Aina vain ylemmäs

[Lily-Bella Davies]

// Peli Lily-Bellalle ja Aurora Smithille. Sijoittuu myöhäiseen perjantai-iltaan 15.7. //

"Neiti Davies, kirjasto suljetaan muutaman minuutin kuluttua", kuului kirjastonhoitajan ääni takaani. Olin viettänyt koko illan kirjastossa ja lukenut lääkeyrteistä. Kirja oli mielenkiintoinen ja oli kiinnostavaa saada tietää eri kasvien käyttötarkoituksista entistä tarkemmin. Olin (taas kerran) unohtanut ajan kulun kokonaan. Jos kirjasto kerran suljettiin, se tarkoitti sitä, että kello oli jo yksitoista. Onneksi kesäleirin aikana sai liikkua vapaammin eikä tarvinnut mennä tupiin kymmeneltä.

"Joo, lainaisin vain tämän kirjan ja lähden sitten", vastasin ja nousin ylös tuolilta. Keräsin tavarani koululaukkuuni ja kävelin kirjastonhoitajan perässä lainaustiskille. Hän kirjoitti kirjan nimen, lainauspäivän ja minun nimeni pitkän luetteloonsa. "Hyvää yötä", huikkasin avatessani kirjaston oven ja kadotessani käytävälle. Talsin käytäviä eteenpäin ilman minkäänlaista kiirettä ja mietin kulunutta päivää. Olin käynyt järvessä uimassa ja katsomassa taikaolentoja parin kaverini kanssa. Järvivesi oli ollut aika lämmintä ja jopa minä vilukissana saatoin uida siinä. Olimme sukellelleet ja tehneet kaikenlaisia temppuja. Olin jopa oppinut tekemään takaperinkuperkeikan vedessä ja se oli ollut hauskaa.

En olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että olisin jonain päivänä näin hyvällä tuulella. Silloin mieltäni olivat vaivanneet monenlaiset murheet, kuten huonosti mennyt loppukoe. Onneksi äitini oli osannut keventää mieltäni puhuessamme hormiverkon välityksellä. Hän oli lohduttanut ja todennut, että ei alaluokkien loppukokeilla ollut niin hirvittävästi merkitystä. Äidin mielestä vain V.I.P- ja S.U.P.E.R-kokeet merkitsivät. Olin samaa mieltä. Olin päättänyt opiskella kesällä kaikkea hyödyllistä ja petrata opiskelussa tulevalla lukukaudella. Olin menossa viidennelle luokalle, jonka jälkeen suortettaisiin Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä tutkinto.

Vilkaisin linnan ikkunasta ulos ja näin tähtikirkkaan taivaan ja kauniin kuunsirpin. Päätin mennä jatkamaan lukemista järven rantaan vielä hetkeksi, sillä halusin katsella taivasta. Siinäkin oli vaarana unohtaa ajan kulku, mutta en välittänyt. Ei se haittaisi vaikka istuisin ulkona koko yön tai nukahtaisin rannalle. Paitsi jos järvestä nousisi jokin merihirviö joka söisi minut. Naurahdin ääneen ajatukselleni ja jatkoin matkaa kohti eteishallia.

En nähnyt ristinsielua missään kun kävelin käytäviä eteenpäin ja portaita alas. Käännyin oikealle, sitten taas vasemmalle, vasemmalle, oikealle, portaat alas, salakäytävään, vasemmalle, oikealle, portaat alas... Linna oli valtava, mutta pian olin eteishallissa ja avasin tammisen ulko-oven. Pujahdin oven raosta viileään ja raittiiseen ulkoilmaan lääkeyrteistä kertova kirja kainalossani. Käänsin katseeni heti taivaalle ja yritin erottaa tähtikuvioita pimeältä taivaalta. Tähtitieto ei ollut vahvimpia aineitani, mutta onnistuin silti löytämään muutaman.

Käveli kohti järven rantaa ja satuin katsomaan oikealle puolelleni kohti linnan seinämää. Kurtistin kulmiani. Näytti aivan siltä, kuin jokin jättimäinen ja tumma olento kiipeäisi seinää ylös. Se ei voinut olla hämähäkki, tuskin ihminenkään. Paitsi ehkä taian avulla. Päätin mennä katsomaan lähempää. Kaivoin taikasauvan kaiken varalta taskustani ja aloin lähestyä kiipeilijää varovaisesti.

[Aurora Smith]

Hiippailin koulun käytävällä, sillä olin päättänyt kiivetä koulun katolle Tylypahkassa kaverini olivat sanoneet etten uskaltaisi. Ja päätin tänään aamulla tehdä sen. Olin laittanut päälleni mahdollisimman tummat vaatteet ettei minua nähtäisiin. Hiukset olivat poninhännällä, jalassa mustat converset ja mustat gollegehousut ja harmaa toppi jonka päällä oli musta kiinni oleva huppari, jota tietenkin käytin huppu kiinni. Sauvani oli hupparin vetoketju taskussa.

Katsoin ettei kukaan nää ja kiipesin penkille joka oli seinän vieressä pääsin helposti jo ensimmäiselle kattotasolle. "Onneksi harrastin pienenä seinäkiipeilyä" puhuin itsekseni. Ja samalla kiitin onneani että oli harjoitellut tulejo loitsun. Otin sauvan esiin ja loitsin "Tulejo tikapuut" ja pitkät tikapuut tulivat luokseni. Laitoin sauvan takaisin hupparin taskuun ja vetoketjun kiinni. Kiipesin tikapuita pitkin ylösja juuri kun oli päässyt ulös pieni tuulen vire kaatoi tikapuut. En olisi päässyt ylöspäin ilman sitä loitsua. Huomasin maassa hahmon ja toivoin ettei hän huomaa minua. Hyppelin kattotasanteelta toiselle. Katsoin taas hahmoa ja huomasin hänen tulevan minua kohti joten otin sauvan esiin ja osoitin sillä liikkuvaa hahmoa. En tiennyt oliko hänellä sauva esillä mutta loisin varmuuden vuoksi "Karkoaseet" loitsu lähti hahmoa kohti mutten ollut varma osuiko se.

[Lily-Bella Davies]

Kiipeilijä hyppeli kattotasanteilla ja kutsui ilmeisesti kutsuloitsun avulla luokseen tikapuut. Kiipeilijä taisi huomata minut ja tähtäsi minua sauvallaan. Väistin loitsua ja juoksin penkille, josta hahmo oli mennyt katolle. Minua alkoi hiukan pelottaa. Jospa kiipeilijä olikin vaarallinen ja tiputtaisi minut katolta? Siitä tulisi pahaa jälkeä, pudotusta oli ylemmiltä tasanteilta varmaan neljäkymmentä metriä. Tasanteet, joille hahmo oli mennyt, olivat ilmeisesti linnan lisäsiiven kattoja. Lisäsiipi oli matalampi kuin muu linna ja siksi oivallinen paikka katolle menemiseen.

Pääsin tasanteelle helposti ja hyppäsin seuraavalle. Yritin katsoa, kuka kiipeilijä oli, mutta en ollut tarpeeksi lähellä erottaakseni kasvonpiirteitä. Pitkät vaaleat hiukset hänellä ainakin oli, eli hän oli todennäköisesti tyttö. Kovin pitkäkään hän ei ollut, arviolta kymmenisen senttiä lyhyempi kuin minä ja todennäköisesti nuorempi kuin minä. Se että hän oli nuorempi ja pienempi, ei kuitenkaan tarkoittanut, että hän olisi helppo vastus jos joutuisin kaksintaistelemaan. Päätin olla varovainen. En ottaisi turhia riskejä.

Nostin tikapuut pystyyn ja kiipesim hänen kanssaan samalle tasanteelle. Nyt tunnistin kiipeilijän. Hän oli Aurora Smith. Aurora oli samassa tuvassa kanssani ja hän oli osallistunut kanssani pullonpyöritykseen oleskeluhuoneessa parisen viikkoa sitten. Olin myös muutaman kerran jutellut hänen kanssaan oleskeluhuoneessa ja hän oli vaikuttanut mukavalta. Aurora oli vuoden nuorempi kuin minä eli meni syksyllä neljännelle luokalle. Astuin lähemmäs tyttöä ja hymyilin.

"Mitä teet katolla?" kysyin ja laskin sauvani. "Aika erikoinen tapa viettää perjantai-iltaa, jos minulta kysytään", naurahdin ja katsahdin ylös. Olimme viimeisellä tasanteella ja seuraavaksi pitäisi päästä kymmenisen metriä korkea seinämä ylös harjakatolle. Siinä olisi ainakin haastetta, mutta nyt minunkin teki mieli kiipeillä. Kotona kiipesin joskus kotitalomme harjakatolle istumaan ja lukemaan kirjaa. Sieltä oli hauska katsella tähtiä. Kerran olin meinannut pudota, mutta onneksi olin saanut rännistä kiinni ajoissa ja hilannut itseni takaisin katolle.

"Kiivetäänkö yhdessä tuonne?" kysyin ja osoitin harjakattoa. "Voin kutsua meille jostakin köydet ja valjaat. Köydet voi pujottaa tuon savupiipun taakse", ehdotin. Savupiippu näytti tukeavalta ja uskoin, että sen avulla pääsisimme katolle. "Sieltä voimme kiivetä tähtitorniin", lisäsin vielä hymyillen ja odotin Auroran reaktiota. Ehkä toinen ei uskaltaisi kiivetä niin ylös. Sitten voisin kiivetä yksin tähtitorniin tuijottelemaan taivasta. Olin kerran aiemminkin livahtanut sinne salaa, olin tosin mennyt linnan sisäkautta. En ollut aiemmin kiipeillyt Châteaun katoilla, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.

[Aurora Smith]

Toinen hahmokin tuli katolle samasta paikasta kun, hän oli nopea kiipeiliä jo toisella tasanteella erotin jo että hänellä oli punaiset pitkät hiukset, joten toinenkin kiipeilijä olisi luultavasti tyttö. Tyttö oli minua noin kymmenen senttiä pidempi.

Hän nosti tikapuut ja kiipesi samalle tasanteella kanssani. Silloin tunnistin tytön. Hän oli Lily-Bella Davies. Lily on samassa tuvassa kanssani ja vuoden vanhempi. Olemme jutelleet pari kertaa tuvassa ja pelanneet yhdessä muitten tupalaistemme kanssa pullonpyöritystä. Lily hymyili, joten minäkin hymyilin ja laitoin sauvan pois.

Lily kysyi minulta "Mitä sinä katolla teet" Ehdin vain virnistää kunnes hän jatkoi lausettaan "Aika erikoinen tapa viettää perjantai iltaa, jos minulta kysytään" Lily naurahti. Vastasin "Yks kaveri Tylypahkasta väitti etten uskalla kiivetä katolle ja siellä en saanut tilaisuutta ja onhan tuolta varmaan hyvät häkö alat." vastasin hymyillen. Seuraavaksi pitäisi päästä noin kymmenen metriä ylös päin.

"Kiivetäänkö tonne yhdessä?" Lily kysyi osoittaen harjakattoa. Katsoin kattoa kunnes vastasin hymyillen "Joo se on varmaan kivempaa kuin yksin" Lily jatkoi "Voin kutsua meille jostakin valjaat ja köydet. Köydet voi pujottaa tuon savupiipun taakse". Vastasin Lilyn ehdotukseen "Kutsu vaan se on varmaan vähän turvallisempaa kuin ilman" "Lily jatkoi "Sieltä voimme kiivetä tähtitorniin". "Joo mulle sopii" sanoin hymyillen. Jatkoin lausetta "Mä voin kutsuu meille kurpitsamehua ja keksejä, mun laikussa on keksirasia, pullokurpitsamehua ja kertakäyttömukeja ja tietysti puhelin ja tälläset mut en oo viel ehtiny kokeilla toimiiks mun puhelin täällä"

[Lily-Bella Davies]

"Yks kaveri Tylypahkasta väitti, etten uskalla kiivetä katolle ja siellä en saanut tilaisuutta. Ja onhan tuolta varmaan hyvät näköalat", Aurora vastasi kysymykseeni, mitä hän teki katolla. Nyökkäsin. Minuakin olin joskus yllytetty tekemään kaikenlaista, joskus olin rynnännyt rehtorin kansliaan ja esittänyt eräänlaisen apinatanssin. Kyllä siinä oli ollut rehtorilla ihmettelemistä. En ollut edes saanut jälki-istuntoa, sillä rehtoria oli naurattanut niin kovasti. Hän oli vain kiitellyt päivänsä piristämisestä.

Tornista tosiaan oli hyvät näköalat. Sieltä näki kauas Kielletyn metsän ylle ja Poudlardineen. "Joo mulle sopii", Aurora vastasi. "Mä voin kutsuu meille kurpitsamehua ja keksejä, mun laikussa on keksirasia, pullokurpitsamehua ja kertakäyttömukeja ja tietysti puhelin ja tälläset mut en oo viel ehtiny kokeilla toimiiks mun puhelin täällä", tyttö kertoi ja nyökkäsin hymyillen. Olin vähän perso makealle ja keksit olisivat varmaan ihania kurpitsamehun kanssa... Sitä ennen meidän kuitenkin täytyi päästä tähtitorniin.

"Tulejo köysi ja kiipeilyvaljaat", huudahdin ja osoitin sauvallani johonkin epämääräiseen suuntaan, vaikka en tosiaankaan tiennyt missä sellaisia olisi. Muutaman minuutin kuluttua huomasin meitä kohti lentävät köydet ja valjaat. Olin kalliokiipeillyt Yorkshiressä aiemminkin, mutta se oli erilaista kuin kiivetä tasaista seinämää ylös. Siinä ei ollut minkäänlaisia kohtia, mistä olisi voinut ottaa käsillä tai jaloilla kiinni. No, voisin murehtia sitä sitten kiivetessä. Annoin toisen valjaista Auroralle ja puin toiset itselleni. Sidoin toisen käyden pään valjaissa olevaan sulkurenkaaseen kahdeksikkosolmulla. Toisen köyden kiinnitin Auroran valjaisiin, sillä epäilin, ettö hän ei osannut laittaa sitä itse. Otin taas sauvan käteeni. "Siipirdium Lentiusa", sanoin ja aloin leijuttaa köysien toisia päitä kohti savupiippua.

Leijutin köydet sen takaa ja takaisin alas. Sidoin oman köyteni toisen pään sulkurenkaaseen kahdeksikolla ja tein vielä varmistussolmun. Toistin saman Auroran köyteen. "Nyt olemme valmiita kiipeämään. Voin näyttää sinulle, miten kannattaa edetä, kun jalan- tai kädensijoja ei kauheasti ole. Olen harrastanut kalliokiipeilyä", kerroin hänelle ja kävelin aivan seinämän juurelle. Tästä tulisi haastavaa. "Meidän ei kannata kiivetä samaan aikaan, sillä ylempänä kiipeävä saattaa rojahtaa toisen päälle, jos hän tippuu", varoitin ja mietin, miten pääsisin kiipeämisessä parhaiten alkuun.

Otin köydestäni kiinni ja näytin Auroralle miten sitä kiristettiin. "Aina kun olet päässyt ylemmäs, kiristä köyttä tuosta köydenpätkästä", kerroin ja osoitin oikeaa köyttä, "niin et putoa maahan asti jos otteesi pettää". Kiristin omaa köyttäni niin, että jouduin varvistamaan hieman, jotta en nojaisi siihen. Otin köydestä kiinni ja vedin itseäni sen avulla ylös. Asetin jalat pystysuoralle seinälle ja vedin itseäni taas hiukan ylös. Kiristin köyttä ja huomasin pystyväni nojaamaan siihen tippumatta alas. Tämähän oli hauskaa.

"Voit alkaa kiivetä, kunhan menet vähän sivummalle. Katso mitä minä teen ja yritä tehdä perässä. Tärkeintä on muistaa koko ajan kiristää köyttä riittävästi", ohjeistin. Vedin itseäni taas hieman ylös päin, pitäen kädet koko ajan köydessä. Kävelin jaloilla seinää hiukan ylös ja kiristin köyttä. "Ymmärsitkö mitä tulee tehdä?" kysyin Auroralta.

[Aurora Smith]

"Tulejo köysi ja kiipeilyvaljaat" Lily loitsi. Muutaman minuutin päästä meidän luo tuli koysi ja kiipeilyvaljaat. "Miks katolla ei saa kiipeillä jos koululta löytyy siihen tarvittavat välineet" Naurahdin. Lily antoi toiset valjaat minulle ja puki itselleen toiset valjaat päälle. Aloin pukea valjaita päälleni ja olin aikalailla samaan aikaan kun Lily valmis. Lily sitoi köyden toisen pään valjaisiinsa ja sen jälkeen laittoi toisen köyden pään kiinni solmulla minun valjaisiini. Lily otti taas sauvan esiin ja loitsi "Siipirdium Lentiusa" Ja köysien toiset päät leijailivat kohti savupiippua.

Lily leijutti köydet savupiipun takaa takaisin alas. Hän sitoi toisen köyden toisen pään omiin valjaisiinsa ja teki varmistus köyden ja toisti saman minun valjaisiini. sen jälkeen hän sanoi "Nyt olemme valmiina kiipeämään. Voin näyttää sinulle miten kannattaa edetä kun jalan- tai käden sijoja ei kauheasti ole. Olen harrmastanut kalliokiipeilyä" "Ja minä seinä kiipeilyä, mutta siitä on yli viisi vuotta että tarviin neuvoja" vastasin. Lily jatkoi "Meidän ei kannata kiivetä samaan aikaan, sillä ylempänä kiipeävä saattaa rojahtaa toisen päälle, jos hän tippuu" Nyökkäsin Lilyn lauseelle, sillä en itse ainakaan halunnut tiputtaa Lilyä.

Lily otti köydestä kiinni ja näytti miten sitä kiristetään. Sen jälkeen hän sanoi osoittaen oikean puolista köyttä"Aina kun olet päässyt ylemmäs, kiristä köyttä tuosta köydenpätkästä"Olin vastaamassa lauseeseen, kun Lily jatkoi "Niin et putoa maahan asti, jos otteesi pettää" Johon vastasin "Joo kiristän sitä aina kun on mahdollista" Lily kiristi omaa köyttään ja tein omalle köydelleni samoin. Lily nousi seisomaan seinää vasten ja kiristi köyttään "Hyvä Lily" kannustin tyttöä innostuneesti.

Lily sanoi "Voit alkaa kiivetä, kunhan menet vähän sivummalla. Katso mitä minä teen ja yritä tehdä perässä. Tärkeintä on muistaa koko ajan kiristää köyttä riittävästi" vastasin "Okei" ja tein kaiken jotka Lily oli tehnyt mennessään seisomaan seinää vasten. Lily oli sillä aikaa mennyt vähän eteen päin kiristi köyttä.

Menin pari askelta eteen päin ja kiristin köyttä, pitäen köydestä tiukasti kiinni. "Tämähän on helppoa"Sanoin ja jatkoin liikkeen toistamista. Hetken päästä tajusin että olin ylhäällä ja en ollut varma olinko ohittanut Lilyn. Katsoin alas päin nähdäkseni oliko Lily siellä.

[Lily-Bella Davies]

Olin jo melkein harjakaton reunalla. Kävelin hieman ylemmäs ja kiristin köyden. Kävelin ylemmäs ja kiristin köyttä.... Tätä liikettä jatkoin, kunnes pääsin katolle. Katto oli jyrkässä kulmassa, eli köyttä täytyisi käyttää myös täällä. Kiristin köyttä pysyäkseni katolla. "Tämähän on helppoa", Auroran ääni kuului hieman alempaa. En vastannut vaan kapusin hieman ylemmäs katolla. Aurora kurkki alas katsoakseen olinko minä siellä.

"Huhuu, olen täällä", naurahdin ja heilautin kättäni. "Kiipesit tosi hyvin, tuo ei ollut helpoimmasta päästä", totesin ja katsahdin alas. Tuntui epätodelliselta, että olin juuri kiivennyt kymmenen, ehkä jopa viisitoista metriä korkean pystysuoran seinän ylös, jossa ei ollut minkäänlaisia jalan- tai kädensijoja. Ja vieläpä ilman kenenkään apua. Tunsin oloni itsevarmaksi ja lähdin kiipeämän katonharjalle. Se oli huomattavasti helpompaa kuin äskeinen.

"Mennään katonharjalle ja irrotetaan siellä köydet savupiipusta. Voimme kiinnittää ne tuollaiseen tankoon tuolla", sanoin ja osoitin tähtitornia. Olin oikeasti yllättynyt Auroran kiipeämistaidoista, mutta hän oli tainnutkin mainita harrastaneensa seinäkiipeilyä. Tosin tämä ei ollut yhtään samanlaista kuin seinäkiipeily. Tämä ei ollut kovin turvallista, vaikka meillä olikin valjaat ja köydet. Ainahan köysi saattoi katketa tai valjaat pettää. Koskaan ei voinut olla varma.

Pääsin katonharjalle ja istuuduin siihen hajareisin varmistaakseni etten tippuisi. Irrotin köyden toisen pään valjaista ja vedin köyden savupiipun takaa itselleni. Kaivoin sauvani taskustani ja leijutin köyden pään tähtitornin pilarin tai tangon takaa ja sitten takaisin itselleni. Tein uuden solmun ja jäin odottamaan Auroraa. Katsoin ympärilleni ja ihailin tähtiä ja kuunsirppiä. Yritin löytää lisää tähtikuvioita. Olin pihalle tullessani erottanut jo muutaman, mutta nyt onnistuin löytämään pari lisää.

[Aurora Smith]

"Huhuu olen täällä" Lily naurahti. Ääni tuli yläpuoleltani, joten käännyi katsomaan Lilyä joka heilutti kättää naurahdin itsekkin. Lilyn kanssa voin olla oma itseni tai oikeastaan melkeen oma itseni. "Kiipesit tosi hyvin, tou ei ollut helpoimmasta päästä" Lily sanoi ja katsoi alas. "Kiitos" vastasin. Vielä pari metriä ja olin jo katonharjalla. Pääsin kuin pääsinkin kohtaan josta pitäisi alkaa kiipeämään katonharjalle. Lily kiipesi jo kohti katonharjaa.

"Mennään katonharjalle ja irrotetaan siellä köydet savupiipusta. Voimme kiinnittää ne tuollaiseen tankoon tuolla" Lily sanoi ja osoitti tähtitornia. Vastasin "Okei" J¨ja lähdin kiipeämään kohti katonharjaa. Katon harjalle kiipeäminen oli helpompaa kuin pysty suoraa seinää pitkin kiipeily.

Lily pääsi jo katonharjalle ja istui sillä hajareisin. Hän irrotti köyden toisen pään valjaista ja veti köyden savaupiipuntakaa itselleen. Hän kaivoi sauvan taskustaan ja leijutti köyden toisen pään tähtitornin pilarin tai tangon takaa ja sitten takaisin itselleen. Lily teki uuden solmun ja jäi ilmeiseti odottamaan minua. Vähän ajan päästä minäkin pääsin jo katon harjalle istuin lilyn viereen ja totesin osoitin valjaitani ja köyttäni "täällä on kaunis maisema ja autatko muo näiden kanssa".

//mitä kieltä tytöt puhuu?

[Lily-Bella Davies]

// Varmaan englantia? //

Hätkähdin hieman ajatuksiani. Haaveilin siitä, miltä tuntuisi hypätä tähtitornista ja leijua maahan höyhenenkevyenä. Mitenköhän sain yhtäkkiä tuollaista päähäni? Sehän olisi itsemurha! Vilkaisin tähtitornia ja mietin olisiko viisasta mennä sinne tälläisten ajatusten saattelemina. Yhtäkkiä tuuli yltyi ja puuska oli pudottaa minut katolta. Säikähdin hieman ja tajusin, että meidän pitäisi päästä tähtitorniin mahdollisimman pian. Tästä oli tullut entistä vaarallisempaa.

Onneksi Aurora oli päässyt turvallisesti katonharjalle. Huokaisin helpotuksesta. Kukaan ei ollyt kuollut. Ainakaan toistaiseksi. Kavahdin taas ajatuksiani ja yritin olla ajattelematta mitään. "Täällä on kaunis maisema", Aurora totesi ja nyökkäsin. Näkymät tosiaan olivat hienot, mutta nyt meillä ei ollut aikaa jäädä ihaimemaan niitä. Täytyisi keskittyä pääsemään yhtenä kappaleena tähtitorniin. "Autatko mua näiden kanssa?", tyttö kysyi.

"Joo. Täällä alkoi yhtäkkiä tuulla ihan sanonko miten, joten meidän on päästävä nopeasti tähtitorniin", jouduin melkein huutamaan, sillä tuuli hukutti puheen alleen. Hivuttauduin hieman lähemmäs Auroraa. Avasin toisen solmun ja vedin köyden savupiipun takaa pois. Kaivoin sauvan esiin ja leijutin köyden töhtitornin pylvään takaa ja takaisin itselleni. Tein uuden solmun ja varmistin sen kestävän. "Meidän täytyy kiivetä ylös torniin, mutta tässä säässä se tulee olemaan vaarallista ja vaikeaa", sanoin. Nousin varovasti seisomaan katolla ja otin muutaman askeleen eteenpäin. Samassa tunsin hurjan tuulenpuuskan ja horjahdin. Kauhistuin. Köysi oli niin pitkä, että jos tippuisin katon reunalta, jäisin roikkumaan tyhjän päälle. Enkä ollut varma, kestäisivätkö solmut.

En saanut itseäni tasapainoon ja aloin liukua katolla alaspäin hurjaa vauhtia. Kirkaisin kauhusta ja aloin nopeasti vetämään köydestä. Keräsin köyttä kireämmälle niin nopeasti kuin vain pystyin. En ollut varma, olisinko riittävän nopea. Koetin pysäyttää vauhtini käsillä, mutta en saanut mistään pitävää otetta. Keräsin köyttä ja epäilin, etten ehtisi ajoissa. Olisin pian reunalla. Voisin koettaa ottaa rännistä kiinni, mutta en jaksaisi roikkua pitkään. Olin suistunut toiselle puolelle kuin miltä olimme kiivenneet, joten siellä olisi kaksikymmentä metriä pystysuoraa seinämää. Vedin köyttä vimmatusti.

Helpotuksekseni köysi loppui ja vauhtini pysähtyi. Se oli tipalla. Nyt muistin, miksi katolla kiipeily oli kielletty Châteausta. Katolla riitti, että otti yhdenkin harha-askeleen tai menetti hetkeksi tasapainonsa, niin saattoi jo menettää henkensä. Hengitin syvään ja lähdin kiipeämään takaisin ylös. Tuuli ei ollut hellittänyt yhtään. Pelkäsin, että Auroralle tapahtuisi jotain, sillä silloin siitä syytettäisiin minua. Lisäksi hän oli ystäväni. Päätin, etten antaisi hänelle tapahtuvan mitään pahaa.

"Se oli lähellä", huokaisin istuessani takaisin katoharjalle. "Nyt täytyy miettiä tarkasti, miten pääsemme ehjinä tähtitorniin", totesin. Se ei tulisi olemaan helppoa, sillä tuuli oli varmaan viisitoista metriä sekunnissa.

[Aurora Smith]

"Joo. Täällä alkoi yhtäkkiä tuulla ihan sanonko miten, joten meidän on päästävä nopeasti tähtitorniin" Lily sanoi tai oikeastaan huusi tuulen läpi. Nyökkään vastaukseksi olin itsekkin nimittäin huomannut tuulen.Lily tuli lähemmäksi minua, että volisi auttaa minua sulmujen kanssa. Hän avasi toisen solmun ja veti köyden sauvupiipun takaa pois. Hän kaivoi sauvansa esiin ja leijutti köyden tähtitornin pylvään taakaa ja takaisin itselleen. Hän laittoi köyden kiinni valjaisiini ja teki vielä varmistus solmun. "Meidän täytyy kiivetä ylös torniin, mutta tässä säässä se tulee olemaan vaarallista ja vaikeaa" Lily sanoi nousten varovasti seisomaan. Hän otti muutamia askelia eteenpäin. Samalla hetkellä alkoi tuulla hirveästi ja Lily horjahti. Hän liukui alas päin ja lopulta en enää nähnyt häntä. Kuulin kirkumista. "Lilyy" Huusin hädissäni ja konttailin varovasti reunaa kohden katsomaan onko Lily kunnossa.

Lily tuli ylös päin ja ojensin hänelle käteni helpotukseksi "Se oli pelottavaa, pelkäsin jo, että sulle oli sattunut jotain" Lily pääsi vihdoin ylös ja sanoi "Se oli lähellä" nyökkäsin vastaukseksi ja toivoin ettei tällä matkalla enää kävisi mitään. "Nyt täysyy miettiä tarkasti, miten pääsemme ehjinä tähtitorniin" Lily totesi. Nyökkäsin vastaukseksi ja sen jälkeen puhuin "Harmi kun täällä ei ole mitään mikä estää tuulen tulemisen tänne ja muuten pakko tänne on olla joku tuvallinen reitti koska miten muuten kattoa korjataan tai savupiippua puhdistetaan"