Suuri päivä, suuret juhlat

[Katrine Isabell Wall]

//Tämä mahtava peli on tarkoitettu vain ensimmäisessä superihanassa Château-miitissä olleille, eli Renée Masonille, Melody Woodille, Fanny Wiestille, Lena Primakoville, Sylviane Grenille ja Katrine Wallille, jotka siis miitissä pystyivät tätä kätevästi juonimaan. Muita ei nyt oteta mukaan tähän suuremmoiseen jättisuperroolipeliin, joka sijoittuu 3.6. iltapäivään Châteaun kauniilla pihamailla//

Hei Katrine!
Ajattelin pitää Fannylle yllätyssynttärijuhlat pihalla teltassa 3.6. Haluaisitko tulla mukaan? Kutsun myös muita Fannyn tuttavia. Jos haluat auttaa, toisitko vaikka ruoat? Saat ne koulun keittiöstä, olethan käynyt siellä aiemminkin?
T. Renée

Tällaisen viestin olin saanut pöllöpostissa viikko sitten. Tietysti olin lähettänyt myöntävän vastauksen heti kirjeen saatuani. Siitä tulisi niin hauskaa! Juhlat linnan pihamailla teltassa Fannyn kunniaksi! Pelkästään Fannyn ilmeen näkeminen, kun hän astelisi telttaan olisi triplasti kaiken arvoista. Olin ollut koko viikon mielettömän innoissani synttäreistä, ja minun oli ollut vaikeaa olla puhumatta asiasta Fannylle. Monesti olin oleskeluhuoneessa tai käytävällä meinannut alka Fannylle intoilla synttäreistä, mutta muistanut viime hetkellä sulkea suuni.

Nyt oli viimein Fannyn syntymäpäivä, 3.6. ja olin heti koulupäivän päätyttyä luikahtanut oleskeluhuoneesta pakettini kanssa, etten joutuisi kohtaamaan Fannya. Jos hän näkisi lahjan, olisin tuhoon tuomittu. Onneksi tyttöä ei ollut näkynyt oleskeluhuoneessa ja olin päässyt rauhassa käytävälle.

Siellä siis kävelin innosta kihisten koulun käytävillä räiskyvän oranssia lahjapakettia kiikuttaen suuntanani koulun keittiö. Olin saanut vastuulleni ruokien hakemisen keittiöstä. Olin edellisenä päivänä käynyt varovasti esittämässä pari toivetta, jotten joutuisi yllättämään kilttejä kotitonttuja tänään toiveillani. Minulla oli taskussani pussillinen pähkinöitä, jos kotitontut haluaisivat vaikka niitä maksuksi, mitä tosin epäilin. Useimmat kotitontut kun lähes loukkaantuivat maksuista. Päätin kuitenkin hienovaraisesti yrittää.

En ollut aivan varma siitä, kuinka juhlat toteutuisivat, kuka toisi musiikin, teltan, koristeet, ketä olisi vieraina ja sen semmoista, mutta eiköhän Renéellä ollut langat käsissään, ainakin toivoin niin. Halusin Fannyn juhlien onnistuvan täysin. Ai niin, kuka hakisi Fannyn? No, ehkä sekin olisi hoidossa.

Hermoilin kaikenlaista kulkiessani nopein askelin portaita alas viimeiseen käytävään ennen keittiötä. Viimein saavuin hedelmälautasta esittävälle taululle ja pysähdyin sen eteen. Mieleeni tuli ensimmäinen kerta kun olin kulkenut tästä salaovesta. Olin ollut menossa kevätretkelle ystäväni Marceaun kanssa. Jäin hetkeksi miettimään retkeä, kunnes tajusin, että olin jäänyt seisoskelemaan keittiön ovelle, ja kutitin sitten taulussa olevaa päärynää päästäkseni sisään.

Astuin suureen ja meluisaan tilaan, jossa kotitontut puuhastelivat iloisesti ruuanlaiton, tiskauksen ja muiden hommien parissa. Katselin hetken pienien olentojen puuhastelua, kunnes eräs niistä viipotti luokseni.

”Päivää, mitä neidille saisi olla?” Tonttu kysyi ja kumarsi syvään. Tunsin hienoisen punan nousevan kasvoilleni moisesta kumartelusta.

”Päivää, minä tuota... Kävin täällä eilen ja pyysin jotain pientä tarjottavaa ystäväni synttärijuhliin, mahdoitteko ehtiä tekemään jotakin? Kenties?” Kysyin vähän epävarmana. Tontun silmät laajenivat ja se nyökkäsi pikaisesti.

”Kyllä neiti, odottakaa tässä, neiti, olkaa hyvä”, se sanoi ja kipitti parin muun tontun luo. Seurasin katseellani kun se supisi jotain tonttujen kanssa ja sitten kymmenen tonttua kipitti jonnekkin. En ehtinyt odottaa kuin puolisen minuuttia, kun ne palasivat.

Silmäni olivat tipahtaa päästä, kun ne kantoivat tuomisensa. Olin tilannut 'jotain pientä syömistä ystäväni synttärijuhliin' ja saanut oikean linnanjuhlien kattauksen. Tästä lähtien en kyllä varottaisi tonttuja etukäteen vaan hakisin jotain pientä mukavaa keittiöstä. Etummaisena saapuva tonttu kiikutti puolen metrin korkuista kerroksittain kapenevaa suklaatäytekakkua, jonka päälle oli kirjoitettu kuorrutteella 'Hyvää syntymäpäivää!' Muut toivat kaikenlaista naposteltavaa, yksi vadillisen hedelmärahkaa kuppeineen ja lusikkoineen, toinen suuren karkkikipon täynnä makeisia, kolmas vuoren noidankattilakakkuja, neljäs monta pulloa erilaisia juomia kurpitsamehusta appelsiinilimsaan ja niin edelleen.

”Öh, tuota, vähempikin olisi riittänyt”, sopersin tontuille. ”En minä saa noita kannettua ulos, eikä minulla ole pöytää tai mitään...”

”Ei se mitään”, kakkua kantava tonttu vastasi. ”Me voimme kantaa nämä minne tahdot.”

Kaksi tonttua lisää erkaantui askareistaan ja nosti yhden keittiön pöydistä ylös. Järkytyin kamalasti tonttujen jättimäisestä avuliaisuudesta, huidoin vain estelevästi käsilläni ympäriinsä ja punastelin syvästi osaamatta oikein sanoa mitään.

”Apua, odottakaan, ei teidän tarvitse, jos vain ottaisin pullon limsaa ja karkkia ja noidankattilakakkuja tai jotain”, hätäilin, mutta tontut olivat jo marssineet ulos keittiöstä, eikä minun auttanut kuin seurata kasvoiltani tomaatin punaisena tuota pitkää kotitonttuletkaa ja toivoa, ettemme osuisi Fannyn reitille.

Hätäilin koko matkan pihalle saakka kotitonttujen ympärillä, mutta ne vain vastailivat kommentteihini, ettei kantamisesta ollut vaivaa, ja että ne tekivät sen oikein mielellään ja sen sellaista.

Pian saavuimme kauniille tasaiselle nurmipalstalle, ja kotitontut laskivat pöydän alas ja herkut sen päälle. Sitten ne kumarsivat ja lähtivät niin nopsaan, etten ehtinyt pähkinää sanoa. Niin sitten laskin pikku pähkinäpussini muiden herkkujen joukkoon pöydälle ja pystyin viimein hengähtämään ja katsomaan ympärilleni.

Ilmeisesti olin ensimmäinen paikalle saapuneista järjestelijöistä, sillä en nähnyt missään telttaa. Toinen huomioni oli, että sää oli parempi kuin olisin voinut kuvitellakaan. Aurinko paistoi taivaalta, jossa ajelehti vain muutama pilvenhattara. Oli varmaan lähes hellettä, joten vaatevalintani oli aivan järkevä. Olin nimittäin sonnustautunut vaaleansiniseen valkopilkulliseen liehuvahelmaiseen kesämekkoon ja sandaaleihin, sekä laittanut hiukseni ponnarille, jotta ne pysyisivät poissa niskasta. Minulla olikin nyt juuri sopiva olo, joten laskin lahjapakettini herkkupöydälle, kävelin lähellä olevan puun luo ja jäin sen runkoa vasten nojailemaan ja odottelemaan muiden saapumista.

//Pelijärjestys varmaan alkuun vähän sekava, seuraavana kuitenkin vuorossa olisi Renée :) Sori muuten et meni vähän överiksi :D (Ja anteeksi kammottava nimi, voin kyllä vaihtaa sen, en muutenkaan osaa nimiä keksiä, saatika puoliltaöin...)

[Renée Mason]

//Heti ensiksi haluan ilmoittaa ihmettelijöille, että Lenan pelaaja on antanut minulle luvan pieneen autohittaukseen, joka pitää sisällään Lenan olinpaikan päättämistä//

Tänään oli se päivä. Tänään oli THE päivä. Tänään oli ystävien päivä. Tänään oli juhlien päivä.

Ja vanhenemisen päivä. Se ei kuulostanut niin hohdokkaalta ja mahtipontiselta, mutta silti totta. Ei minun vanhenemiseni päivä, mutta Fannyn oli. Ja siksi tämä päivä oli niin hieno, koska olin suunnitellut pitäväni upeat syntymäpäiväjuhlat Fannylle. Eräänä tylsänä päivänä olin kipaissut katselemaan oppilasarkistoja ja tajunnut, kuinka Fannylla olisi kohta syntymäpäivät! Olin lähettänyt muutamalle tuntemalleni Fannyn kaverille kutsut ja kertonut, mitä he voisivat tehdä juhlien hyväksi. Olin pyytänyt Katrinea tuomaan ruokaa ja Melodya tuomaan koristeet. Itse toisin juhlateltan ja musiikkia. Muistaakseni Fanny ei ollut velhoperheestä, joten olin etsinyt hieman kuuluisaa jästimusiikkia. Niinpä olin valinnut bändin nimeltään Imagine Dragons. En ollut kuunnellut heidän musiikkiaan, mutta eihän lohikäärmeniminen bändi voinut olla huono, eihän?

Pakkasin mukaani teltan, musiikkikoneen (joku ratio tai vastaava…) ja lähdin oleskeluhuoneesta. Huikkasin vielä heipat oleskeluhuoneeseen jääville ihmisille ennen kun suljin oven. Hyräilin pienesti itsekseni, kun matkasin linnan portaikossa kohti ulko-ovia. En ollut saanut lähetettyä viestiä kovinkaan monille Fannyn tutuille. Itse asiassa vain Katrine Wallin ja Melody Woodin tiesin olevan hänen tuttujaan. Toivoin silti kovasti, että Fannyn juhliin tulisi porukkaa vaikka vain pihalta, kun ihmiset huomaisivat teltan. Vai haluaisikohan Fanny paljon ihmisiä? Varmasti, juhlistahan tulisi silloin mahtavammat. Kaikki saisivat uusia kavereita ja vuoden päästä kutsuisin kahden henkilön sijasta kaksikymmentä.

Kävellessäni painava reppu selässäni (jossa juhlateltta oli pakattuna) huomasin yhtäkkiä käytävällä tutun ihmisen. Vihreästä hiuspehkosta ja mustasta sivusiilistä ei voinut erehtyä. Lena Primakov! Hän oli kulkemassa johonkin suuntaan, muttei niin nopeaan että hänellä olisi ollut kiire jonnekin. ”Hei Lena!” huikkasin hymyillen leveästi. ”Ei olla puhuttu aikoihin. Onko sinulla kiire? Haluaisitko tulla mukaan?” puhelin. Korjasin rinkan asentoa hieman, sillä se painoi ja alkoi hieman jo hiertää selässä. Hymyni pysyi silti kasvoillani, kun sanoin: ”Olen järjestämässä Fanny Wiestille syntymäpäiviä. En tiedä, tiedätkö häntä. Hän on serdaigle. Mutta haluaisitko tulla mukaan? Olisi kiva, jos tulisit.” Hymyilin innokkaasti toivoen, että Lena 1) muistaisi minut ja 2) haluaisi tulla mukaan. Ei kai Fannya vieraat haittaisi? Tuskinpa. ”Mutta täytyisi mennä jo. Rinkka painaa hieman…” naurahdin ja lähdin kävelemään ovia kohti.

Ulkona vilkuilin hieman ympärilleni etsien muita. Katrine ainakin oli jo tullut, sillä huomasin ison monikerroksisen suklaakakun pöydällä, karkkeja, rahkaa, juomaa ja kaikenlaista muuta ihanaa. Hymyni leveni korviin asti. Tästä tulisi parasta! ”Hei Kat!” huudahdin ja juoksin tytön luo. Laskin rinkan varovasti maahan, ettei ratio menisi rikki, ja syöksyin halaamaan tyttöä. Rutistin häntä hetken ja irtauduttuani hehkutin: ”Aivan mahtavaa! Tekivätkö kotitontut kaiken tämän? Olet paras, Kat, Fanny tulee olemaan niin onnellinen!” Hyppelin ympäriinsä katsellen herkkupöytää ja Katrinea. Hymyilin vieläkin innostuneena suu korvissa. ”Nyt pitää enää pystyttää teltta ja laittaa musiikki soimaan. Ja Melody Wood tuo koristeita”, kerroin ja astelin rinkan luo. Avasin sen ja nostin kangasmytyn nurmelle. ”Ööö, osaatko sinä pystyttää telttaa?” kysyin. Minulle ei tullut mitään teltanpystytysloitsua mieleen, en ollut koskaan edes kuullut sellaisesta.

Päätin jättää teltan pähkäilyn hieman myöhemmäksi ja käännyin ration puoleen. Olin ostanut sen jostain Poudlardinen liikkeestä. Myyjä oli kertonut sen olevan tavallinen jästiradio, jota oli paranneltu toimimaan taialla. Siispä voisin käyttää sitä myös koulun alueella. Katsoin laitetta hetken pöllämystyneenä. Miten jästit osasivat tehdä kaikesta hankalaa? Kyykistyin ration eteen maahan ja tutkiskelin sitä. Ahaa! On/off – nappula! Painoin siitä, jolloin pieneen näyttöön syttyi sininen valo. Löysin myös volume - napin, jota vääntämällä ristikoista kuuluva rätinä voimistui ja vaimeni. ”Hmm, Kat? Miten tämän saa tuonne sisälle?” kysyin ja heiluttelin Imagine Dragonsin ”Night Visions” – levyä kädessäni. Ehkä Katrine osaisi auttaa?






//Radio on siis tämän mallinen, mutta paljon paljon vanhempi ja siinä ei ole tuota kohtaa, johon voi asettaa kännykän.//
@

[Lena Primakov]

Pouffsoufflen tuvan yliystävällinen ja niin inhottavan pouffsoufflemainen ilmapiiri oksetti minua. En sietänyt heidän vaatimattomuuttaan ja kiltteyttään. Hehän muistuttivat käytöksensä puolesta enemmän kotitonttuja kuin ihmisiä! Gosh, kuinka inhosinkaan tupaani ja siihen lajiteltuja urpoja (itse en tietenkään ollut urpo tai oman inhoni kohde).

Koska oli mahdotonta viettää aikaansa oleskeluhuoneessa ilman kivuusyliannostuksen saamista, olin lähtenyt kohti pihamaita. Ulkona oli muutenkin sen verran nätti sää, ettei kukaan täysjärkinen jäisi sisälle vapaaehtoisesti. Otin pompulan vasemmasta ranteestani ja laitoin hiukseni huolimattomasti nutturalle. Pitkien suortuvieni vihreä sävy oli kulunut ja musta juurikasvu oli näkyvämpi kuin koskaan. Sivusiilen olin kuitenkin pitänyt lyhyenä.

Hätkähdin rajusti, kun joku tervehti minua. "Salut", mutisin vastaukseksi ja käännyin katsomaan kuka minut oli säikäyttänyt. Virnistys levisi kasvoilleni. Renée Mason kysyi minulta kysymyksiä ja näytti olevan energiaa sekä innokkuutta täynnä. "Ei minulla ole kiire ja ei, en ole tulossa mukaasi jos menet jollekin..." Katsoin möykkyä hänen selässään. Olikohan toinen lähdössä pitkällekin matkalle? Tavaraa näytti ainakin olevan riittävästi. "..telttailuretkelle?" naurahdin, ja katsoin kuinka toinen korjasi reppunsa asentoa. Rinkka näytti painavalta. Miksiköhän neiti Mason ei vaikkapa leijuttanut sitä tai keventänyt sen painoa loitsulla? Kai hän nyt taikoa osasi, mietiskelin.

”Olen järjestämässä Fanny Wiestille syntymäpäiviä. En tiedä, tiedätkö häntä. Hän on serdaigle", Renée kertoi ja tuhahdin toisen mainitessa tuvan serdaigle. Inhosin heitä yhtä paljon kuin pouffsoufflejakin. Outoja hikareita kaikki. "Mutta haluaisitko tulla mukaan? Olisi kiva, jos tulisit.” Tirskahdin. Minä jonkun tuntemattoman serdaiglen syntymäpäiväjuhlilla? Ajatus tuntui mahdottomalta. Olin kuitenkin utelias ja rohkea kun vastasin "ihan sama", ja hymyilin.

Lähdimme käytävältä pihalle. Neiti Mason ryntäsi jonkun nuoremman tytön kimppuun (ilmeisesti halaamaan häntä), ja minä katsoin pöydän antimia. Kuuntelin huvittuneena Masonin hihkumista ja muuta söpöilyä. ”Nyt pitää enää pystyttää teltta ja laittaa musiikki soimaan. Ja Melody Wood tuo koristeita!" Kuulivatko korvani oikein? Oliko Melody Wood tulossa näihin juhliin? Renéen innokkuus tarttui minuun hetkessä. Melody oli tupansa kauneimpia ja melko fiksukin kuulemani mukaan. Hän oli ehdottomasti yksi niistä monista serpentardesta joihin olin jo pitkään halunnut tutustua. ”Ööö, osaatko sinä pystyttää telttaa?”

"Öö, näytänkö siltä että telttailen paljonkin?" kysyin ja otin sauvan pienen olkalaukkuni taskusta. Vastaukseni oli turhan ilkeä. Hymyilin toisille huvittuneena ja toivoin ettei hän loukkaantunut. "En tiedä toimiiko loitsuni telttoihin. Pienoismallin sillä sai ainakin koottua", selitin ja tein monimutkaisen liikkeen sauvallani. Katsoin kuinka kangasmytty lehahti ilmaan nopeasti. Metallitangot nousivat pystyyn ja loksahtelivat jännästi paikoilleen. Se mikä oli äsken ollut pelkkä kasa maassa, oli nyt teltta. Yllätyin suuresti onnistumisestani. Miksei näin voinut käydä loitsujen tunneilla myös? "Voilà!" hihkaisin ja hymyilin iloisena.

[Melody Wood]

Mahtavaa! Olin ostanut kaiken tarvittavan Fannyn synttäreille. Yllätyssynttäreille. Se oli Renéen idea, ja olin tuonut koristeet. Vihreä muovikassi oli täynnä erilaisia koristeita, jotka kimmelsivät kirkkaina aamuauringon valossa. Päivä oli - Fannyn synttäreille - ihan täydellinen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja pilvet olivat juuri sopivasti väistyneet täksi päiväksi. Heiluttelin vihreää kassia käsissäni. Olin yrittänyt nukkua mahdollisimman pitkään, mutta se oli aivan liian mahdotonta. Kaivoin taskustani (taas) kirjeen, jonka Renée oli kirjoittanut minulle synttäreistä. Olin vähällä (taas) herättää tupatoverini, jotka nukkuivat sikeästi.

Hyräilin hetken ja sitten huomasin, että heilutellessani kassiani, puolet siitä oli lähtenyt. Lattialla makasi siis pari ilotulitepakettia (Fannyä varten, jos niitä edes saisi räjäytellä), jotain serpent..iiniä, palloja jota voi kiinnittää kattoon, ilmapalloja, koristenauhoja... olin törsännyt oikein kunnolla. Onneksi Poudlardinesta oli löytynyt tätä kaikkea. Olin myös löytänyt pienen söpön sieppiveistoksen lahjatavarakaupasta, jonka aion antaa Fannylle lahjaksi. Hankin myös Fannylle huispauskirjan ja suklaasammakoita. Fanny oli yksi parhaista tyypeistä jonka tunsin Chateausta, ja toivoin hänelle vain hyvää. Aloin keräämään tavaroita, mutta sitten huomasin lahjapaketin avautuvan kokonaan. Voi ei.

"Entistus!", huudahdin. "Entistus, entistus, entistus! Tämä ei nyt ihan toimi", puhuin itsekseni. Hopeinen sieppiveistos ei ottanut korjautakseen. Onneksi kirja oli ehjä, mutta suklaasammakot hyppelivät ympäri käytävää. Onneksi paketit olivat vielä tallella. Nappasin rikkinäisen paketin, missä oli ollut suklaasammakko ja kortti, ja nostin sen kortin ylös. Nappailin muita kortteja ja laskin ne pakettiin, minkä korjasin Entistus-loitsulla. Tällä kertaa se ihmeellisesti toimi.

Sain vihdoin sieppiveistoksen korjattua. Siihen meni kokonaiset 10 minuuttia, koska en pystynyt keskittymään, miettiessäni Fannyn ilmettä, kun hän saisi tietää synttäreistä. Olin aamulla lähettänyt Fannylle onnittelukortin, ja vaikka hän saisi toisen kortin juhlissa, hän ei voisi epäillä mitään. Itseasiassa lahjaani tehty kortti oli paljon hienompi. Olin panostanut siihen enemmän. Nostin loput tavaroista kassiin ja jatkoin matkaani pihamaille. "Toivottavasti siellä on kaikki hallinnassa", ajattelin astuessani portaita alas eteisaulaan, josta suurista ovista pääsi pihamaille.

Astuin portaat alas vihreälle ruoholle, joka kukoisti auringon valossa. Astelin järven suuntaan ja siitä vähän oikealle, ja näinkin jo ylös kohoavan teltan. Näin ensimmäiseksi vihreähiuksisen tytön. Tuo taisi olla vuoden vanhempi Pouffsouffle. Nimeltään joku Lina tai Lena tai vastaava. Toisella puolella telttaa oli Renée ja Katrine. Renée tarkkaili jotain pientä esinettä, ja Katrine oli hänen vieressään. "Moi Renée ja Katrine ja.. ömm.. Lena?", huudahdin tytöille. Kävelin pitkän puupöydän luo, laskien vihreän kassini sen päälle. Vedin sieltä kaikki tavarat ulos. Lahjani, serpentiinin, ilmapallot ja kaikki muut koristeet. Laskin lahjani pöydän alle ruoholle, koska en uskonut että sitä vielä tarvittaisiin. "Tässä ne ovat. Autatteko laittamaan?", kysyin tytöiltä hymyillen.

[Katrine Isabell Wall]

Pian huomasinkin Renéen saapuvan linnalta päin rinkka selässään ja joku vieras vihreätukkainen tyttö vanavedessä. Olikohan tuo se Melody Wood?

“Hei Kat!” Renée huikkasi ja ryntäsi luokseni laskien rinkan ensin maahan ja halaten sitten minua. Naurahdin vähän lempinimelle, vai että nyt olen sitten Kat…

“Hei Ren”, sanoin takaisin hymyillen.

“Aivan mahtavaa!” Renée intoili halattuamme. “Tekivätkö kotitontut kaiken tämän? Olet paras, Kat, Fanny tulee olemaan niin onnellinen!” Tunsin pienen punan hiipivän poskilleni Renéen silmäillessä tuomisiani.

“Joo, kotitontut vähän innostuivat… En arvannut, että ne ihan näin paljon herkkuja toisivat, mutta parempi liikaa kuin liian vähän”, vastasin kysymykseen, vaikka se taisikin olla retorinen.

“Nyt pitää enää pystyttää teltta ja laittaa musiikki soimaan”, Renée suunnitteli. “Ja Melody Wood tuo koristeita.”

‘Tuo’ viittasi siihen, ettei tämä Wood ollut vielä saapunut, joten kukahan tuo vihreätukkainen tyttö mahtoi olla? Vilkaisin varovasti hieman etäämmällä seisovaa oppilasta. Hän vaikutti enemmänkin Renéen ikäiseltä kuin Fannyn, ehkä hän oli Renéen kavereita. Tyttö oli vähän pelottavan oloinen.

Meinasin juuri kysyä vihreätukkaisesta tytöstä, mutta Renée alkoikin silloin puhua. “Ööö, osaatko sinä pystyttää telttaa?” En ollut toista tyttöä vilkuillessani huomannutkaan Renéen menneen purkamaan rinkkaansa.

“Öö, näytänkö siltä, että telttailen paljonkin?” Vihreätukkainen tyttö kysyi ottaen kuitenkin samalla sauvansa esiin. “En tiedä, toimiiko loitsuni telttoihin. Pienoismallin sillä sai ainakin koottua.”

Tyttö viuhtoi sauvallaan ja teltta alkoi pystyttyä. Kepit ja kankaat järjestäytyivät paikoilleen… Katselin lumoutuneena loitsimista. Kun teltta oli pystyssä, olisin kehunut tyttöä upeasta loitsusta, mutta en uskaltanut, kun tuo oli ollut Renéellekin niin töykeä.

“Hmm… Kat?” Renée keskeytti mietteeni ja käännyin häneen päin. Tyttö kyykki jästiradion vieressä CD kädessään. “Miten tämän saa tuonne sisälle?”

Naurahdin vähän ja polvistuin radion ääreen. Isän ansiosta osasin käyttää monia jästivempeleitä, radio meillä oli kotona käytössä päivittäin. Vilkaisin Renéen kädessä olevaa levyä tunnistamatta sitä, en ollut kuullut sitä aiemmin, mutta hymyilin huomatessani nimen.

“Taitaa olla lempilevysi?” kysyin hymyillen. “Se pitää ensin ottaa pois kotelosta? Näätkös, sen saa auki tuosta”, neuvoin ja osoitin kannen sivussa olevaa aukaisukohtaa. Tuntui oudolta neuvoa itseään vanhempaa. “Sisällä oleva levy laitetaan tuohon aukkoon kuvapuoli ylöspäin”, lisäsin osoittaen nyt radiossa olevaa rakoa levyille. “Sitten painetaan tuosta”, sanoin, ja tökkäsin play-nappulaa.

“Moi Renée ja Katrine ja… ömm… Lena?” Kuului äkkiä ääni, joka sai minut äkkiä ponnahtamaan seisomaan. Luoksemme kävellyt tyttö - oletettavasti Melody Wood - olikin minulle jo tuttu. Mitähän ihmettä tästä tulisi, pelkäsin Woodia niin, että pilaisin varmaan juhlatunnelman. Tyttö alkoi purkamaan koristeita pöydälle ja pyysi meiltä apua.

“Pitäisiköhän minun jo mennä hakemaan Fanny?” Kysyin vähän jäykästi. Halusin mieluusti kauas Woodista.

[Renée Mason]

”Joo, kotitontut vähän innostuivat… En arvannut, että ne ihan näin paljon herkkuja toisivat, mutta parempi liikaa kuin liian vähän”, Katrine vastasi kysymykseeni. Nyökkäsin hymyillen. ”Totta. Parempi näin, ettei ainakaan lopu kesken. Tosin ne varmaan siinä tapauksessa tekisivät uuden satsin…” tuumin.

“Öö, näytänkö siltä, että telttailen paljonkin?” Lena kommentoi teltan pystyttämistä. Mutristin huuliani. ”No… et, mutta näytät siltä, että olet etevä loitsuissa?” vastasin hieman kysyvään sävyyn. Aivan aavistuksen kokoinen piilokehu voisi toimia myös töykeänpuoleisiin ihmisiin. Lena hymyili huvittuneesti, mihin vastasin pikaisesti.

”En tiedä toimiiko loitsuni telttoihin. Pienoismallin sillä sai ainakin koottua”, Lena sanoi vedettyään sauvan laukustaan. Hän teki jonkun mutkikkaan näköisen viuhdonnan, kai se oli joku loitsukuvio, ja teltta kasaantui näppäräksi kokonaisuudeksi hetkessä. Katselin sitä ihmeissäni. Itse olin ajatellut pystyttää teltan käsin, mutta tämähän oli paljon parempi vaihtoehto! ”Voilà!” tyttö hihkaisi ja hymyilin hänelle. ”Kiitos!” kiitin oikeasti kiitollisena. Tämä säästi paljon aikaa, hermoja ja ruumiinvoimia.

Katrine naurahti ja laskeutui viereeni, kun häsläsin ration kanssa. ”Taitaa olla lempilevysi?” hän kysäisi, kun huomasi bändin nimen. ”En ole kuullut musiikkia vielä, kun en osaa käyttää tätä ratiota”, naurahdin, ”mutta bändin nimi on oikein upea.” “Se pitää ensin ottaa pois kotelosta? Näätkös, sen saa auki tuosta”, Katrine neuvoi ja osoitti jotain erilaista kohtaa laatikon sivussa. Olin luullut, että koko paketti laitetaan ratioon sisälle. “Sisällä oleva levy laitetaan tuohon aukkoon kuvapuoli ylöspäin”, Kat kertoi ja osoitti ratiossa olevaa rakoa. Nostin levyn varovasti kotelosta, sillä se oli niin ohut, että menisi varmaan rikki. Asetin levyn rakoon ja olin juuri miettimässä, pitäisikö levyä työntää, kun koje imaisi sen itse sisuksiinsa. Kiljaisin yllätyksestä, sillä olin ajatellut hetken, että ratio söisi myös sormeni. Ahne kapine. “Sitten painetaan tuosta”, Katrine neuvoi, ja tökkäsi play-nappulaa.

Ristikoista alkoi kuulua hiljaista kitaransoittoa ja miehen laulua. Vaikutti hyvältä. Iloisena siitä, että tiesin mitä piti tehdä, väänsin volume-nappia. Tunsin tärykalvojeni räjähdyksen, kun nappula kääntyi käsissäni tappin asti. Väänsin sen äkkiä takaisin äänettömälle. Huh, sydämeni hakkasi äkkinäisen kovan äänen vaikutuksesta vieläkin. Mistä minä olisin voinut tajuta, että volume-nappi oli noin tehokas? ”Hups”, kuiskasin katuvaisena, ”Anteeksi ihan hirveästi Katrine. Kaikki okei?” Toivottavasti Katrine ei ollut kuuroutunut tai mitään. ”Ehkä minä jätän nämä asiat niille, jotka niitä osaavat käyttää”, sanoin häpeillen ja nousin ylös. Minulla oli huono omatunto siitä, että jonkun korviin varmasti sattui. Hengähdin syvään ja räpytin muutaman kerran silmiäni varmistaen, ettei omatunto kastelisi poskiani. Miksi minun piti mennä vääntämään siitä napista?

”Moi Renée ja Katrine ja.. ömm.. Lena?” kuulin huudahduksen ja käänsin katseeni nähdäkseni Melodyn saapuvan. Hymyilin pienesti, minulla oli edelleen paha olo. Menin Melodyn tuomien tavaroiden luo ja innostukseni palaili taas pikkuhiljaa entisiin uomiinsa. ”Wou!” henkäisin ja hymyilin leveästi, ”Mahtavaa Melody! Totta kai autan!” Nappasin värinauhan käteeni ja revin sitä hieman varovaisesti, aivan kuten äiti oli tehnyt Darcyn synttäreillä. Asettelin värinauhaa pöydälle herkkujen sekaan niin, että se näytti kivalta ja värikkäältä. Napsin myös muita aseteltavia koristeita ja vein niitä ympäri juhlapaikkaa.

”Pitäisiköhän minun jo mennä hakemaan Fanny?” Katrine kysyi. Huomasin jäykkyyden hänen äänestään. Tulikohan se siitä volume-napin kanssahölmöilystä? Vihasiko Katrine minua nyt? En kuitenkaan näyttänyt masennuspiikkiäni, vaan vastasin: ”Eiköhän täällä kaikki ala olla valmista. Mene vain!”

//Oisko tämän kierroksen jälkeen, seuraavan Katrinen pelivuoron jälkeen Fannyn vuoro? :)//

[Lena Primakov]

Hieman omahyväinen hymy nousi huulilleni. Neiti Mason oli oikein suloinen kehuessaan. "Kerro se professori Crèinille, muru", sanoin ja otin taikasauvani esille. Selitin jotain loitsusta ja pienoismallista. Tein loitsuni ja onnistuin. Neiti Mason kiitti ja lähti sekoilemaan jonkin jästilaitteen kanssa. Neiti Mason ja nuorempi oppilas sähläsivät ahkerasti radion kanssa. Vai sähläsivätkö sittenkään? En ollut varma, sillä en nähnyt kunnolla - olinhan sen verran kaukana heistä. Volyymia säädettiin ja mölyä pahoiteltiin.

”Moi Renée ja Katrine ja.. ömm.. Lena?” paikalle saapunut Melody Wood tervehti. Loihdin - tai no loihdin ja loihdin... - kasvoilleni ystävällisen hymyn. "Ah, neiti Wood, hyvää päivää", lausahdin ja astelin hänen luokseen neiti Masonin vanavedessä. Nappasin muutaman koristeen käteeni ja jotakin vihreää sekä kimaltavaa hiuksiini. Kiersin serpentiiniä teltan jalkoihin ja autoin parhaani mukaan. Jätin vihreät ja kimaltavat nauhat hiuksiini. Ne roikkuivat hauskasti ja saivat minut näyttämään vähemmän vakavalta.

“Pitäisiköhän minun jo mennä hakemaan Fanny?” Katrine niminen tyttö kysyi. "Mene vain", neiti Mason vastasi. Kamppailin ilmapallojen kanssa ja poksautin yhden vahingossa. Keräsin riekaleet maasta ja laitoin ne farkkushortsieni taskuun. Katsoin neiti Woodia kauempaa ja mietin oliko minulla mitään mahdollisuuksia päästä hänen kaveripiireihinsä. Olihan hän serpentard ja niin äärettömän kaunis. Minä taas olin pouffsouffle ja vain kaunis - en äärettömän kaunis. Huokaisin syvään. Minkälaiset juhlat näistäkin tulisi, ajattelin. Minulla ei edes ollut lahjaa sille Fannylle.

[Melody Wood]

Laitoin serpentiiniä teltan tukipilareihin (tai joihinkin sellaisiin?). Hain lisää serpentiiniä, ja hypähdin (varmaan) metrin ilmaan, kun musiikkilaitteesta (eli mistä?) kuului ihan hirveän kovaa ääntä. Renée kuitenkin väänsi sen heti hiljemmalle, ja saatoin jopa hengittää. Kieritin serpentiiniä pöydän ja musiikkilaitteen ympärille. Katrine lähti hakemaan Fannyä heti kun olin tullut? Olinko tehnyt jotain pahaa? En mielestäni.

Nappasin yhden ilmapallon ja puhalsin siihen. Olin harjoitellut tätä oleskeluhuoneessa, ja olin saanut perääni outoja katseita. Mitä? Ei ole minun vikani etten ole... jästiperheestä. Olin kuluttanut aika monta palloa, suurimmalta osalta poksautellut niitä. Onneksi nyt osasin homman, ja sainkin ilmapallon heti täyteen. Kiedoin sen pään kiinni, ja otin serpentiiniä jolla laitoin ilmapallon kiinni teltan jalkaan. Lenakin poksautti yhden pallon. Virnistin hänelle, ja nappasin toisen ilmapallon jota aloin täyttää.

[Mila Molina]

Söpö peli, mutta harmi, että se jäi kesken.

Katrine Isabell Wall, Serdaigle: 7 p
Renée Mason, Gryffondor: 8 p
Lena Primakov, Pouffsouffle: 5 p
Melody Wood, Serpentard: 4 p