//Peli on tarkoitettu Ivanille ja Cassialle ja ajoittuu 23.7.

Ivan oli aiemmin kesän aikana (töissä) tavannut erään tytön koulusta, Cassia Finchin, ja päätynyt tuon kanssa sopimaan, että tapaisivat joskus kermakaljan äärellä. Myöhemmin he olivat tavanneet uudelleen ja sopineet tapaamispäivän, -paikan sekä -ajan. Ja kyseinen päivä oli se päivä. Ivan oli ollut paikoilla jo hyvissä ajoin ennen tapaamista ja vilkuili jo hyvin tiheään tahtiin kelloa. Enää vartti sovittuun tapaamisaikaan ja Ivan oli yhtäkkiä hyvin epävarma siitä, että saapuisiko toinen sittenkään paikalle. Ivan oli muutamaan kertaan yksinään käynyt tässä velhokahvilassa, johon he olivat menossa, joten kyllä hän voisi toki yksinkin mennä jos toinen ei saapuisikaan. Hän ei kyllä ollut aikeissa juoda kermakaljaa, vaikka toinen saapuisikin ja ottaisi kyseistä juomaa. Ivan ei voinut sanoa sen kuuluvan omiin suosikkeihinsa. Hän todella toivoi, että toinen saapuisi pian, vaikka ei edes tiennyt miksi oli niin hermostunut.

Kello oli viittä minuuttia vaille neljä, kun minä vihdoin saavuin sovittuun tapaamispaikkaan - velhokahvilalle. Hengästyneenä vilkuilin ympärilleni, ja äkkäsinkin pian Ivanin. Oli hyvä, että hän erottui joukosta, sillä katu oli tänään täynnä tohinaa. Siispä hänen violetit hiuksensa olivat todellakin hyödyksi tässä tapauksessa.

Pujottelin väkijoukon läpi lähemmäksi ja huoahtaen pysähdyin Ivanin eteen. Hän näytti siltä, että oli odotellut jo jonkinaikaa, joten mieleni täyttyi ärtymyksestä itseäni kohtaan - olisin minä voinut tajuta tulla paikalle hieman aikaisemmin, niin oltaisiin ainakin vältytty tällaiselta tilanteelta. Mieluummin olisin itse odotellut häntä puolisen tuntia, kuin nolannut itseni tulemalla paljon myöhemmin, kuin toinen.

"Hei", sanoin posket punertaen hävetyksestä, "et kai odotellut kamalan kauan?" kysyin irvistäen ja katsoin Ivanin tummanruskeisiin ja pitkäripsisiin silmiin.

Lopulta Cassia saapui Ivanin luokse ja Ivan saattoi rentoutua. Tavallaan hän oli varmaankin kuvitellut että toinen todella olisi jättänyt saapumatta. Ei olisi ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun pojalle niin tehtiin. “H-hei”, Ivan vastasi toisen tervehdykseen. “E-en mi-minä kauaa…” Ivan väitti, vaikka tiesikin sen valheeksi ja luultavasti toinenkin saattoi sen arvata. “Me-mennäänkö s-s-sisälle?” Ivan kysyi, avaten jo oven jääden pitelemään sitä tytölle.

Ivan Kushnir, Serpentard: 2 p
Cassia Finch, Gryffondor: 1 p

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!