//Tämä roolipelialue on varattu koulun henkilökunnan jäsenille. Tapahtumat sijoittuvat päivään 18.6.2016.//


Kiire, kiire, kiire! Opinto-ohjaajan sandaalien iloinen läiske kaikui käytävillä. Kello oli pian 09:45, ja neiti Hollins oli vasta matkalla eteishalliin. Kylpylä-reissun järjestäjänä ja jonakin vastuuhenkilön tapaisena über-tärkeänä olentona, hänen olisi pitänyt olla paikalla jo ajat sitten. Myöhästymisille ei kuitenkaan mahtanut mitään.

"Heipsansaa!" nainen tervehti aurinkoisesti muutamaa kollegaansa, saapuessaan eteishalliin. Kului hetki ja pian kaikki mukaan ilmoittautuneet olivat paikalla. "Eiköhän mennä sitten. Porttiavain on kasvihuoneiden lähellä." Jackie hymyili iloisesti ja asteli ovien luokse. Ulkona oli lämmintä, vaikkei aurinko vielä ollutkaan niin korkealla. Luvassa oli hellepäivä. Opinto-ohjaaja käveli kasvihuoneille vievää polkua pitkin ja kuunteli kollegoidensa höpötystä. Hän oli iloinen siitä, että niin moni oli lähtenyt mukaan. Maassa makaava porttiavain näkyi jo. Se oli polkupyörän rengas.

"Kaikki varmaan tietävät miten porttiavain toimii, joten suuria ohjeistuksia ei kai tarvita. Pitäkää vain kiinni ja sillä lailla", Jackie selitti. Aikuiset kerääntyivät porttiavaimen ympärille. "Lasken kolmeen. Yksi, kaksi, kolme." Monta kättä tarttui porttiavaimeen ja matka alkoi. Professorit sun muut selvisivät ehjin nahoin perille. Paikka mihin nuo saapuivat oli rauhallinen ja vihreä, jokin niityn tai pellon tapainen kaiketi? Jackie ei paljoakaan näistä asioista tietänyt. Ruohoa riitti ja sitä rataa. "Okei, hmm, tähän suuntaan", nainen sanoi ja lähti kävelemään polkua kohti. Pian nuo saapuivat pienehköön velhokylään. Kylän rakennukset olivat melko vanhoja, mutta silti hyvässä kunnossa. Punapää otti matkan varrella - lupaa kysymättä - muutaman valokuvan kollegoistaan. Kylästäkin hän sai kivoja kuvia. Ei kulunut kauan, kun he löysivät tiensä kylpylän oville.

Sisällä Jackie selvitti tärkeimmät asiat myyjän kanssa, ennen kuin châteaulaiset jakaantuivat kahteen eri ryhmään ja siirtyivät pukuhuoneisiin.

//:'''DDDD itkunauran tälle laaduttomuudelle ja otsikolle liikaa.//

Romeo oli saapunut tunnin etuajassa tapaamispaikalle, mutta sitten lähtenyt kävelemään käytävillä. Miehen sisäisen kellon mukaan kello oli 09:45:17, kun hän astui uudestaan valkoiseen polvipituiseen matkaviittaansa pukeutuneena eteishalliin. Vaikka paikalla olikin useampia ihmisiä Romeo pysytteli omissa oloissaan, kunnes Hollins sitten ilmestyi jostain.

Hollinsin johdolla he käyskentelivät, Romeo yhtenä vaitonaisista, kasvihuoneiden taakse, jossa oli porttiavain. Mies ei ollut aiemmin käyttänyt sellaista, mutta oli tänään aamulla tutustunut yleisesti porttiavainten toimintaperiaatteisiin.

Täten Romeo saapui ehjin nahoin vain hieman huojuen toiseen paikkaan. Hänen silmiään vähän kivisti maiseman yllättävä vihreys ja vehreys, mutta kun hän siristeli ja odotti niin se meni ohi. Lumenvalkoinen matkaviitta kymrin kielisine kirjailuineen tuntui jo vähän tarpeettomalta, mutta hän ei riisunut sitä. He kävelivät sitten Hollinsin johdolla pohjoiseen tai sitä miehen sisäinen kompanssi väitti. Tarkkoja koordinaatteja Romeo yritti olla ajattelematta.

Muiden jäljessä Romeo pääsi yhteen velhokylään ja sieltä sitten kylpylään. Mies oli yrittänyt olla kiinnittämättä huomiotaan muihin velhokylässä liikkujiin, sillä hän, lumenvalkoisen matkaviittansa kanssa erottui häpeällisen paljon joukostaan. Romeo yritti kävellä toisten perässä, mutta valokuviin joutuminen olisi ollut sellainen nöyryytys johon hän ei vain halunnut alentua. 

Kylpylässä tuntui siltä kuin joukkio olisi halunnut jakaantua kahtia ja mennä pukuhuoneisiin, mutta Romeo ei halunnut edes mennä mihinkään pukuhuoneeseen. Ei hän aikonut riisua matkaviittaansakaan. Ei hän ollut tullut tänne niin sanotusti virkistäytymään. Hän oli vain tullut tänne, jottei kukaan olisi saanut huonoa vaikutelmaa hänestä, jos hän ei olisi tullut. 

Empimisen jälkeen Romeo jäi seisomaan ulko-oven välittömässä läheisyydessä olevan ruukkukasvin ja tuolien väliin. Tavallaan hän olisi mielellään halunnut istuutua yhdelle tuoleista ja purkaa hermostuneisuuttaan johonkin muuhun kuin viittansa helmojen alituiseen suoristamiseen.

Rehtori Molina asteli beige jakkupuku päällään, saman värinen hattu päässään, mustat avokkaat jaloissaan sekä musta pieni käsilaukku olallaan koulun eteishalliin, juuri siihen paikkaan, jossa neiti Hollins oli ilmoittaut henkilökunnan tapaamispaikan olevan. Rehtori itse oli ollut alunperin täysin kylpyläreissua vastaan ja yrittänyt saada neiti Hollinsin luopumaan järjettömästä ideastaan, mutta turhaan. Kuulemma henkilökunnan virkityspäivät olivat nykyaikaa ja kuulemma myös opettajilla oli oikeus rentoutua välillä työnsä ohessa. Rehtorista väite oli kuulostanut lähes naurettavalta, mutta hän oli joutunut nöyrtymään neiti Hollinsin ja muiden henkilökunnan jäsenten painostuksen alla. Hän itse ei kuitenkaan uisi vaikka pakottettaisiin, koska hän olisi mukana vain yleisenä valvojana.

Naisen saapuessa aulaan, lähes kaikki henkilökunnanjäsenet olivat jo paikalla. Hän nyökkäsi lähes huomaamattomasti yhteisenä tervehdyksenä kaikille ja kuunteli neiti Hollinsin alustuksen reissulle. Sitten väki lähti yhtä matkaa kasvihuoneille, josta he pääsivät porttiavaimen johdattamina itse kylpyläpaikalle. Joukkion saavuttua suurelle viheriölle Jackie antoi seuraavat ohjeet, ja he lähtivät askeltamaan kohti läheistä velhokylää, jossa kylpylä sijaitsisi. Rehtori Molina odotti kauhulla, mitä kamaluuksia retki tulisi pitämään sisällään.

***

Rehtori Molina asteli kylpylän lasiovista sisälle, ja pian porukka haarautui kahteen osaan. Miehet menivät omiin pukutiloihinsa ja naiset omiinsa. Rehtori Molina astui viimeisenä pukuhuonetiloihin sisälle. Hän jätti käsilaukkunsa pukuhuoneen kaappiin ja lähti astelemaan jakkupuku päällään ja avokkaat laattalattiaa vasten kopisten suihkuosastolle päin. Hän käveli suihkuosaston läpi ja oli pian allasosastolla, jonne muu henkilökunnanväki saapuisi varmasti myöhemmin. Nainen kävi istumaan läheiseen tuoliin ja odotti muiden saapumista. Kylpylässä oli hyvin hiljaista.

Jackie Hollins: 3 p
Romeo Lécuyer: 3 p
Mila Molina: 2 p

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!