// Mukaan odotellaan Park Eun Jitä ja peli on osa lemmenjuomaskandaalia. Sijoittuu siis tosiaan kirjastoon, maanantaihin 5.9. ja ajankohta taisi olla ruokatunti? //

"Hyvää päivänjatkoa!", taikuuden historian professori toivotti kellon soidessa tunnin päättymisen merkiksi. Pakkasin kirjani ja muistiinpanovälineeni laukkuuni ja heitin sen olalleni. Taikuuden historia oli yksi lempiaineistani, mikä saattoi jonkun mielestä olla kummallista. Kaverinikin valittelivat aina, kuinka puuduttavan tylsiä tunnit olivat. Minusta ne olivat todella mielenkiintoisia, enkä voinut käsittää miksi jotkut eivät kyseisestä oppiaineesta pitäneet.

Tunnilta ei tullut läksyä, joten astelin luokasta ulos. Minulla ei erityisemmin ollut nälkä, joten voisin mennä suoraan kirjastoon, jossa olin sopinut tapaavani Eun Jin. Olimme suunnitelleet tekevämme yhdessä läksyjä. Kuulumisiakin olisi kva vaihtaa, sillä emme olleet nähneet toisiamme hetkeen. Muutenkin minua harmitti, etten ehtinyt enää tavata kaikkia ystäviäni niin usein kuin olisin halunnut. Tänä vuonna suorittaisin Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävän Tutkinnon ja läksyjä olisi tuplasti viime vuoteen verrattuna. Heti ensimmäisillä tunneilla opettajat olivat korostaneet tutkintoja ja läksyjen määrää.

Läksyt eivät itsessään minua hetkauttaneet, mutta vaikeusasteen huomattava nousu kyllä. Olin toki vuosikurssini parhaita, mutta minua huolestutti silti hieman, pystyisinkö pitämään arvosanani yhtä hyvinä kun ne olivat thän asti olleet. Jos vielä opiskelun lisäksi haluaisin lenkkeillä ja tavata kavereitani, niin vuorokaudesta alkaisivat tunnit loppua. Se tarkoittaisi esimerkiksi lounaan skippaamista ja yöunien lyhenemistä. Hengitin syvään. Jos jo lukukauden alussa minulla olisi tälläinen stressi, miten selviäisin keväästä, tutkintoja edeltävästä ajasta? En mitenkään.

Sysäsin ikävät ajatukset mieleni perukoille ja keskityin suunnistamaan väenpaljoudessa kohti kirjastoa. Tunnit olivat päättyneet ja suurin osa oppilaista oli menossa lounaalle Suurten saliin. Puikkelehdin päinvastaiseen suuntaan kuin muut ja sain osakseni tönäisyjä ja tympääntyneitä mulkaisuja. Pyöräyttelin silmiäni jonkun huutaessa "varo vähän!" ja pujahdin mahdollisimman nopeasti lähimpään salakäytävään, josta voisin oikaista kirjastoon.

Käytävässä oli rauhallista. Suurin osa ei varmaankaan edes tiennyt kaikista koulun salakäytävistä, mutta minäpä tiesin. Tätini oli vieraillut keväällä Châteaussa ja opettanut minulle kaikenlaista hyödyllistä. Adrianna oli näyttänyt minulle liudan salakäytäviä ja -huoneita, joita muut eivät tienneet. Minua tosin hieman epäilytti, mistä täti oli saanut ne kaikki tietoonsa. No sillä ei nyt ollut väliä. Jatkoin eteenpäin käytäviä pitkin kirjastoon.

Kirjastossa ei ollut kuin muutama oppilas. Oven sulkeutuessa perässäni hengitin syvään vanhojen kirjojen tuoksua. Rakastin kirjastoa myös siksi, että siellä oli aina hiljaista. Käytävillä tai oleskeluhuoneessa ei aina kuullut edes omia ajatuksiaan ja olin useammin kuin kerran paennut kirjaston rauhaan. Pujottelin hyllyjen välissä kohti kirjaston takaosaa, jossa oli mukavia nojatuoleja pöytien ääressä. Se oli vakiopaikkani ja rojahdin helpottuneena tuoliin. Kaivoin kirjat ja kirjoitusvälineet laukustani. Päätin aloittaa taikajuomien esseestä. Tehtäväksi oli annettu kirjoittaa kolme pergamenttia vastamyrkyistä. Avasin kirjan oikeasta kohdasta ja aloin silmäillä sitä toivoen löytäväni aiheesta jotakin tietoa.

Vaikka Eun Ji oli opiskellut Châteaussa jo vuoden, oli päässyt yli kaikista kulttuurieroista, se että hän oli nyt kuudesluokkalainen aiheutti hänelle hämmennystä. Hänen vanhassa koulussaan, Magdaessa, mitä vanhempi oppilas olit sitä enemmän aineita opiskelit ja sitä täydempi lukujärjestyksesi oli. Lisäksi vanhemmilla oppilailla oli erilaisia velvollisuuksia kuten käytävillä partiointi sekä nuorempien tuutorointi jos näillä oli vaikeuksia koulussa. Täällä viidennen luokan jälkeen sai kuitenkin valita opiskeltavat aineensa itse, ja tietämättömänä Eun Ji oli valinnut vain sen mikä häntä todella kiinnosti. Niinpä kun hän oli nähnyt lukujärjestyksensä ensimmäisen kerran, hän oli järkyttynyt. Vapaatunteja oli lähes yhtä paljon kuin oppituntejakin, ellei enemmän. Oli vaikeaa tottua siihen että joka aamu ei tarvinnutkaan herätä viideltä meikkaamaan jos halusi ehtiä aamiaiselle, sillä nyt hänellä oli aikaisia aamuja vain tiistaisin ja torstaisin. Aluksi Eun Ji oli ajatellut hyväksikäyttää vapaa-aikaansa siihen että hän voisi nukkua pitkään ja vain laiskotella, mutta koska kiireiseen elämänrytmiin tottuneen tytön luonne ei antanut siihen periksi, tämä päätti käyttää aikansa hyödyllisemmin. Tänään oli maanantai, ja koska hänen ensimmäinen tuntinsa alkaisi vasta iltapäivällä, tyttö oli herännyt vain vähän myöhemmin kuin tavallisesti, hiipinyt aamiaiselle ilman meikkiä ja mennyt sitten 45 minuutiksi kirjastoon opiskelemaan itsekseen. Sen jälkeen tyttö oli käynyt pitkällä lenkillä Châteaun ympäristössä, juostuaan noin tunnin hän oli käynyt suihkussa. Nyt tyttö oli viimeistelemässä meikkiään tavatakseen Lilyn kirjastossa. He olivat sopineet opiskelevansa yhdessä, sillä Lilyn ollessa viidennellä luokalla, V.I.P.-kokeiden kynnyksellä, tytöllä ei oikein muuten ollut aikaa ystävien näkemiselle. Tämä oli Eun Jin tavoin hyvin intohimoinen koulun suhteen.

Eun Ji pakkasi tähtitiedon, taikajuomien ja muodonmuutosten kirjat mukaansa, sillä ei ollut vielä varma mitä aikoisi opiskella kirjastossa. He eivät olleet oikeastaan sopineet mitään. Ennen tuvasta lähtöä tyttö kävi vielä täyttämässä vesipullonsa vessassa, tarkisti ulkonäkönsä viimeisen kerran peilistä ja suunnisti kohti Suurten salia. Hän hakisi luultavasti pari palaa leipää itselleen ja Lilylle, ruokailun jäädessä väliin. Tunnit olivat ilmeisesti juuri loppuneet, sillä käytävät olivat täynnä ihmisiä. Eun Ji pujahti väkijoukkoon ja kulki rauhallisesti sen mukana, tietäen kulkevansa oikeaan suuntaan. Harva oppilas jätti lounasta välistä, eikä ihme. Châteaun ruoka oli loistavaa. Suurten saliin päästessään Eun Ji suuntasi Serdaiglen pöytää, tervehti muutamaa tuttua matkan varrella, ja istui Marinan viereen vain niin kauaksi että ehti voidella muutaman leivän ja latoa niiden päälle kaikkea mahdollista mistä itse piti ja mistä kuvitteli Lilyn pitävän. Hän asetti ne yhdelle lautasista ja pörrötti Marinan hiuksia ennen ylös nousemistaan.
"Nähdään muodonmuutoksissa."

Nyt kun käytävät olivat huomattamasti hiljaisempia, Eun Jin ajatukset harhautuivat taas kirjeeseen minkä hän oli eilen saanut äidiltä. Hän ei ollut edelleenkään varma, mitä mieltä oli uutisesta, ja se oli varmasti yksi syy miksi hän ajatteli sitä niin usein. Äiti oli raskaana. Hän oli saanut tietää sen vasta hetki sitten, joten Eun Ji joutuisi odottamaan vielä kauan, mutta se tapahtuisi kuitenkin. Hän saisi toisen pikkusisaruksen. Ja vaikka hän rakasti Eun Binia, toinen pikkusisarus tarkoittaisi enemmän vastuuta myös hänelle. Hän oli haaveillut muuttavansa takaisin Koreaan ollessaan 17, sen jälkeen kun olisi valmistunut Châteausta, sillä Eun Bin oli jo niin vanha että äiti pärjäisi hänen kanssaan yksin, mutta tämä siirtäisi hänen haaveitaan muutosta ainakin kolmella vuodella. Hänen pitäisi jäädä kotiin, auttaa äitiä kotitöiden ja lasten kanssa, sillä isä oli kiireinen töissä. Ei kukaan häntä suoranaisesti käskisi tehdä niin, mutta sellaisen kasvatuksen hän oli saanut. Perhe ennen omia tarpeita. Hän tulisi elämään elämänsä äidin ja isän odotuksien mukaan; valmistuttuaan Châteausta hän yrittäisi saada töitä Taikaministeriöstä tai vaihtoehtoisesti jäisi jatko-opiskelijaksi tänne, auttaisi äitiä lomilla ja välillä menisi kotiin jopa viikonlopuiksi, etsisi samalla poikaystävää jolla oli hyvä perhe ja työ, menisi tämän kanssa naimisiin ja hankkisi oman perheen. Hän oli omaksunut tuon mielikuvan tulevaisuudestaan jo niin kauan sitten että ei ollut varma oliko se hänen oma haaveensa vai hänen vanhempiensa haave vai sekoitus molempia.

Hän ei ollut huomannut jääneensä seisoskelemaan kirjaston oven eteen ennen kuin joku yskäisi hienovaraisesti hänen takanaan. Se sai Eun Jin havahtumaan, ja tyttö siirtyi pahoitellen pois oven edestä, päsätäen joukon nuoria Pouffsouffleoppilaita sisään, keskenään hihittäen ja Eun Jiin vilkuillen. Tyttö meni sisään noiden perässä ja haki sitten Lilyä katseellaan. Tätä ei ollut vaikea löytää, sillä tämän punaiset hiukset loistivat ovelle asti vaikka tämä istuikin kirjaston takaosassa. Nopeilla askelilla Eun Ji suunnisti kohti tyttöä ja istui nojatuoliin tytön viereen perille päästyään.
"Moi." aasialaisneito tervehti hymyillen, vilkaisten samalla tekstiä jonka ääressä Lily ahersi. Se näytti taikajuomilta. Sanomatta mitään tyttö alkoi purkamaan omia tavaroitaan, laittaen omat kirjansa ja kirjoitusvälineensä hänen ja Lilyn väliin. Vesipullonsa tyttö nosti myös pöydälle, mutta hörppäsi siitä vähäsen ennen sitä. Siinä oli vähän rautainen maku, mutta tyttö epäili sen johtuvan Serdaiglen tuvan hanoista. Ne olivat luultavasti ruosteessa tai jotain.

Vilkaistessaan Lilyä uudelleen, Eun Ji ihmetteli miksi näytti siltä että tyttö hehkui. Oliko tämä joutunut kirouksen alaiseksi? Aluksi hän aikoi mainita siitä, mutta jostain syystä sanat eivät tulleet hänen suustaan ulos. Oliko hänetkin kirottu jollakin mykistyskirouksella? Hänen olonsa oli jotenkin raukea, ja Eun Ji oli vain puoliksi tietoinen ajatuksesta joka hänet valtasi; hän katseli Lilyä mielellään nyt kun tämä oli täysin keskittynyt läksyihinsä. Hänen katseensa kulki tarkkaavaisena tytön kaulalle kihartuneista punaisista suortuvista tytön leukaan ja vaaleaan ihoon ylipäänsä, Sitten se siirtyi tytön ohuihin, punertaviin huuliin jotka olivat vähän raollaan, suoraan nenään ja loppujen lopuksi tytön silmiin. Ja kun hän huomasi Lilyn katsovan takaisin häneen, Eun Ji oli tukehtua omaan sylkeensä. Tyttö käänsi katseensa äkkiä pöydän kanteen, itseään sättien ja kasvot punaisina. Mikä häntä oikein vaivasi?

Hätkähdin hieman, kun kuulin askeleita muutaman metrin päästä. "Moi", Eun ji tervehti. "Moi", vastasin hymyillen ja siirsin hieman kirjojani, jotten olisi vallannut koko pöytää. Vanhempi tyttö istuutui ja asetti kirjansa pöydälle. Huokaisin syvään ja pyöräytin dramaattisesti silmiäni. "En saa tätä ikinä valmiiksi. Vastamyrkyt ja jotkut niitä koskevat lait ovat täyttä hepreaa. Kuka edes on viitsinyt keksiä tämmöistä?", valitin heti ensi töikseni, mikä ei varmaankaan ollut viisasta, sillä kukaan ei halunnut olla sellaisen ihmisen seurassa, joka valitti jatkuvasti ja joka asiasta.

Kun Eun ji oli hiljaa, vilkaisin häntä hieman kummissani. Hän näytti siltä, että oli tukehtumaisillaan. Päätin, etten kiinnitä asiaan sen suurempaa huomiota, koska tiesin kuinka ärsyttävältä se tuntui. Käänsin siis katseeni takaisin läksyihini. "Vastamyrkkyjen summa on yhtä kuin... Argh!", jupisin itsekseni. Minun teki mieli sinkauttaa mustekynäni kirjaston toiselle puolelle. Tai ehkä ennemminkin taikajuomakirja. Sehän tässä oli ongelman ydin. Jos koko kirjaa ei olisi, ei olisi taikajuomien tuntejakaan eikä myöskään näin ärsyttäviä läksyjä.

Vaikka lukukausi oli alkanut vasta alle viikko sitten, tiesin jo nyt, että tulisin vihaamaan koulua. Tai ehken vihaamaan, mutta ainakaan opiskelu ei tuntuisi yhtä kivalta kuin ennen. Minulla oli vähän kaikessa sama periaate: sitten kun homma alkaa käydä liian pakonomaiseksi ja stressaavaksi, en enää tehnyt sitä mielelläni. Ja se taas tarkoitti opiskelun kohdalla huonompia oppimistuloksia. Eikä se olisi hyvä asia V.I.P-tutkintoni kannalta. Ja taas tein sen. Stressasin tutkinnoista yli kahdeksan kuukautta ennen, kuin ne edes järjestettäisiin. En tulisi selviämään tästä lukuvuodesta hengissä, siitä olin varma.

"Miten ihmeessä onnistuit selviämään viidennestä luokasta? Stressaan läksyistä ja opiskelusta jo nyt", valitin ja huokaisin. "Tällä pelillä olen henkisesti ihan loppu jouluun mennessä", totesin ja pakotin itseni jatkamaan taikajuomien läksyjä. Sain kirjoitettua muutaman rivin, mutta siihen homma sitten tyssäsikin. Besoaari oli... useimpien myrkkyjen ainesosa? Asia oli opetettu ensimmäisellä luokalla! Minä en näemmä ollut sitä kuitenkaan oppinut. Aivoni tuntuivat irtisanoneen sopimuksensa päätin luovuttaa tältä erää. Voisin juoda illalla niin paljon kahvia, että aivoni käynnistyisivät uudelleen ja saisin esseen viimeisteltyä.

"Mutta arvaa mitä! Tapasin kesäleirillä yhden tosi kivan - ja söpön- pojan. En ole nähnyt häntä koulun alkamisen jälkeen... Uskaltaisinkohan pyytää häntä viikonloppuna Poudlardineen kanssani?", mietin ja katsahdin tyttöä kysyvästi. "Vai onkohan se vähän liian aikaista? Ehkä minun pitäisi jutella hänen kanssaan ensin...", jatkoin. En ollut ihan varma, tykkäsinkö pojasta siinä mielessä, mutta kaipa siitä voisi ottaa selvää?

Peli lukitaan keskeneräisenä.

Lily-Bella Davies, Serpentard: 6 p
Park Eun Ji, Serdaigle: 4 p