In medias res
Lähetetty: 15 Kesä 2016, 20:43//Peli Flavius Tacitukselle sekä Emelyn Coucoulle.
He olivat sinä päivänä lähteneet kaupungille tutustumaan nykymaailmaan. Heidän oli ollut tarkoitus tehdä retki jonnekin, mutta koko muu ryhmä oli onnistunut eksymään Flavius Tacituksen seurasta. Tai ehkä Flavius Tacituksen täytyisi pian myöntää, että oli itse eksynyt, kun oli unohtunut katselemaan sellaista ylitse lentänyttä metallilintua, jonka selässä ihmisetkin pystyivät kuulemma lentämään. Mutta ei hän aivan vielä ollut valmis sitä myöntämään. Joten Flavius Tacitus kulki kaduilla ja katseli ihastellen kaikkea mitä näki. Vastaantulevat ihmiset katsoivat häntä hieman pitkään, mikä ei enää tuntunut hauskalta. Perehdyttäjät sanoivat kyllä, että hän kiinnittäisi kaduilla vähemmän huomiota, jos vain suostuisi pukeutumaan kuten ulkomaailman ihmiset. Mutta kuinka hän voisi? Ne vaatteet olivat niin epämukavatkin! Hän pysähtyi hetkeksi paikkaan, jossa näki hedelmiä. Hän katseli niitä innoissaan, mutta kun hän aikoi ottaa yhden, myyjä tuli kysymään, oliko hänellä rahaa. Eikä hänellä tietenkään ollut, mihin hän olisi tarvinnut rahaa, kun oli perehdyttäjien seurassa. Paitsi, ettei hän ollut.
Hän joutuikin kävelemään takaperin ulos liikkeestä ja huomasi liian myöhään kävelleensä liian pitkälle, sillä näki valon, jonka tiesi tulevan sellaisesta ei kovin isosta, mutta nopeasta metallilaatikosta. Eikä poika kauhuissaan kyennyt liikahtamaankaan.
He olivat sinä päivänä lähteneet kaupungille tutustumaan nykymaailmaan. Heidän oli ollut tarkoitus tehdä retki jonnekin, mutta koko muu ryhmä oli onnistunut eksymään Flavius Tacituksen seurasta. Tai ehkä Flavius Tacituksen täytyisi pian myöntää, että oli itse eksynyt, kun oli unohtunut katselemaan sellaista ylitse lentänyttä metallilintua, jonka selässä ihmisetkin pystyivät kuulemma lentämään. Mutta ei hän aivan vielä ollut valmis sitä myöntämään. Joten Flavius Tacitus kulki kaduilla ja katseli ihastellen kaikkea mitä näki. Vastaantulevat ihmiset katsoivat häntä hieman pitkään, mikä ei enää tuntunut hauskalta. Perehdyttäjät sanoivat kyllä, että hän kiinnittäisi kaduilla vähemmän huomiota, jos vain suostuisi pukeutumaan kuten ulkomaailman ihmiset. Mutta kuinka hän voisi? Ne vaatteet olivat niin epämukavatkin! Hän pysähtyi hetkeksi paikkaan, jossa näki hedelmiä. Hän katseli niitä innoissaan, mutta kun hän aikoi ottaa yhden, myyjä tuli kysymään, oliko hänellä rahaa. Eikä hänellä tietenkään ollut, mihin hän olisi tarvinnut rahaa, kun oli perehdyttäjien seurassa. Paitsi, ettei hän ollut.
Hän joutuikin kävelemään takaperin ulos liikkeestä ja huomasi liian myöhään kävelleensä liian pitkälle, sillä näki valon, jonka tiesi tulevan sellaisesta ei kovin isosta, mutta nopeasta metallilaatikosta. Eikä poika kauhuissaan kyennyt liikahtamaankaan.