//Peliin odotetaan Ruth Rousseauta ja peli sijoittuu elokuun 30. päivään.
Uusi lukukausi alkaisi huomenna, kun oppilaat saapuisivat takaisin koululle ja pienet ekaluokkalaiset lajiteltaisiin tupiinsa. Salena odotti opettamista innolla mutta myös vähän huolestuneena. Siitä oli lähes neljä vuotta kun hän oli viimeksi seisonut luokan edessä. Osaisiko hän edes mitään, pitkän tauon jälkeen? Nainen yritti työntää ajatukset mielestään ja keskittyä hetkeen, sillä hänen vasemmassa kädessään roikkuva kolmevuotias oli niin vikkelä liikkeissään että katoaisi heti jos Salena ryhtyisi haaveilemaan. Hänen pää pilvissä kuljeskelunsa olikin vähentynyt äidiksi tulemisen jälkeen. Skye, hänen tyttärensä, oli hänelle tärkeintä maailmassa, mikä onkin yksi syy siihen että nainen pysyi kotona kolme vuotta tytön syntymän jälkeen. Hän ei halunnut jättää tyttöä edes hetkeksi. Nyt kun jästitiedon opettajan paikka oli kuitenkin avautunut Châteaussa uudestaan, nainen oli päättänyt tehdä vaikean valinnan ja kääntää uuden lehden heidän elämässään. He olivat saapuneet koululle pari päivää sitten, sisustaneet ja valmistelleen oman huoneistonsa, tutustuneet kouluun ja ainoastaan totutelleet siihen että heidän kotinsa oli nyt suuri linna eikä pieni kerrostaloasunto.
Salena oli joutunut miettimään paljon, miten hän hoitaisi tuntinsa samalla kun huolehtisi tyttärestään. Skye oli helppo lapsi kunhan tämä vain sai jotakin tekemistä, mutta hän halusi kuitenkin myös välillä pitää tunteja ilman että joutuisi vilkuilemaan jatkuvasti sivusilmällä mitä tyttö teki. Hän oli kysynyt asiaa rehtorilta, ja tämä oli luvannut, että Skye voisi varmastikin viettää muutamia tunteja päivässä sairaalasiivessä. Sinne he olivatkin nyt menossa, sillä Salena tunsi kohteliaaksi käydä esittäytymässä kaikessa rauhassa että kävisi vain pudottamassa tyttärensä paikalle ensimmäisenä päivänä kun tunnit alkaisivat.
"Skye, tänne päin." Nainen ohjaisti innokasta pikkutyttöä joka sinkoili käytävällä sinne tänne, tutkien jokaisen nurkan ja kolon. He eivät olleet enää kovin kaukana, Salena tiesi sen. Oli mukavaa huomata, miten linnan reitin muistuivat hänen mieleensä pikkuhiljaa. Ehkä niin kävisi opetuksenkin kanssa eikä Salena olisi aivan pulassa.
Päästessään sairaalasiiven ovelle Salena kutsui Skyen luokseen, otti tyttöä kädestä kiinni ja veti syvään henkeä ennen kuin avasi oven. Paikka oli nyt tyhjä, jokainen peti oli pedattu ja ne odottelivat vuoden ensimmäisiä potilaita. Selkä päin heihin seisoi kuitenkin lyhythiuksinen henkilö, jonka Salena epäili olevan nainen, ainakin ruumiinrakenteesta päätellen.
"Neiti Rousseau?" Salena kutsui henkilöä, olettaen että tämä oli se sairaanhoitaja jonka rehtori oli maininnut olevan koululla. Kävellessään peremmälle sairaalasiipeen, kohti tätä henkilöä, Salena kohotti kasvoilleen hymyn ja ojensi vapaan kätensä.
"Sinä olet varmaan Ruth. Minä olen Salena Bloke, ja tässä on tyttäreni Skye." Skye ei yleensäkään ujostellut, vaan nytkin tyttö hymyili leveästi ja otti mallia äidistään, ojentaen pienen kätensä samalla tavalla kättelyyn. Punapäinen professori hymyili tyttärelleen, ennen kuin kääntyi sairaanhoitajan puoleen.
"Toivottavasti sinua on informoitu siitä että Skye tulee viettämään täällä aikaa lukukausien aikana. Kai se on sinulle okei?"
Skye tarkasteli sairaanhoitajaa tarkkaavaisesti, ja jälleenkerran Salena pohti mitä tytön päässä oikein kulki. Skye oli äärimmäisen intuitiivinen ikäisekseen ja tuntui huomaavan paljon sellaisia asioita mitä aikuiset eivät huomanneet.
"Me emme ole tainneet tavata aiemmin?" Salena varmisti, sillä ei muistanut, oliko hän ehtinyt tapaamaan sairaanhoitajaa aiemmin tai oliko tämä edes ollut töissä koululla silloin kun hän itse.
//Toivottavasti ei haittaa että otin jo vapauden ns. asettaa Ruthin paikalle! Jos lasket tämän autohittaamiseksi voin kyllä muokata viestiäni.
