Kielletty rakkaus
Lähetetty: 22 Syys 2016, 15:30// Tämä peli on osa lemmenjuomaskandaalia. Sijoittuu ajankohtaan 5. syyskuuta, lounaan ajalle. Ivan Kushnir, tervetuloa mukaan! :) //
Rehtori Molina istui työhuoneessaan lipaston ääressä ja naputti sulkakynällään lipaston kantta vasten hermostuneena. Teepannu porisi vieressä hiljaisella liekillä ja nainen odotti teen valmistumista. Tee oli nimittäin ratkaisu kaikkeen, niin stressiin, vihaan, suruun kuin iloonkin.
Hän oli istunut tässä samaisessa paikassa muutama tunti sitten, mutta olosuhteet olivat olleet silloin täysin erilaiset. Silloin hän ei ollut tiennyt vielä mitään aamun tapahtumista, jotka tulisivat sekoittamaan hänen elämänsä täysin. Kristallipallo oli ennustanut hänelle silloin rakkautta, onnea, epäonnea, vaaroja, toivoa sekä epätasapainoa. Silloin nainen ei uskonut ennustuksen tuloksia, mutta nyt hänen täytyi uskoa, sillä ne olivat käyneet toteen. Sairaanhoitaja Rousseau oli vannonut hänelle rakkauttaan, mikä oli tullut lähes shokkina rehtorille itselleen. Hän ei voinut aikaisemmin edes kuvitella, että tuolla naisella voisi olla noin suuria tunteita häntä kohtaan. Ilmeisesti, kun naiset olivat olleet kaksin, Rousseau pystyi keräämään rohkeutensa ja julistamaan rakkautensa Molinaa kohtaan.
Rehtori Molinan poskille levisi puna hänen muistellessa tuota tapahtumaa. Se oli ollut samaan aikaan sekä järkyttävää että ihanaa, eikä nainen ottanut selvää tunteistaan vieläkään. Oli outoa, ettei kiukku ja stressi ollut hänen päällimmäisiä tunteitaan, vaan voimakkaammat tunteet ottivat vallan hänessä. Mitä hänelle oli oikein tapahtunut? Nainen ei itsekään tiennyt vastausta kysymykseen, mutta yhdestä asiasta hän oli sentään varma - kukaan ei saisi ikinä tietää tästä. Muuten tapahtuisi kauheita.
Rehtori Molina joi kaksi kupillista teetä ja asetti kupin lipaston reunalle. Nainen nousi ylös ja ajatteli seuraavaksi käydä Suurten Salissa haukkaamassa hieman lounasta. Hän asteli peilinsä eteen, pyyhkäisi muutaman pölyhiukkasen jakkupukunsa päältä pois ja astui sitten ovesta ulos luokkahuoneeseensa ja asteli luokkahuoneen läpi käytävälle. Hänen olonsa oli yhtäkkiä hyvin outo. Se saattoi johtua aamuisista tapahtumista tai siitä, ettei hän ollut syönyt päivän aikana kuin kolme keksiä. Tai vaihtoehtoisesti teessä saattoi olla jotain vikaa.
Nainen lähti astelemaan luoteistornin kierreportaita alaspäin. Hän saapui ensimmäiselle tasanteelle ja jatkoi matkaansa kohti alimpia kerroksia kapeita portaita pitkin. Koska muut koulun asukkaat olivat lounaalla, hän pystyi kulkemaan alkumatkan ilman ylimääräistä hälinää tai kohtaamisia, mutta pian hän kuuli lähestyvien askelten ääntä alhaalta päin.
Rehtori Molina istui työhuoneessaan lipaston ääressä ja naputti sulkakynällään lipaston kantta vasten hermostuneena. Teepannu porisi vieressä hiljaisella liekillä ja nainen odotti teen valmistumista. Tee oli nimittäin ratkaisu kaikkeen, niin stressiin, vihaan, suruun kuin iloonkin.
Hän oli istunut tässä samaisessa paikassa muutama tunti sitten, mutta olosuhteet olivat olleet silloin täysin erilaiset. Silloin hän ei ollut tiennyt vielä mitään aamun tapahtumista, jotka tulisivat sekoittamaan hänen elämänsä täysin. Kristallipallo oli ennustanut hänelle silloin rakkautta, onnea, epäonnea, vaaroja, toivoa sekä epätasapainoa. Silloin nainen ei uskonut ennustuksen tuloksia, mutta nyt hänen täytyi uskoa, sillä ne olivat käyneet toteen. Sairaanhoitaja Rousseau oli vannonut hänelle rakkauttaan, mikä oli tullut lähes shokkina rehtorille itselleen. Hän ei voinut aikaisemmin edes kuvitella, että tuolla naisella voisi olla noin suuria tunteita häntä kohtaan. Ilmeisesti, kun naiset olivat olleet kaksin, Rousseau pystyi keräämään rohkeutensa ja julistamaan rakkautensa Molinaa kohtaan.
Rehtori Molinan poskille levisi puna hänen muistellessa tuota tapahtumaa. Se oli ollut samaan aikaan sekä järkyttävää että ihanaa, eikä nainen ottanut selvää tunteistaan vieläkään. Oli outoa, ettei kiukku ja stressi ollut hänen päällimmäisiä tunteitaan, vaan voimakkaammat tunteet ottivat vallan hänessä. Mitä hänelle oli oikein tapahtunut? Nainen ei itsekään tiennyt vastausta kysymykseen, mutta yhdestä asiasta hän oli sentään varma - kukaan ei saisi ikinä tietää tästä. Muuten tapahtuisi kauheita.
Rehtori Molina joi kaksi kupillista teetä ja asetti kupin lipaston reunalle. Nainen nousi ylös ja ajatteli seuraavaksi käydä Suurten Salissa haukkaamassa hieman lounasta. Hän asteli peilinsä eteen, pyyhkäisi muutaman pölyhiukkasen jakkupukunsa päältä pois ja astui sitten ovesta ulos luokkahuoneeseensa ja asteli luokkahuoneen läpi käytävälle. Hänen olonsa oli yhtäkkiä hyvin outo. Se saattoi johtua aamuisista tapahtumista tai siitä, ettei hän ollut syönyt päivän aikana kuin kolme keksiä. Tai vaihtoehtoisesti teessä saattoi olla jotain vikaa.
Nainen lähti astelemaan luoteistornin kierreportaita alaspäin. Hän saapui ensimmäiselle tasanteelle ja jatkoi matkaansa kohti alimpia kerroksia kapeita portaita pitkin. Koska muut koulun asukkaat olivat lounaalla, hän pystyi kulkemaan alkumatkan ilman ylimääräistä hälinää tai kohtaamisia, mutta pian hän kuuli lähestyvien askelten ääntä alhaalta päin.