Letitystä Pouffsoufflejen tapaan

[Gabrielle Blue]

//Tähän peliin on toivotetaan tervetulleeksi Sylviane Gren! Pelin ajankohta on 5.10.//


Jästitiedon tunti oli päättymäisillään. Kuuntelin Salena Blokea kiinnostuneena. Salena antoi meille läksyt ja minä kirjoitin ne ylös läksyvihkooni. Kello löi varttia vaille viisi ja tuntimme loppui. Kävelin Pouffsoufflen tupaan. Menin suoraan makuusaliin. Halusin vaihtaa koulupuvun johonkin mukavampaan. Avasin matka-arkkuni ja otin sieltä keltaiset löysät housut. Mietin hetken minkä paidan ottaisin. Valitsin pitkän mietinnän jälkeen valkoisen villapaidan. Vaihdoin ne päälleni ja lähdin ulos harjoittelemaan temppu sarjaa. Olisin tietty voinut tuvassakin harjoitella, koska ulkona on todella kylmä, mutta pelkäsin osuvani johonkin. On todella hassua, että olen niin hyvä voimistelussa, koska olen todella kömpelö.
Laitoin vielä syystakkini päälle.

Harjoittelin sarjaa noin vartin verran. Viimeisellä kerralla periaatteessa onnistuin, mutta tahti oli ihan väärä. Lähdin takaisin tupaan, koska hiukseni häiritsivät todella paljon. Voisin sanoa vihaavani hiuksiani. Väärän pituiset, väärän väriset ja mitä vielä muuta. Muuten ulkonäköni mielestäni on ihan ok. Kävelin ulko-ovesta takaisin sisälle ja suunnistin tuvalle. Ryntäsin ovesta sisälle makuusaliin. Halusin mennä vielä ulos harjoittelemaan, mutta, koska hiukset en voinut. Minun onnekseni makuusalissa oli myös Sylviane Gren. Tiesin hänen osaavan tehdä kampauksia. Mietin voisinko kysyä, että voisiko hän tehdä letin. Minulla kuitenkin oli todella hikiset hiukset niin en pitänyt itsestään selvänä asiana, että Sylviane vastaisi myöntävästi. Katsoin Sylvianea. Hän ei ollut huomannut minua vielä(?). Hiivin hänen taakseen ja peläytin hänet. En kyllä tiennyt pelästyikö hän, mutta en antanut sen haitata. "Sylviane... Voisitko laittaa hiukseni?" Kysyin Sylvianelta varovaisesti. Nappasin pöydältä pompuloita jotka olin jättänyt siihen jossain vaiheessa ja heiluttelin niitä hymyillen.

[Sylviane Gren]

//Pääsin vihdoin vastaamaan! Jes. Tuli vähän pitkä pohjustus, hups...

Sylviane oli makoilemassa Pouffsoufflen 3. luokkalaisten tyttöjen yhdessä makuusalissa sängyllään yrittitiedon kirja edessään. Kirja oli ihan tavallinen oppikirja ja jopa tämän lukuvuoden oppikirja, mutta sen summamutikassa selaaminen vaikutti ihan kivalta. Sylviane ainakin tykkäsi! Ei hänellä ollut mitään tiettyä järjestystä kirjan suhteen eli mitä vain tuli vastaan, kun silmät hetkeksi sulki ja sisäluettelosta jotain sormella osoitti. Tovin luettuaan johdantoa – joka oli ihan vahingossa tullut lukukohteeksi! – tyttö kokeili uudestaan taktiikkaa ja pääsi silloin vihdoin lukemaan jostain kiinnostavasta!

Tietenkin makuusaleissa oli jonkinlainen taustamelu ja ihmisiä tuli ja meni, johdannon aikana Sylvianen huomio olikin ajoittain herpaantunut ja hän moikkaili hyviä ystäviään ja vaihtoi näiden kanssaan pari sanaa. Nyt oltiin kuitenkin päästy kunnon mielekkään aiheen pariin eikä Pouffsouffle enää voinut jokaisen oven aukenemisen tai sulkemisen kohdalla kääntää katsettaan tulijaan, vaikka olisi todella mielellään näin tehnytkin!

Pomppumukula kuulosti jo nimeltään aika hassulta, mutta Sylviane osasi jo sen oudon FLETKUmadon jälkeen suhtautua ihan neutraalisti ja asiallisesti tähänkin aiheeseen. Fletkumato kuitenkin oli olento eikä mikään… kasvi? Mutta kuitenkin!

Sylviane siveli mietteliäästi hiuksiaan lukiessaan pomppumukulan lisääntymisestä, kun joku tuli aivan yllättäen ja ja ja… peläytti! Ja onnistui siinä… Tyttö hätkähti, mutta kirja oli onneksi jo sängyn päällä ja pysyi sen päällä. Lattialle olisi ollut vähän ikävä pudotus kuitenkin. Sylviane oli huomaamattaan, säikähdyksen saattelemana, nostanut oikean kätensä suunsa eteen, mutta laski sen sitten huomattuaan, että kuka oli kyseessä… Tai ei Sylviane oikein tunnistanut ehkä nimeltä toista, mutta tunsipa kumminkin! Olivathan he tehneet yhdessä parityönkin ja nukkuneet samassa makuusalissa ja syöneet saman tupapöydän äärellä ja tehneet ties mitä muutakin!

Toinen pouffsouffle sitten kysyi, että voisiko Sylviane laittaa hänen hiuksiaan. Tietenkin! Tämän Sylviane totesikin, sulki kirjansa ja kohottautui istumaan sängyllensä omien polviensa päälle. Hän katseli hieman Arieliksi luulemansa tytön hiuksia, jotka olivat kyllä kauniit ja ihanat ja ihailun arvoiset. Oikeasti Sylviane kohtasi lähes päivittäin ihmisiä, joilla oli kauniita ja pitkiä ja hyvin hoidettuja hiuksia tai ainakin näitä, jotka täyttivät edes jonkun kohdan tai olivat muutoin todella hienot! Hiustenkehujan nimikettä tämä tyttö ei kuitenkaan ollut vielä saanut osakseen, vaikka jos joku olisi pannut merkille, niin hän olisi ehkä hyvä ehdokas tälle tittelille.

”Oiih, sinun hiukset ovat niiin kauniit ja pitkät”, Sylviane kehui venyttäen niin -sanaa tehostaakseen vaikutusta ihaillessaan niitä pää kallistuneena.
Tyttö siirsi kirjan sänkynsä tyynylle ja asetteli omat hiuksensa tarkasti korviensa taakse yrittäessään miettiä, mitä toinen vaatisi häneltä. Toisen hiukset näyttäisivät varmasti todella hyvältä ihan kaikenlaisissa kampauksissa! Siitä Sylviane oli enemmän kuin varma. Ehkä hyvä näin, sillä Sylviane ei ollut todellakaan niin hyvä letittämisessä ja muussa tällaisessa hiusten laitossa.

[Gabrielle Blue]

"Tietenkin" , Sylviane totesi ja sulki kirjansa. Hän meni istumaan polviensa päälle. Istuin polvilleni hänen alapuolelleen. "Oiih, sinun hiukset ovat niiin kauniit ja pitkät", Sylviane kehui hiuksiani. Naurahdin, koska Sylviane oli vennyttänyt niin-sanaa. "Kiitti! Munki mielestä ne näyttää kivalta ja tällee, mutta ne saa mut kohta hulluksi, ku ne takkuuntuu koko ajan", selostin Sylvianelle hymyillen.

Katsoin taakseni Sylvianeen. Hän siirsi kirjan sänkynsä tyynylle ja asetteli omat hiuksensa korvien taakse. Hän näytti pohdiskelevalta. Toivottavasti hän ei ole mitään kovinkaan monimutkaista ja aikaa vievää suunnittelemassa, ajattelin.


"Mulle kelpaa, vaikka tavallinen letti. Ei mun hiusten laittoon tarvii paljoa aikaa käyttää jos et sitten halua", sanoin hymyillen.

//Täst tuli aika lyhyt :(. Ens kerralla toivottavasti pidempi//

[Sylviane Gren]

//Höpsis, eikä sillä pituudella ylipäätään ole oikeasti merkitystä. :)//

”Enpä usko”, Sylviane kieltäytyi uskomasta hyväntahtoisesti Arielin selostusta siitä, miten nuo hiukset saisivat tytön ihan hulluksi. Ei Sylviane itse tulisi lainkaan hulluksi siitä, jos hänellä olisi yhtä kauniit hiukset. Päinvastoin! Tyttö siirsi sitten oman kirjansa sivummalle ja sipaisi hiukset tarkasti korviensa taakse. No niin hän olisi valmis tähän koitokseen, oikeasti Pouffsouffle paloi jo halusta tehdä jotain… jotain kaunista! Ei hän oikeasti paljon mitään osannut tehdä, mutta ajatushan oli se tärkein!

Toinen tyttö kertoi, että tavallinen letti kelpaisi myös ja ettei häneen hiuksien laittoon tarvitsisi satsata niin paljon aikaa. Oli ehkä hyvä, että toinen oli jo selkäpäin Sylvianea kohti, vaikka Sylvinanen ilme olisikin ollut näkemisen arvoinen… Ensinnäkin mikä olisi ihan tavallinen letti, mutta ennen kaikkea ’näihin, kauniisiin hiuksiin ei pitäisi varata niin paljoa aikaa?’. Tyttö oli vähän sanaton, vaikka kyllä tiesi jo mitä haluaisi sanoa! Mutta kuitenkin… Miten toinen saattoi sanoa noin pahasti omista hiuksistaan… Sylviane ei ymmärtänyt.

”Nämä ovat kauniit hiukset”, tyttö sanoi sitten lopulta vähän hiljemmalla äänenkorkeudella ja yritti sormet hieman koukistuneena harjata noita hiuksia käsin. Joku toinen olisi ehkä ollut sitä mieltä, että Sylviane olisi pikemminkin silitellyt kuin harjannut, mutta pitihän olla huomaavainen!

”Mikä on ihan tavallinen letti?” Sylviane kysyi yrittäessään kumartua oikean kautta sen verran, että pysyisi yhä pystyssä ottamatta tukea mistään sekä näkemään toisen Pouffsoufflen kasvot tai ainakin sivuprofiilin.

[Gabrielle Blue]

”Nämä ovat kauniit hiukset”, Sylviane sanoi vähän hiljemmalla äänenkorkeudella. Nyökkäsin ja hymyilin Sylvianelle, joka harjasi yllättävän hellästi sormillaan hiuksiani.”Mikä on ihan tavallinen letti?” Sylviane kysyi minulta. Naurahdin ja mietin miten selittäisin.

"Tuota...isä joskus tekee minulle joskus lettejä. Siis semmoisia, että on kolme osiota ja niitä siirrellään toistensa päälle. Isäni on jästisyntyinen, joten se on kai joku jästi juttu.", yritän jotenkin järkevästi selittää Sylvianelle letin.

En kyllä selvästi osannut. Haluaisin olla opettaja, mutta huomattavasti se ei kannattaisi. Tai onhan se tietty eri asia opettaa lettiä kuin loitsuja, mutta silti.

"Keräiletkö sinä suklaasammakko kotteja?", kysäisin Sylvianelta, sillä näin pöydällä juuri sellaisen niin tuli mieleen. Toivoin hänenkin keräävän, koska haluaisin vaihtaa kortteja, koska minulla oli kaksi Oyla Tayhania. Olin aloittanut keräilyn vasta viime vuonna, joten kokoelmani on vasta 15 korttia. Minulla on myös keräily kirja, jossa näkyy kaikki kortit. Halusin kovasti Rowena Korpinkynnen, jota minulla ei vielä ollut.

[Sylviane Gren]

Tyttö selitti, että tavallinen letti olisi sellainen, jossa siirreltäisiin hiusosioita toisten päälle. Sylviane nyökkäsi pari kertaa ennen kuin tajusi, ettei toinen varmaan voinut panna sitä merkille niin hyvin, jos oli kerran palattu toisen selän taakse.
”Aah, okei, kiva!” tyttö vastasi. Hän yritti jakaa hiukset kolmeen osaan ennen kuin muisti ottaa toisen edempänä olevat hiukset mukaan tähän asiaan.

”Jästijutut on kyllä tosi mielenkiintoisia”, Sylviane lisäsi. Varovaisesti tämä pouffsouffle yritti asetella kätensä toisen poskia vasten ja sieltä sitten itseään päin liikuttaen saada kaikki kauniit hiukset taakse, jotka vain ylettyisivät. Vaikka tämä vaativa tehtävä vaatikin suuresti Sylvianen huomiota ja keskittymiskykyä, sillä lopputuloksen pitäisi olla tosi mahtava, hän yritti kuunnella mitä toinen vielä sanoi.

Ariel kysyi sitten, että keräilikö Sylvianekin suklaasammakkokortteja.
”Oh, joo, tietty! Kukapa ei niitä keräilisi!” tyttö reagoi innostuneesti ja oli jo vähällä saada jakamansa hiusosiot määrältään epätasaisiksi. Oikeasti taisi olla yksi, jos toinenkin, joka ei noita kortteja keräillyt, mutta ei Sylviane sitä sillä tavalla ajatellut. Se oli jotenkin vain ei hänen ajatusmaailmaa vastaava toimenpide.

”Aloitin ensimmäisellä luokalla ja paras kortti on, hmm…”, Sylviane jatkoi innostuneesti korteista puhumista, mutta lopetti pian yrittäessään pohtia parasta korttiaan. Niitä hyviä oli aivan liian paljon ja valinta oli tosi vaikeaa.

Tyttö naurahti jo vähän ennen kuin totesi kaikkien olevan parhaita. Miksi hän oli edes yrittänyt nimetä parasta? Vihdoin Sylviane aloitti päätään hieman kallistaen letittämään tai oikeastaan hän päästi keskimmäisestä hiusosiosta irti ja siirsi oikeanpuolimmaisen keskimmäiseksi. Otti sitten vasemmanpuoleisesta otteen ja laittoi sen puolestaan keskimmäiseksi. Oikean keskelle ja näin…

[Mila Molina]

Kiitos keskeneräisestä pelistä!

Gabrielle Blue, Pouffsouffle: 5 p
Sylviane Gren, Pouffsouffle: 8 p