// Melody Woodille ja Keira Kingsleylle :3 Sijoittuu Ranskan Marseilleen päivälle 9.7

Kävelin rantakatua kohti pientä kuppilaa, joka sijaitsi tien vieressä. Kuppilan viereen oli raahattu tuoleja ja pöytiä. Siitä myös näki merelle, joka kimmelsi ilta-auringon valossa. Rantakiveltä saattoi pulahtaa suoraan uimaan. Vaikka oli ilta, ulkona ei ollut pimeää, ja aurinko lämmitti silti. Tälläisessä säässä oli mahtavaa kävellä. Pujahdin ovesta sisään kuppilaan, jonka kello helisi. "Päivää, mitä saisi olla?", kuului naisen ääni tiskiltä. Kävelin lähemmäs tiskiä, jossa näin leivoksia joka makuun. Katselin leivoksia, kunnes huomasin pienen jäätelökärryn tiskin vieressä. "Saako tästä jäätelöä?", kysyin myyjältä, joka nyökkäsi. Myyjä käveli luokseni, pitäen kädessään pientä vohvelia. "Mitä makua haluat?", myyjä kysyi. "Hmm... tuo näyttää hyvältä", sanoin osoittaen vihreä-ruskeata jäätelömakua. "Otatko yksi vai kaksi palloa?", myyjä kysyi. "Vaikka kaksi", sanoin virnistäen. Hetken päästä sain käteeni vohvelin, jonka päällä oli kaksi jäätelöpalloa. Nuolaisin palloa. Se oli hyvää! Kuppila oli hiljainen. Vain kuppilan pikkupöydän taakse oli ahtautunut kaksi tyttöä, jotka kikattivat kävellessäni. Ompa hauskaa.

Työnsin kuppilan oven auki ja astelin ulos. Aurinko oli painunut alemmas, ja laineet löivät rantakiville. Päätin istahtaa sellaiselle. Hyppelin kivien yli rannalle. Kiipesin ison kiven päälle, joka oli korkeammalla kuin kuppilan ovi, ja sieltä näki helposti merelle ja muualle. Jatkoin jäätelöni syömistä, katsellen merelle. Voi kuinka ihana kesäloma olikaan.

Kävelin kuulokkeet korvillani. I'm good, I'm good, I'm good, I'm good, Living life just like I should, Wouldn't change it if I could, I'm good, I'm good, I'm good..., hyräilin musiikin tahdissa, kunnes joku veti kuulokkeeni pois. "HEI! ANNA NE TAKAISIN!", huusin varkaan perään, mutta tuo oli jo kadonnut kulman taakse. Taskustani oli myös vedetty todella vanha kännykkäni, jota olin säästänyt varta vasten, vaikka se ei toiminutkaan mitenkään parhaiten. Kuinka ärsyttäviä ihmiset voivat ollakkaan...

Kaivelin taskujani. Huomasin taskuni pohjalla vaivaiset 6 euroa. Niillä ei Ranskassa pitkälle pötkinyt, mutta onneksi olin tullut Vanessan kanssa. Vanessa oli halunnut käydä vaatekaupoissa, joten lähdin omille teilleni. Olimme sopineet tapaamisemme kauppakadun läheiselle bussipysäkille. Se oli kaukana, mutta onneksi osasin sinne. Vanessa oli kivoin, hauskin ja parhain siskoistani. Hän on minua kaksi vuotta vanhempi, ja oli hyväksynyt velhouteni parhaimmin. Olemme ehkä Vanessan kanssa läheisimpiä meidän perheestämme. Muita siskojani ovat Emma, Jessica ja Mia. Meidän perheessä on siis viisi lasta, mutta Emma ja Mia ovat kaksosia, ja kokoajan yhdessä. Sen takia Jessica on yleensä yksin, mutta hän on vanhin, ja muuttanut jo aikoja sitten pois kotoa.

Jatkoin kävelyä eteenpäin, huomaten jäätelöauton. "Moi, saisinko yhden jäätelön?", kysyin tuolta varmana. "Juu, mitäs makua haluat?", myyjä kysyi. "Vaikka minttusuklaata", vastasin ja katselin, kun myyjä tunki palloa vohveliin. "Tässä. Se olisi kaksi euroa", myyjä sanoi, ja maksoin hänelle kaksi euron kolikkoa. Nappasin jäätelön ja lähdin kävelemään rantakatua, nähden kivelle asettuneen tytön. Lähdin kävelemään hiekkarantaa, tytön viereen. "Moi", sanoin ranskaksi. "Mitä teet täällä?", kysyin tytöltä, jonka vaaleat hiukset liehuivat tuulessa.

Melody Wood, Serpentard: 2p
Keira Kingsley, Gryffondor: 2p

Kiitos pelistä!