// Tämä peli on osa kesäkuun haastetta ja mukaan odotetaan Renée Masonia. Ja ainakaan professori Molinan osalta tässä pelissä tapahtuneet asiat eivät tapahdu oikeasti. :'D //

Oli mitä ihastuttavin kesäpäivä Taikakoulu Châteaussa. Näin ihanaa kesäpäivää harvoin näki, sillä yleensä kesäpäivät tapasivat olla hiukan epäihastuttavampia. Professori Molina hyppelehti koulun portaita alaspäin ja hoilasi Suvivirttä. Elämä oli ihmisen parasta aikaa, ja kesä elämän parasta aikaa. Silloin ei tarvinnut stressata mistään (aivan kuin nainen olisi koskaan mistään edes stressannut) ja muutenkin nainen piti siitä, että sai ottaa rennosti. Kaikki kouluasiat hän oli sysännyt koulun muulle henkilökunnalle, sillä tänään hän aikoisi syödä maittavan aamupalan ja mennä rannalle ottamaan aurinkoa.

Professori hyppelehti sisälle Suurten Saliin ja vilkutti oppilaille. Hän kirmasi tupapöytien läpi, istuutui Gryffondorien pöydän ääreen ja lipaisi huuliaan. Pekonia. Nainen rakasti pekonia yli kaiken, ja kotitontut näköjään tiesivät sen. Hän päätti antaa kaikille kotitontuille suurensuuret muiskaukset, kunhan saisi aamupalansa syötyä. Hän kasasi lautaselleen suuren keon rasvaista lihaa ja työnteli niitä sormilla suuhunsa. Hän kaatoi lasiinsa maitoa ja ryysti sen tyhjäksi.

"Mitä kultanupuille kuuluu? Tuletteko aamiaisen jälkeen ottamaan kanssani aurinkoa rantsulle?"

Hän esitti kysymyksen Gryffondorin oppilaille iloisella äänellään. Oppilaat vastasivat hänelle innokkaasti takaisin, ja nainen hymyili heille. Oli ihanaa olla koulun suosituin ja aurinkoisin professori, josta kaikki pitivät. Tämän kunniaksi nainen voisi pyytää kotitonttuja tarjoamaan luonaaksi karkkia!

//Ei Renéekään tässä tee todellakaan mitään todellisesti. :D Eli luonne ei ole muuttunut, mikään ei ole muuttunut, paitsi tämän pelin ajan.//

Ärrinmurrin. Puh, pah, pöh. Argh.

Jos oli mahdollista, tämä päivä alkoi huonommin kuin muut päivät. Vaikka tosin, ainahan aamuisin minusta tuntui siltä. Heräsin linnan käytävältä huonosti nukutun yön jälkeen. Kaiken maailman varpuset olivat sirkuttaneet vieressäni koko yön. Nousin lattialta ylös ja vaihdoin sukat jaloista käsiini. Muuten nukuin aivan tavallisessa asussani, vihreässä teletappipuvussa. Lähdin raahautumaan kohti suurta salia. Ärsyttävät linnut. Raivostuttavat oppilaat. Kauheat opettajat. Mutta minulla oli yksi asia, jota vihasin yli kaiken, yli oppilaiden, lintujen ja jopa opettajien. Lohikäärmeet. Ja tämän aamun teki entistä huonommaksi se, että näin linnan ikkunasta lohikäärmearmeijan seisomassa pihalla. Yökkäsin ja oksensin kiviselle käytävälle.

Kun saavuin määränpäähäni, Suureen Saliin, istahdin gryffondorien pöytään kuten joka ikinen aamu. Katsastin aamupalatarjonnan. Pekonia, kurpitsamehua, leivoksia ja kaiken kamaluuden kukkuraksi, pöydällä oli maljassa kukkia. Hyi yököttävyys. ”Mitä kultanupuille kuuluu? Tuletteko aamiaisen jälkeen ottamaan kanssani aurinkoa rantsulle?” kuulin kysymyksen lähellä minua. Katsoin inhoten oppilaita, jotka innostuivat kuin pienet koirat. Miksi he nyt noin kuolasivat sinisilmäisinä kysymyksen kysyjälle? Käänsin päätäni ja katsahdin, kuka tämän raivostuttavan positiivisen kysymyksen oli kehdannut kysyä.

Ruskeat silmät kohtasivat ruskeat ja polveni olivat pettää. Se oli professori Molina. Ihana, iloinen, kaikkien ystävä professori Molina. Olin salaa ollut pihkassa tuohon kuningattareen jo vuosia. Vaikka ei hän minusta voisi pitää, olinhan tällainen aina angsteileva teini-ikäinen, kun hän taas oli ihastuttava jumalatar. Mutta jotenkin hänen hymynsä onnistui sulattaa minunkin nokisen sydämeni ja hymyilin hänelle takaisin. ”Totta kai tulen!” vastasin professorin kysymykseen. Tietenkin haluaisin viettää aikaa tuon täydellisyyden kanssa. Minulla oli kutkuttava tunne, että tänään kertoisin hänelle viimein tunteistani!

// :D :D //

Rehtori Molina luuli, ettei hänen päivänsä voisi kääntyä tästä paremmaksi, mutta hän oli väärässä. Gryffondortyttö Renée Mason nimittäin istahti pöydän ääreen ja vastasi myöntävästi naisen esittämään kysymykseen. Rehtorin hymy levisi yhä leveämmäksi - hän ei ollut koskaan ikinä ollut näin onnellinen! Nainen kumartui parin oppilaan ja pekonilautasen yli antamaan Renéelle ison halin ja märän pusun poskelle. "Ihanaa!", hän huudahti tytön korvaan iloisella äänellä, "Lähdetäänkö heti?"

Sen enempää vastausta kuuntelematta rehtori nosti pöydässä olevaa kakkukupua ja otti sen alta vaaleanpunaiset bikininsä sekä ikioman Aku Ankka -pyyhkeensä. Hän riisui vaatteensa ja puki bikinit päällensä kaikkien edessä. Hän otti kouraansa vielä muutaman pekoniviipaleen sekä munakokkelia ja lähti askeltamaan jo Suurten Salin ovea kohti. Hän kuitenkin odotti vielä Renéetä sekä mahdollisia muita mukaan tulevia oppilaita.

Hän ei olisi malttanu odottaa, että pääsisi puhaltamaan oman ankkakuvioisen uimarenkaansa täyteen ilmaa ja polskimaan jättiläiskalmarin seurassa koulun järvessä. Uiminen oli nimittäin yksi maailman kivoimmista asioista! Lisäksi hän voisi maata koko päivän rannalla, sillä hän halusi upean rusketuksen kesän ajaksi. Nainen ahmaisi pari pekoniviipaletta suuhunsa tyttöä odotellessa.

Professori Molinan suukottaessa minua poskelle ja halatessa, tunsin itseni taas iloiseksi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Vastasin halaukseen ja annoin myös vastavuoroisesti muiskun tuon hieman jo ryppyiselle poskelle. Nuo rypyt muistuttivat minua hieman Grand Canyonista. Se oli upea paikka ja kun olin käynyt siellä, se oli tuonut mieleeni Molinan poskirypyt.

Professorin riisuutuessa ajattelin, että itsenikin pitäisi vaihtaa vaatteet. Niinpä vetäisin sieraimestani tynnyrin ja puin sen päälleni samalla tietty seuraten Molinan vaatteidenvaihtoa. Jäin kuitenkin vielä pöytään täyttämään ison vesileilini nallekarkeilla, jotta nälän sattuessa professorille, voisin tarjota purtavaa. Kun olin valmis, kuljin professorin luo oville ja lähdin suoraan naista odottamatta kohti rantaa.

”Voisiksää käskee noi pois?” marmatin naiselle, kun lohikäärmearmeija pilkisti esiin linnan seinustalla, ”Noi on kamalii.” Valittamisesta ei todennäköisesti ollut mitään hyötyä, sillä koulussa kiersi huhu Molinan sängystä, jonka alla majailisi lohikäärme. Jotkut väittivät sairaanhoitaja Rousseaun nähneen sen. Mutta se saattoi olla tietenkin pelkkä huhu. Kaikesta huolimatta minua kismitti ajatus siitä, että Rousseau mahdollisesti oli päässyt tutustumaan Molinan sänkyyn paremmin. Toivoin kyllä senkin olevan vain puhetta, eikä totta.

Hyppäsin järveen tynnyri päälläni ja jäin kellumaan sen kanssa pintaan katsellen kuuta, joka loisti keskellä päivää. Sitten käänsin katseeni professoriin, jonka toivoin näkeväni leikkivän iloisesti vedessä, mutta en nähnyt hetkeen mitään, sillä lohikäärmeen syöksemä tulipatsas häikäisi silmiäni.

// Grand Canyon ja Molina, mikä vertaus! :D //

Kaksikko lähti talsimaan kohti rantaa vieretysten. Rehtori Molina hapuili Renéen kättä ja toivoi, että tyttö tarttuisi siihen. Mikään ei olisi ihanampaa, kuin talsia vieretysten käsi kädessä!

Pian he kuitenkin näkivät lohikäärmearmeijan linnan vieressä. Renée vaikutti jopa hieman pelokkaalta ja toivoi, että rehtori Molina käskisi lohikäärmeet pois. Ja tottahan toki Molina sen tekisi! Hän oli kuulu lohikäärmeiden kesyttäjä ja hän pystyisi hätistämään lohikäärmeet tiehensä vaikka silmät kiinni ja päällään seisten. Tällä kerralla hän ei kuitenkaan jaksanut seistä päällään, vaan hän otti taikasauvansa hiusten seasta esiin ja loitsi lohikäärmeet pois alohomoralla. Tulipatsas ehti kuitenkin käräyttää puolet naisen hiuksista, mutta se ei haitannut lainkaan. Hän heilautti taikasauvaansa ja muutti viimeisten hiushapsujensa värin kirkuvanpinkeiksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Myös Molina pääsi rannalle ja ihasteli hetken Renéetä ja tuon ihanaa uimapukua. Rehtori hyppäsi järveen pommihypyllä, minkä vaikutuksesta puolet järven vedestä hyökyivät koulualueelle. Hän kroolasi muutaman kerran järven ympäri ja istahti sitten rannalle huilaamaan. Nainen korkkasi hiekan alta löytämänsä sihijuoman ja pyysi Renéen hänen kanssaan rannalle makoilemaan. Hän katseli taivaalla olevia tähtiä, joista hän ei tosin ymmärtänyt hölkäsenpöläystä.

//ANTEEKSI KESTO //

Tartuin professorin käteen ja heiluttelin yhteen liitettyjä ruumiinosiamme edestakaisin. Minusta oli mukavaa pitää professori Molinaa kädestä, mutta halusin pitää häntä jalasta mieluummin. Niinpä nappasin professori Molskukkaisen jaloista kiinni ja kuljetin häntä kottikärryasennossa rantaan. En huomannut, jos Milskura pyristeli otteestani, koska olinhan superhypervahva.

Kiitin professoria, kun hän ajoi lohikäärmeet pois. Ihastelin hetken tuon uutta hiusväriä, kunnes päätin kokeilla itsekin jotain uutta. Taioin itselleni pälvikaljun sanattomasti (olinhan oikea mestari loitsuissa!) ja värjäsin sen vielä vihreäksi, uuden tupani värein. Olin nimittäin päättänyt vaihtaa tupaa, sillä Serpentard kiehtoi minua enemmän. Kaiken lisäksi siellä oli se hyvännäköinen poika, Ivan Kushnir, jonka ajattelin iskeä heti Mölskerön jälkeen.

Hetken uiskenneltuani uppeluksissa ja tervehdittyäni kaloja ja muutamaa luokkakaveriani, palasin rannalle Möllerön viereen ja otin huikan hänen tarjoamastaan sihijuomasta. Kaivoin itse taskustani pienen taskumatin, jossa pidin muumilimsaa piilossa, sillä se oli koulun alueella kiellettyä. Tarjosin taskumatistani Monkelille ja toivoin, ettei hän heittäisi minua koulusta ulos vain sen takia.

Molina ei voinut olla huomaamatta taskumattia, jonka Renée kaivoi taskustaan. Tuo tarjosi taskumattia naiselle ja nainen otti sen vastaan. Tietenkin rehtori tiesi, että taskumatit olivat kiellettyjä koulualueella (sääntö nro 87: Taskumatit ja muut matit ovat kiellettyjä Taikakoulu Châteaussa), mutta onneksi sääntöjen rikkominen oli hänen mielestään mukavaa. Se oli itseasiassa parasta, mitä hän pystyi ikinä kuvittelemaan. Molina kulautti taskumatin tyhjäksi ja heitti sen läheiseen puskaan. Hän joi myös sihijuomansa tyhjäksi ja rikkoi lasipullon rannalle.

Loppupäivä meni rannalla polskien ja kikattaen oppilaiden ja jatko-opiskelijoiden kanssa. Ilta tuli kuitenkin nopeasti ja pian oli nukkumaanmenoaika. Molina kaivoi rannalle kuopan, asettui sinne makaamaan ja nukahti välittömästi. Tämä oli ollut paras päivä pitkään aikaan.

// Ajattelin lopettaa tämän pelin omalta osaltani tähän. Kiitos! ;D //

Lukitaan keskeneräisenä.

Mila Molina: 7 p
Renée Mason, Gryffondor: 7 p