// Tervetuloa Louis Calwell! Peli sijoittuu 5.9 aamupalalle ja on osa lemmenjuoma skandaalia.//

Gabrielle heräsi kello seitsemän. Hän mateli sängystään oudon epä energisenä. Yleensä Gabriellen sängystä nousu on hyvin energinen.

Hän alkoi venyttelemään. Hän venytteli reidet, pohkeet, kädet, nivuset, kyljet ja ranteet. Hän pyöräytti pari kertaa vielä käsiään samaan suuntaan ja eri suuntiin.

Gabrielle vaihtoi yöpukunsa koulupukuunsa. Hän harjasi hiukset ja valitsi pari käsikorua käteensä. Toinen oli hopeinen ketju ja toinen oli paksu kukallinen. Hän katsoi itseään peilistä. Hän oli tarpeeksi tyytyväinen joten hän nappasi laukkunsa ja lähti aamupalalle.



Gabrielle saapui aamupalalle haukotellen. Gabrielle oli nukkunut huonosti yön. Hän ei tiennyt edes minkä takia. Yöllä hän tuli nukuttua korkeintaan viisi tuntia. Gabrielle istahti Pouffsoufflejen pöytään. Vastapäätä häntä istui Gabrielleä yksi tai kaksi vuotta vanhempi poika.

Hän otti syvänlautasen. Siihen hän keräsi hedelmä lohkoja. Gabi kaatoi vielä niiden päälle maustamatonta jogurttia. Hän otti vielä lusikan. Gabrielle otti kirkkaan vesi kannun ja kaatoi vettä lasiinsa. Vettä läikkyi hieman yli, mutta Gabrielle ei välittänyt. Hän tarkkaili lähellä olevia oppilaita, että kukaan ei vaan nähnyt. Ei sillä niin paljon ollut väliä, mutta Gabin oli silti pakko tarkastaa. Samalla hän ryysti vesi lasistaan.

Gabriellen silmät nauliutuivat hänen edessä olevaan poika. "Moi! Kuka sä oot? Kui vanha oot? Oot aika komee", Gabrielle sanoi innostuneesti ja hihitellen pojalle. Hän nojasi käteensä ja hymyili aika pelottavaa hymyä.

Louis inhosi maanantaita. Ennen kaikkea hän inhosi lukuvuoden ensimmäistä maanantaita ja sitä, että hän oli joutunut heräämään aamulla siihen, että hänen samassa makuusalissa nukkuvan kaverinsa pöllö oli saanut kello kuudelta hepulin ja herättänyt koko makuusalin. Louis oli onnistunut tähtäämään pöllöön hyvän osuman tyynyllään, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että hän oli siihen mennessä jo täysin hereillä eikä toivoa unenpäästä saamiseen ollut enää lainkaan.

Niinpä hän nyt istui aamupalalla Suurten salissa vaikka kello oli vasta vähän yli seitsemän eikä ensimmäinen oppitunti alkaisi kuin vasta yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit olivat onneksi huispausta ja lentämistä, josta Louis piti ja jossa hän oli ylivoimaisesti koko vuosikurssinsa paras.

Edelleen unisesti haukotellen Louis kaatoi itselleen lasillisen kurpitsamehua, voiteli paahtoleivän appelsiinimarmeladilla ja haukasi siitä palan. Häntä vastapäätä Pouffsoufflen pöytään istahti vuotta nuorempi tyttö, jonka Louis oli nähnyt muutamia kertoja aikaisemmin oleskeluhuoneessa, mutta jolle hän ei ollut sen kummemmin koskaan jutellut. Nytkään hän ei sanonut mitään, väläytti vain pikaisen hymyn ja jatkoi aamupalansa syöntiä.

Hetken päästä tyttö kuitenkin avasi suunsa. "Moi! Kuka sä oot? Kui vanha oot? Oot aika komee", tämä selitti innostuneella äänellä katse Louisissa. Louis kohotti katseensa tyttöön hieman yllättyneenä tästä yhtäkkisestä puhetulvasta. "Ai, moi", Louis tervehti hämmentyneeseen äänensävyyn. Tyttö oli kuitenkin aika nätti eikä Louisilla ollut tietenkään koskaan mitään sitä vastaan, että nätit tytöt tulivat puhumaan hänelle.

"Oon Louis, neljänneltä", Louis vastasi tytön kysymyksiin hymyillen nyt itsevarmaa, hieman vinoa hymyään. "Ja kiitti, et säkään oo yhtään hassumman näkönen", hän jatkoi virnistäen pienesti ja tunki loput paahtoleivästään suuhunsa. "Sä taidat olla kolmoselta, mut en muista kuulleeni sun nimee", hän tokaisi tytölle sitten hymyillen yhä.

Lukitaan keskeneräisenä. Kiitos!

Gabrielle Blue, Pouffsouffle: 2 p
Louis Caldwell, Pouffsouffle: 3 p