverina. ”En tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa sillä tavalla, mutta…” Ronja jatkaa juttuaan, vaikka todellisuus on ettei Joel enää juuri kuuntele toista. Miehenalku kuulee kyllä kaiken, mutta ei ehkä rekisteröi kaikkea aivoissaan niin tarkasti - Ronjan onneksi. Tuo tuskin innostuisi, jos tajuaisi Joelin ymmärtäneen kaiken. Hän kuitenkin vain nyökkäilee. ”Ymmärrän”, hän toteaa rauhallisesti. Se saattaisi aiheuttaa pientä paniikkia tai hermostuneisuutta tytössä, naisessa, miksikä tuo itsensä haluaa tällä hetkellä luokitella. Sitä Joel ei ajattele, mikä ei varsinaisesti yllätä ehkä ketään joka hänet tuntee yhtään paremmin. Playeri on aina playeri, millä asteikolla tahansa. Ja monen mielestä Joelin voisi hyvinkin istuttaa siihen asteikkoon.

Ronja vahvistaa epäilykset - kuulostaen varsin tyytyväiseltä aiheen vaihdokseen. Tuo omien sanojensa mukaan on ollut tanssimassa koko illan. Ja luettelee lisäksi kaikki tanssityylit, joita on tanssilattian puolella on ehditty illan aikana tanssimaan. Joel nyökkäilee hieman. Ei tuota oikeasti luultavammin kiinnosta tanssilajit, joita hän kuulee. Tuskin edes tunnistaa niistä kaikkia. Niin mä vähän arvelinkin hän miettii äänettömästi, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. Lähinnä sen takia, ettei halua kuulostaa epäkohteliaalta toista kohtaan. Ronja sen sijaan kysyy saman kysymyksen Joelilta, joka kääntää ehkä aavistuksen yllättyneenä päätään. Ei hän ole tottunut kertomaan tekemisiään, kun muut yleensä tietävät ne häntä itseään paremmin. Ja se ehkä onkin pelottavinta tälläkin hetkellä. Jos Ronja kuulisi jotain mitä hän ei ole tajunnut tehneensä illan aikana, tuo ei ehkä innostu. ”Kyllä mä pari tanssia olin salissa, mutta sitten tulin tänne viettämään aikaa kavereiden ja muiden kanssa. Ja käytiin pari kertaa ulkona vähän kävelemässä kavereiden kanssa.” Äsken kuultu lause oli ehdottomasti kaunisteltu versio illan tapahtumista. Viettämään aikaa tarkoitti mitä luultavammin alkoholin juomista, juomapelejä ja muuta hauskaa niiden kavereiden kanssa. Ja muiden kanssa tarkoitti joitakin tyttöjä, joiden kanssa Joel oli viettänyt iltaa aiemmin. Pari jatko-opiskelijaa, pari seitsemäsluokkalaista. Käytiin ulkona pari kertaa vähän kävelemässä tarkoitti puolestaan savukkeiden polttamista. Vaikka Joel ei normaalisti polttanut mitään, hän oli jo vuoden parin ajan polttanut juhlien aikana pari savuketta kavereidensa seurassa. Vaikka koulujen alueilla ei ehkä saisi niin tehdä, ei hän pistänyt pahakseen pientä sääntöjen venyttämistä. Ja piti huolen siitä, ettei jäänyt kiinni koskaan. Kaikesta tästä johtuen Ronja oli ehkä varsin tyytyväinen, että oli viettänyt aikansa tanssisalissa tietämättömänä tämän hetkisen seuralaisensa illan tapahtumista.

Ennen kuin Joel ehti vastaamaan edelliseen kysymykseen, Ronja oli myös ehtinyt ehdottaa samban tanssimista. Joel ei kuitenkaan varsinaisesti innostunut siitä. Ihan jo aiemmin illalla nautittujen alkoholijuomien takia, mutta myös muista syistä. Esimerkiksi siitä, ettei hän ollut kovin vahvoilla tanssilajeissa. Kaikista tavallisimmat askeleet ja tanssit menivät, mutta samba alkoi mennä jo rajalla. ”En ole mitenkään vahvoilla tanssilattialla” Joel sanoo hieman vaisusti. Hän ei varsinaisesti häpeile taidottomuuttaan, mutta ei haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Tuo kuitenkin tuntuu rakastavan tanssimista, koska oli ehdottanut sitä myös melko vieraalle kanssaopiskelijalle. ”Ehkä olisi parempi mennä ensin käymään ulkona, hakemassa happea tästä tungoksesta?” Joel ehdottaa istuttuaan hetken hiljaa paikoillaan. Oikeasti miehenalun tekee luultavasti mieli polttaa taas yksi savuke tälle illalle, kunnes tajuaa sen olevan mahdotonta. Ronjan seurassa hän ei sitä tekisi ikinä, mahdoton ajatus. Ihan vain sen takia, että tuo on liian suuri riski kiinni jäämisen takia. Vaikka melkein täpötäysi savukepaketti olikin hänen nahkatakkinsa taskussa koulun naulakoissa.

// Ei haittaa yhtään :D //

Ronja haroo hiuksiaan vaivaantuneena äskeisistä sanoistaan. Hän oli melkein paljastanut ihastuksensa Joelia kohtaan, mutta oli onneksi osannut korjata sanansa viime hetkellä. Epävarmuus sekä änkytys eivät kuuluneet yleensä tytön puhetyyliin, mutta tällä kertaa sanat olivat menneet tahtomattaankin hieman sekaisin. Onneksi Joel tyytyy vain nyökkäilemään ja toteamaan lyhesti "ymmärrän". Ronja ei olisi sietänyt, jos poika olisi alkanut piikittelemään häntä jostain. Tosin mitähän poika oli edes tarkoittanut kommentillaan? Oliko tuo ymmärtänyt nyt oikein vai väärin, ja ymmärsikö tuo sen, mitä Ronja halusi tarkoittaa vai pikemminkin sen, mitä Ronja ei halunnut tarkoittaa? Pieni puna leviää tytön kasvoille.

Joel kertoo seuraavaksi, että oli tanssinut aikaisemmin pari tanssia salissa, minkä jälkeen oli tullut viettämään tarjoilusaliin aikaa kavereidensa kanssa. Lisäksi tuo oli käynyt pari kertaa ulkona kävelemässä. Ronja nyökkäilee vastaukseksi. Tyttö on yllättynyt ja mielissään siitä, mitä Joel juuri kertoi. Hänellä nimittäin oli sellainen käsitys, että poika oli hyvin menevä tapaus, ja ettei tuon juhlintaan kuulunut pelkkä mehun juonti ja tanssiminen. Siksi olikin mukavaa huomata, että poika oli ilmeisesti muuttunut. Ehkä tuostakin oli kasvamassa aikuinen.

Kun Ronja ehdottaa Joelille, että kaksikko menisi tanssimaan seuraavaksi sambaa, poika vaikuttaa aluksi hieman vastahakoiselta. Tuo kertoo, ettei ollut mitenkään vahvoilla tanssilattialla ja sanoo, että olisi parempi mennä ensin käymään ulkona haukkaamassa happea. Ronja miettii hetken eri vaihtoehtojen välillä ja tunkee samalla viimeisiä haukkuja muffinseista suuhunsa. Hänen tekisi kovasti mieli mennä tanssimaan, sillä samba alkaisi soimaan minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta tytöllä olisi kova tarve käydä myös vessassa. Pääasia kuitenkin olisi, että hän saisi viettää aikaansa Joelin kanssa.

"Tehdään niin, että minä käyn nopeasti vessassa, käydään sen jälkeen tanssimassa pari biisiä ja mennään sitten ulos", Ronja pikemminkin määrää kuin ehdottaa ja nousee sitten ylös penkiltä. Hän tunkee viimeisen muffinsin suuhunsa, hörppää lasin tyhjäksi ja asettaa tyhjät astiat sivupöydälle. Suunnitelma kuulostaa tosi hyvälle, sillä siinä on otettu huomioon sekä Joelin että Ronjan ehdottamia asioita. Ronja hymyilee pojalle ja odottaa tuon reaktiota.

// Aloitetaanko lopettelemaan kohta? Sillä aikaa, kun Ronja käy vessassa, Joel voisi häipyä jonnekin, jos se on hänen tapaistaan. Tai sitten kaksikko vain häipyisi kahdestaan ulos tai tanssimaan tai jotain. Toki voidaan myös jatkaa pelailua, jos tulee uusia ideoita. :) //